Uusi ja ihmeellinen dieettihaaste

Puren tätä elämän suunnittelua nyt pala palalta, sillä asiaan keskittyminen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Eilen nimittäin toimistolle paukkasivat yllättäin Ameriikan-Ihme-Ari ja hänen kyljessään nainen, joka on puhelimeni kaikista Lauroista "Laura". Ilta kului varsin rattoisasti, mutta illan ilottelut tuliliemen kera kostautuivat aamulla suhteellisen ikävänä olona. Näytin kuulemma töihin raahauduttuani niin kalpealta, että Mikko koki pakottavan tarpeen alkaa luukuttamaan Carmina Buranaa täysillä toimiston kaiuttimista :D

Mutta selittelyjen jälkeen itse asiaan. Lupasin, että huomenna alkaa uusi dieetti, joten se tulee suunnitelmista ensimmäisenä. Tavoitteenani tällä dieetillä on se, että se olisi mahdollisimman yksinkertainen, mutta silti joustava. Sen on mukauduttava mm. liikelounaisiin, kahvitteluihin ja leffanaposteluihin, mutta samalla taattava hyvä fiilis niin normaalina työpäivänä kuin myös punttisalikäyntien kanssa. Niin ja luonnollisesti sen on myös onnistuttava pitämään tämä paino kurissa, ettei pian olla taas tuolla 80 kilon väärällä puolella.

Tämä koko yhtälö on pyörinyt päässäni suhteellisen pitkään ja se kirkastui oikeastaan vasta tänään kotimatkalla seuraavanlaiseksi ratkaisuksi:

Dieetin sääntö 1. Olen jokaisen ruokailun jälkeen syömättä tunnin jokaista syömästäni ruoasta saatua 100 kilokaloria kohden. Lasken kalorit suurpiirteisesti ja pyöristän lähimpään 100 kilokaloriin. Alle 50 kilokaloria pyöristyy kuitenkin 100 kilokaloriin.

Dieetin sääntö 2. Nukkumista ei lasketa syömättä olemiseksi.

Dieetin sääntö 3. Mikäli ruokailu kestää yli puoli tuntia, lasketaan ruokailun jälkeisen ajan alkavan puoli tuntia ennen ruokailun lopettamista. Muussa tapauksessa ruokailun jälkeinen aika alkaa ruokailun aloittamisen hetkestä. Mikäli syön ennen sallittua aikaa, yhdistyy ruokailuni edelliseen ruokailukertaan ja muodostaa yhden jatkuvan ruokailun.

Dieetin poikkeussääntö 1. Kalenteriviikossa on yksi vapaasti määriteltävä päivä, jolloin saa syödä miten haluaa.

Dieetin poikkeussääntö 2. Light juomia (alle 3 kcal/desi) ei lasketa syömiseksi. Teetä tai kahvia (lisukkeineen) ei lasketa syömiseksi jos ne nautitaan kahvilassa.

Dieetin poikkeussääntö 3. Kalanmaksaöljyä, kuituvalmisteita tai vitamiinipillereitä ei lasketa syömiseksi. Pellavansiemeniä, auringonkukansiemeniä tai näistä tehtyjä öljyjä ei lasketa syömiseksi.

Siinä se nyt on. Dieetissä ei ihan tarkoituksella sanota mitään siitä mitä pitää tai ei saa syödä ja milloin, mutta se sanelee selkeästi ja yksinkertaisesti koska ei saa syödä. Oletan tämän dieetin rajoissa mukautuvani suhteellisen tiiviiseen ruokailutahtiin ja pitkään kylläisinä pitäviin aterioihin, mutta eiköhän sitä vähän joudu tyhmyydestään aluksi kärsimäänkin ;)

Fiksuna ihmisenä varmaan jo laskittekin, että energian saanti pitäisi pysyä päivittäin 8 tunnin yöunilla jossain 1500 ja 1700 kilokalorin paikkeilla. Tiedän, että tämä on joidenkin mielestä vähän, mutta voin luvata, että kyllä minulla tuota vararavintoa tuossa lantiolla vielä keikkuu sen verran, että energiapulaan en kuole muutamassa kuukaudessa.

