Kuinka usein sinä löydät elämästäsi motivationaalisen korrelaation?

Luin eilen interwebsistä, että VO2 max, eli hapenottokyvyn mittaamiseen käytetty suure korreloi suhteellisen hyvin Cooperin testin tulosten kanssa kaavalla VO2 max = ( d12 - 504.9 ) / 44.73. Tämä oli mielestäni äärimmäisen kiehtovaa ja siitä innostuneena löysin itsestäni hitusen verran enemmän motivaatiota todellisen maksimin kartoittamiseen kuin aikaisempina päivinä. Kuinka usein te löydätte elämästänne motivationaalisia korrelaatioita? :D

Tämän aamun tulos oli noin 13,5 (uuden reitin mukaista) kierrosta ja täytyy kyllä sanoa, että hirvittävästi enempää en olisi itsestäni saanut tähän hätään irti revittyä. Janne tosin nauroi mulle ja kertoi, että Cooperissa on oikeasti juostu vasta sitten kun 12 minuutin päätyttyä luuhistuu maahan, mutta ainakin mä kuvittelin antaneeni lähes kaikkeni ;)

Pyrin siis pitämään vauhtini mahdollisimman tasaisena siinä pisteessä missä vielä juuri kykenin ylläpitämään puuskuttamaan sisääni tasaisesti ilmaa. Hengästyminen alkoi suhteellisen aikaisessa vaiheessa juoksemista ja lenkki tuntui paljon rankemmalta kuin edellisenä päivänä juostu 13,2 kierrosta. Aika pienestä se siis on kiinni kuinka ikävältä tuo juokseminen tuntuu. Saa nähdä löytyykö huomenna enää motivaatiota edes lähelle samaan suoritukseen.

En erinäisistä syistä ole oikein ennättänyt raportoimaan fiiliksiäni viime viikon torstain jälkeen, joten mainittakoon tässä nyt vielä, että viime viikolla kävelyitä ja salireissuja tuli normaalisti (vaikka toinen sali tulikin käytyä vasta sunnuntaina) ja perjantain viimeinen lenkki meni kutakuinkin samoilla kierrosluvuilla kuin torstaikin, eli tasan 13 kierrosta. Viime perjantaina taisin jopa jäädä muutaman askeleen jälkeen torstain tuloksesta, sillä kämmäsin ilmeisesti jotenkin kierrosnopeuksien vahtimisessa ja päästäkseni torstain tulokseen jouduin juoksemaan pari viimeistä kierrosta niin eläimellistä vauhtia, että loppurutistus jäi pari askelta vajaaksi 13 kierroksesta.

Tänään aamulla painoin 74,5 ennen juoksulenkkiä ja 74,2 lenkin jälkeen. Mitään hirveän luotettavia nämä mittaukset eivät taaskaan ole, sillä viikonloppu oli jälleen hitusen epänormaali. Perjantai-illan jälkeen pääsin esimerkiksi kotiin vasta 8:05 aamulla, joka vähän nauratti siinä valossa, että tässä on nyt kaksi viikkoa pidetty tällä haasteella heräämisaika tasaisesti siinä 7:00 ja 8:00 välissä ;) Onnistuin kuitenkin lopulta taistelemaan unirytmin takaisin normaaliksi maanantaita varten, mutta kaiken tavallisesta poikkeavan keskellä juominen ja syöminen ei kyllä ole noudattanut oikein mitään kaavaa viikonlopun jälkeenkään. Katsotaan nyt jos saisi vaikka ensi viikkoon mennessä elämän taas vähän normalisoitua niin, että verenpaineidenkin mittaamisesta olisi edes jotain iloa.

Omaksi hämmästyksekseni en ole muuten vieläkään tarvinnut kertaakaan herätyskelloa herätäkseni kahdeksaksi vaan luonnollinen herääminen on tapahtunut aina (enemmän tai vähemmän tokkurassa) joskus siinä seitsemän ja kahdeksan välissä. Pariin otteeseen on kyllä sitten tarvinnut vähän ottaa univelkoja takaisin pienillä nokosilla lenkin jälkeen, mutta aamuherätyksien kanssa ei ole ollut ongelmaa. Pitäisikö tästä vetää joku sellainen johtopäätös, että kehoni unirytmi olisi oikeasti sidoksissa tuohon kellonaikaan vai olenko vain edelleen jotenkin niin armottoman stressaantunut psyykkisesti tulevasta juoksusta, että keho reagoi heräämällä ajoissa?

PS. Lääkäri määräsi, että mun pitää ottaa lääkkeiden kanssa aamuisin jotain hapanta juotavaa - niin kuin esimerkiksi limpparia! Eli Pepsi Max addiktiokierre - täältä tullaan taas! :D Olinkin jo yllättävän monta viikkoa ostamatta sitä niin kotiin kuin myös toimistolle, mutta kun kerran ihan lääkärin määräyksellä pitää niin... ;)