Lupaan noudattaa tätä ruokavaliota 11.12. saakka, jolloin loppuu myös rajoitettu nettilöpinähaasteeni. Raportoin dieetin kulusta viikottain blogissani muiden juttujen yhteydessä.

Kuka lähtee mukaan? :)

Tampereen lumoissa

Tampere, tuo paikka, jossa ei tarvitse pitäää kirjaa siitä mitä syö,
tuo ihmemaa, jossa ei tarvitse huolehtia huomisen krapulasta,
tuo ruskoisten vaahteroiden katveessa hymyilevien vastaantulijoiden koti,
tuo kehto, jossa olet aamusta iltaan kauniin naisen ympäröimänä.

Saatoin olla hentoisessa humalatilassa raapustaessani tämän oodin Tampereen autuudesta panimoravintola Plevnassa. Editoin sen vielä jälkikäteen saamani inspiraation voimin, jotta se kuvastaisi autenttisemmin Tampereen tunnelmaa. Kuten arvata saattaa, runoilu ei ole leipälajini :D

Osa Tampereen reissusta meni iloisesti Täydellisen päärynän keittiötä pakatessa, mutta ehdin minä myös vähän tavoitteiden mukaisesti kiertämään kahviloissa (mm. valo, runo, vohveli ja helmi) ja katselemaan taidetta. Tampere oli mukavan seesteinen paikka, mutta oli se kaikesta kauneudestaan huolimatta ehkä silti hitusen liian pieni paikka minun makuuni.

Viikonloppu oli varsin rentouttava, vaikka sunnuntaina illalla juuri ennen kotiinlähtöä väsymys alkoikin jo painaa niin pahasti, että maanantain työpäivä vaikutti menetetyltä tapaukselta. Kunnon pitkät yöunet kuitenkin palauttivat taas maailman raiteilleen ja duunissa painettiin projektointia projektoinnin perään.

Tämä sopi hyvin Tampereen teemaani, joka kääntyi jossakin vaiheessa kahvikupin kahvasta vapisevin käsin tarratessani koko elämän rutiinien suunnitteluksi. Minulle ei riittänyt pelkän ruokavalion kelailu vaan mietin siinä ohessa myös unta, työtä, liikuntaa, hygieniaa, taloustöitä, ihmissuhteita, harrastuksia ja myös pysähtymistä. Lienee suhteellisen arvattavissa, että koko yhtälö ei vielä ihan ratkennut, mutta pääsin sopivalla abstraktiotasolla jo aika pitkälle ja ajattelin saavani jonkinlaisen hienon suunnitelman kasattua itselleni tuohon 1.10. deadlineen mennessä.

Haasterintamalla tilanne oli perjantain alkaessa sellainen, että ennen nukkumaanmenoa oli vielä törsättävissä viikon nettijuttelusaldoa kokonaista 6 tuntia ja 16 minuuttia! Kun mukana yhtälöön laskee vielä sen, että päivän aikana piti tehdä työt, siirtyä Tampereelle ja tutustua paikalliseen yöelämään, oli varsinainen uroteko saada kerättyä kello näyttämään nukkumatin saapuessa jopa 8 tuntia ja 24 minuuttia. Tämä viikko ei sitten ole lähtenytkään käyntiin ihan samalla kitkuttelumallilla kuin edellinen, mutta ei tämä kymmenen tuntia taida oikein vielä kipukynnystä hipoa.

Liikuntapuolelta en oikeasti enää edes muista kuinka paljon kävelin. Kyllä sitä ainakin pari kertaa tuli pidempi matka käveltyä ja salilla kävin kahdesti, joten katastrofin aineksia ei silläkään puolella ole tällä viikolla tarjolla. Ruokailu taas on suhteellisen suunnittelemattomana ollut jälleen melkoista mehustelua, mutta en minä sentään ollut painoani perjantaiaamun punnitukselle saanut ylöspäin liikkumaan. Toista se oli sitten Tampereen ilottelujen jälkeen tänään maanantaina aamupunnituksen aikaan ;)

Huomenna illalla siis todennäköisesti luvassa uusi suuri suunnitelma ja kai sitä voisi jotain alkupainojakin taas kirjata. Nyt kuitenkin reippahasti käypi askel kohti punttisalin ihmeellistä maailmaa!

Syyspainos Antista

Kävin Helen kanssa katsomassa The September Issuen, joka oli todella hyvä. En tiedä kuinka paljon muut saavat siitä irti, mutta itseäni se ainakin kosketti kovin monella eri tasolla. Oli ala melkein mikä tahansa niin rakkaudella työhönsä suhtautuminen saa sydämeni helposti lämpiämään, mutta leffassa oli paljon muutakin mikä laittoi miettimään oman elämän eri puolia.

Jos minusta ottaisi juuri nyt tällä hetkellä syyspainoksen niin sen värimaailma olisi todennäköisesti aika odottavan haalea. Syksyäni on sävyttänyt useampikin elämän pienistä kompastuskivistä ja näihin reagoimista seurannut itsereflektion määrä on ollut jopa allekirjoittaneen mittapuulla suhteellisen runsasta.

Kompastuskivet alkavat kuitenkin olla kuopistaan kaivettu ja viikon päästä alkavan lokakuun numero antaisikin minusta varmasti jo aivan erisävyisen kuvan. Käytännössä haluaisin kuitenkin ujuttaa lokakuisen Antin muodostamaan taideteokseen vielä jonkin selkeämmän ruokavalion, sillä Il Duetto:n minulle siunaama jokapäiväinen pizzani ei kyllä laadukkuudestaan huoimatta täytä minkään maan terveellisyyskriteereitä.

Olen ajatellut viettäväni ensi viikonlopun Tampereella tavallisesta poikkeavissa maisemissa ja jostakin syystä tuntuu siltä, että sen jälkeen katselen maailmaa taas hieman tuoreemmin silmin. Saa nähdä onko omituinen tunteeni aivan tuulesta temmattu, mutta oli asia miten tahansa, muodostan suunnitelman ruokailun varalle viikonlopun jälkeen ja alan noudattamaan sitä lokakuun alusta.

Puitteita tulevalle suunnitelmalle asettaa oikeastaan vain duuniporukalle kolme kertaa viikossa tapahtuvaksi luvattu punttisalikäynti, johon pitäisi riittää energiaa normaalin elämisen lisäksi. Tavoitteistakaan en oikein uskalla vielä sanoa mitään varmaa, sillä toivon niiden vähän vielä selkeytyvän viikonlopun aikana tämänhetkisestä sekamelskastaan.

Verkkososiaalisuuden osalta voin vielä vihjaista, että näin keskiviikon iltaan mennessä kasaan on kertynyt vasta kaksi ja puoli tuntia rajattua toimintaa, joten Mikko taitaa jäädä tälläkin viikolla ilman sanktiomaksuja. Fiiliksetkin ovat olleet asian suhteen varsin positiiviset ja niin töitä kuin halejakin on kertynyt korvaavana toimintana plakkariin mukavaa tahtia :)

Tiukkaa teki

Tiukalle se meni, mutta ei kilahtanut Mikon tilille lantin lanttia tältä viikolta, sillä ynnäsin olleeni viime viikolla verkossa yhteensä "vain" 9 tuntia ja 55 minuuttia. Viikon alku meni varsin vähillä jutteloilla, mutta loppupuolella draama ja jännitys ajoi porsaan kotiin. Toivottavasti ensi viikolla maailma on sosiaalisesti vähemmän värikäs :D

Tuhansien eurojen kokoiset oletetut sanktiot jo ennakkoon törsännyt Mikko suistui siis taloudelliseen ahdinkoon, jossa sain hänet lahjottua julistamaan haasteeseeni poikkeussäännön: Äidin kanssa Skypessä jutteleminen ei kuulu rajoitettuun verkkoviestintään! Tämä on tervetullut muutos, sillä Skype toimii pääasiallisena työviestimenäni ja on täten aina auki, joka tekee Skypen kautta tapahtuvista keskustelujen avauksista vaikeita välttää. Lisäksi sääntötarkennuksena täsmennettiin, että vuorokausi vaihtuu silloin kun herää yöunilta.

Muissa uutisissa voitaneen todeta, että salilla kävin rauhallisissa merkeissä perjantaina, mutta muuten viikon liikunta koostui lähinnä kävelystä. Selkä alkaa olla jo suhteellisen hyvässä kondiksessa, vaikka ei se mitään akrobatiaa oikein vieläkään houkuta harjoittamaan. Ensi viikolla voisi yrittää palata jos suhteellisen normaaliin liikuntarytmiin.

Ruokailu taasen on ollut kovin ravitsevalla linjalla, sillä olen onnistunut syömään viikon jokaisena päivänä pizzan... :D Onnistuin myös ostamaan karkkipussin keskellä viikkoa, joten tältä osin viikko meni virallisesti aivan päin anatomisesti ihmisen elintoiminnoille kriittistä ruumiinosaa - saatte itse valita minkä mielikuvan haluatte ;) Painoksi taisin mitata lauantaina keskellä päivää jo 75,5 kiloa :(

Takana on kuitenkin työntäyteinen lauantain ja sunnuntain välinen yö, joten juuri nyt en taida kyetä keksimään itselleni ankaraakin ankarempaa dieettiä.. Ja kas - lykkään vastuunottoa siis jälleen myöhemmäksi! :D

Jotkut asiat huomaa vasta kun ne menettää..

.. niin kuin esimerkiksi alaselän lihaksiston :D

Olen koko viime viikon makoillut (ilmeisesti) omituisissa asennoissa ja yrittänyt toipua flunssasta. Loppuviikosta olin kiltisti töissä ilman sen kummempia oireita, mutta jostain syystä perantai-iltana Annan synttäreillä seisoskellessa selkäkipu alkoi vähitellen pahenemaan ja illan päätteeksi ylämäkeen käveleminen tuntui joka askeleella pistävänä viiltona alaselässä.

Yö oli mielenkiintoinen kokemus vähittäin särkyyn heräilyä ja selältä kyljelle sekä kyljeltä toiselle kyljelle kivuliaasti siirtymisiä. Jostain syystä ei käynyt mielessä särkylääkkeen nappaaminen, joka olisi näin jälkikäteen ajateltuna voinut olla ihan paranemista edistävä toimenpide.. Se ei käynyt mielessä edes aamulla, vaikka sängystä ylös pääsemiseksi piti kehittää aivan uudenlaisia liikehdintämuotoja kun alaselän lihaksia ei voinut välittömän kivun takia käyttää pätkän vertaa.  Tänään sentään illalla tajusin ottaa yhden Ibumaxin kun Tiikeli näytti kunniakaasti esimerkkiä vetämällä etkoilla tupla-annoksen ties mihin neitikipuihinsa saatteella: "mul mul - lisää siidelii" :D

Toivotaan, että tämä tästä taas paranee vähitellen. Jälkikäteen ajateltuna se, että flunssasta toipumisen varjolla en käynyt salilla, enkä käytännössä oikein edes kävellyt koko viikkoon oli suhteellisen paha virhe. Ensi viikolla pyrin kävelemään normaalisti vaikka sitten kipulääkkeen siivillä ja vaihdan salikäynnitkin kevyeen kävelyyn tai cross trainerissa heilumiseen.

Flunssasta toipumisen varjolla olen käytännössä myös koko viikon jättänyt ruokavalioni vaille erityistä huomiota ja taisin keskellä viikkoa vetää myös yhden Omar -pussin, vaikka aikaisemmin olen yrittänyt viikolla olla koskematta karkkeihin. En tiedä onko tällä hampurilaisten, pizzojen ja itämaisten take away -ruokien sekasotkulla ollut mitään tekemistä selkäkipujen kanssa, mutta ainakin painoa se oli taas nostanut perjantaiaamun mittauksen mukaan 73,3 kiloon. Jotain on siis selkeästi tehtävä, mutta ikäväkseni mitään uutta suunnitelmaa ei ole tälle saralle vielä löytynyt. Otan nyt vielä ainakin tämän viikonlopun suhteellisen rennosti ruokailun suhteen ja keskityn tämän selän korjaamiseen sekä tuohon uuteen haasteeseeni totuttelemiseen, mutta sitten pitää tosissaan alkaa kehittämään jotain uutta suunnitelmaa ruokailullekin.

Uudesta haasteestani pitää vielä käydä mentorini kanssa hieman keskusteluja, että koska se viikko oikeasti vaihtuu, mutta toistaiseksi voin raportoida torstain ja perjantain rajatun nettijutustelun sujuneen onnistuneesti seuraavalla tavalla:

To (joskus keskellä työpäivää) - Kerroin pikaiset kuulumiset äidille skypessä. (5 min).
To 19:44-20:34 - kyselin ihmisiltä lähteekö ne mukaan haasteeseen. ihmiset oli nihkeinä :D (50 min)
Pe 01:15-01:25 - vilkaisin onko kukaan sanonut mitään ja eksyin katselemaan Ritvan WoW -kuvia :D (10 min)

Pe 17:25-17:29 - Tsekkasin FB statukset, selvitin majoitustilannetta Arille ja laitoin pari pientä viestiä eteenpäin. (4 min)
Pe 19:15-19:30 - Tsiigailin Annan synttäreiden infoja ja vastasin pariin yksityisviestiin. (15 min)
La 01:48-01:51 - Lukaisin FB statukset ja chattilogit. (3 min)

Kumpikin päivä pysyi siis kiltisti alle siirtymäajan 2 tuntia per päivä, eikä merkittäviä vieroitusoireita ilmennyt ;) 

Lotta kysyi feissarissa mitä meinasin tehdä ajallani, enkä edelleenkään ajatellut aloittaa feissaristatusten alla kommentointia, joten vastaan tänne. Katsotaan nyt ensin, että vapautuuko tästä lopulta mitenkään merkittävästi aikaa, mutta jos näin tapahtuu niin lähtökohtana olisi lähinnä tehdä enemmän töitä ja halailla ihmisiä enemmän :)

Uusi haaste: Verkkososiaalisuus kuriin

Pidimme tänään Mikon kanssa normaalin One-On-One -työnohjaustapaamiseni ja sen tuloksena muodostui uusi haaste.

Olen viime aikoina syystä tai toisesta käyttänyt ajastani suhteellisen suuren osuuden erilaisten lyhytviestien ja chattien maailmassa. Kyseinen puuha on tunteellisella tasolla kovin antoisaa kun linjojen toisesta päästä löytyy useita itselle merkityksellisiä ihmisiä. Antoisuutensa ansiosta touhuun kehkeytyy helposti myös jonkin asteinen riippuvuus, joka vie aikaa muilta - kenties tärkeämmiltä ja hyödyllisemmiltä - asioilta. Tästä syystä olen päättänyt vähentää tietyn tyyppisen verkkososiaalisuuteni määrää seuraavan kolmen kuukauden ajalta asteittain seuraavasti:

To 10.09. - Pe 11.09. : siirtymäaika. max. 2 tuntia päivässä rajattua verkkososiaalisuutta.

La 12.09. - Pe 09.10. : max. 10 tuntia rajattua verkkososiaalisuutta viikossa.

La 10.10. - Pe 06.11. : max. 5 tuntia rajattua verkkososiaalisuutta viikossa.

La 07.11. - Pe 04.12. : max 2,5 tuntia rajattua verkkososiaalisuutta viikossa.

La 05.12. - Pe 11.12. : max 1 tunti rajattua verkkososiaalisuutta viikossa.

Tämän haasteen kautta tulevien kokemusten kautta yritän löytää itselleni sopivan tasapainon myös pysyvämmäksi ohjenuoraksi.

Mitä tämä rajattu verkkososiaalisuus sitten pitää sisällään? Tarkoituksena on, että tämä haaste ei tule työn tekemisen eteen, joten töiden tekemiseen liittyvät lyhytviestit ja sähköpostit eivät kuulu rajattuun verkkososiaalisuuteen. Sovimme Mikon kanssa myös, että suotuisan harrastuksen tukemisen nimissä omiin blogeihin kirjoittaminen ja asiallisessa mittakaavassa omien blogien kommentteihin vastaaminen ei kuulu rajattuun verkkososiaalisuuteen. Käytännössä kaikki muu muiden ihmisten kanssa interaktiossa tapahtuva viestintä (siis myös tuntemiensa ihmisten kirjoitusten lueskeleminen) internetin välityksellä kuuluu rajoitetun viestinnän piiriin.

Mikko toimii haasteeni managerina ja kerää hallinnoimaansa rahastoon minulta 10 euroa jokaiselta viikon rajan ylittävältä alkavalta tunnilta. Jos rahastoon ikinä mitään päätyy niin varat käytetään hänen päätösvaltansa mukaisesti älykkäällä tavalla. Mikon toiminnan mahdollistamiseksi raportoin joka perjantaina (tai viimeistään viikonloppuna) blogiini kuluneen viikon verkkososiaalisuuteni ja toivonkin, että mikäli "unohdan" kirjata jonkun yöllisen viiden tunnin elämääkin tärkeämmän chattituokion kanssanne niin vasikoitte minut julmasti Mikolle sähköpostitse etunimi at dicole.com :) Todistettavissa olevasta vasikoinnista on kuulemma luvassa palkkio.

Ihaninta parhautta luonnollisesti olisi jos en taivaltaisi kylmää taivaltani täysin yksin vaan saisin matkalle mukaan myös muita haasteen vastaanottajia! Kymmenen euron sanktiomaksuihin ei luonnollisesti tarvitse lähteä mukaan, mutta jos haluaa itse kokeilla samankaltaista verkkososiaalisuuden rajoittamista niin ei kun oma blogi pystyyn ja kommenttia tänne blogiin niin saadaan uusi haasterinki pystyyn :)

Seuraava raportti näiden parin ensimmäisen päivän siirtymäajasta luvassa siis huomenissa (tai tulevan viikonlopun aikana). Wish me luck :)

Räkätauti

Jaksan kirjoittaa tämän viestin vain voidakseni syödä pizzan, jota Janne juuri lähti hakemaan. Räkätauti verottaa voimia aika hyvin, mutta onneksi orastava kurkkukipu sentään katosi yön aikana, eikä tarvitse mennä veuhkoilemaan sikainfluenssavainoissa terveyskeskukseen.

Liikunta onnistui viikolla yli suunnitelmien sateisista säistä huolimatta, mutta ruokapuolella olen haksahtanut parina päivänä ihan täysikokoiseen lounaaseen, joka on todennäköisesti nostanut energiansaannin vähän yli tavoitteiden. En keksinyt uutta suunnitelmaa, joten vanhalla mennään vielä.. Sorruin muuten eilen Markuksen tupareissa maistamaan Fazerin uutta puolukkasuklaata jo ennen blogikirjoitusta (kuuden jälkeen kuitenkin) ja voin ehdottomasti suositella :) Myös mustikka oli kuulemma todella hyvää :)