sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Bosch Maxx 7 Sensitive sanoi E:09, mutta onneksi talossa oli nainen

Bosch Maxx 7 Sensitive kuivausrumpu näyttää muutaman minuutin pyörimisen jälkeen E:09. Ongelma toistuu, vaikka tekniikan ihmeiden jumalaa rukoillen painaisi käynnistä-nappia uudestaan ja uudestaan toivoen, että kone olisi taianomaisesti korjaantunut. Internetistä löytyvä koneen ohjekirja ei kerro mitä mystisen virhekoodin takaa löytyy. Apua!

Täydellisen Päärynän äänenkorkeus nousee kolme oktaavia. Ainoa ratkaisu näyttää olevan tarjota muutama hakusanauhri Google-oraakkelille. Näyttää siltä, että en ole yksin ongelmani kanssa - Googlen mukaan muissakin perheissä näyttäisi olevan korkeaäänisiä naisia. Ratkaisuna ongelmaan tarjotaan punaisen nappulan painamista.

Anteeksi.. mitä? Etsin miehisyyteni rippet komeron takanurkasta ja puhallan pölyt tuon surkean pienen möykyn päältä. Vapisevat käteni tarttuvat ruuvimeisseliin ja aloitan laitteen takapaneelin irroittamisen. 7 pienempää Torx -ruuvia ja 7 isompaa Torx -ruuvia avautuvat ruuvimeisselin vaihdettavien päiden taianomaisella yksinkertaisuudella, vaikka tehtävä ei selkeästi ole tavalliselle ihmiselle tarkoitettu. Vihdoin viimeinenkin ruuvi lepää saippuakulhossa ja raotan koneen takapaneelia, joka näyttää olevan ruuvien lisäksi myös teipattu kiinni. Tunnen oloni taikauskoiseksi hölmöksi - miksi ihmeessä kukaan olisi laittanut näin vaikeasti saavutettavaan paikkaan pienen punaisen napin, jonka painaminen ratkaisisi kaikki ongelmani?

Kutsun Täydellisen Päärynän paikalle. Ihailemme yhdessä pelottavaa punaista nappia, joka näyttäisi ensisilmäyksellä olevan ainoa asia mitä suunnattoman takapaneelin alta paljastuu. Tilanne tuntuu niin absurdilta, että en uskalla itse koskea tuohon taianomaiseen pelastuksen välikappaleeseen. Talon vahvana ja itsenäisenä naisena Täydellinen Päärynä lähestyy tilannetta kuitenkin lähes tyttömäisellä keveydellä ja napin seremoniallinen painaminen palkitsee meidät tyydyttävällä naksahduksella. Jotain selkeästi tapahtui!

Jännitys on käsin kosketeltava kun paneeli on jälleen muutamalla ruuvilla kiinni koneessa ja laite pyörähtää käyntiin. Aikaisemmin kone oli toki käynnistynyt samalla tavalla, mutta ilo oli aina loppunut lyhyeen kun laite oli muutaman piinallisen pitkän minuutin jälkeen läväyttänyt E:09:n naamallemme viheliäisten piippauksien saattelemana. Minuutti.. Toinen.. Kolmas.. Neljäs.. Emme vieläkään usko, että ongelma olisi oikeasti ratkennut.. Viides.. Kuudes.. Ei kai se näin pitkää ollut aikaisemmin pyörinyt? Lämmin hymy alkaa levitä naamoillemme ja kiitän Täydellistä Päärynää onnistuneesta korjaustoimenpiteestä. Ilman häntä tuijottaisin varmaan edelleen haltioituneen pelokkaana tuota punaista pelastajaa.

Päätämme palkita itsemme valmistamalla ensimmäisen kotitekoisen mojitomme. Se ei valitettavasti onnistu ensimmäisellä kerralla ihan yhtä hyvin kuin eilisen yhteisen baarikierroksemme parhaat yksilöt, mutta tulos ei ole yllättävä - ehdimme kuitenkin eilen kiertämään yhdeksän eri baarin asiantuntijat Helsingin parasta mojitoa vastaantulijioden vihjeiden perusteella metsästäessä.

Kuivausrummun huristessa taas hypnotisoivan rauhallisesti viereisessä huoneessa pysähdyn hetkeksi.. Oliko tämä kaikki sittenkin vain unta? Yrittikö alitajuntani vain viestiä minulle absurdilla teknisellä painajaisellaan, että E:09 - 9 baarin kiertäminen yhden illan aikana ei ollut minulle hyväksi? Oliko takapaneelin pelastava punainen nappi vain vihje siitä, että etsin sieltä elämääni jotakin? Ja että viereisellä sohvalla punaisessa paidassaan kirjaa lueskeleva Täydellinen Päärynä on se läheltä, mutta kovalla työllä kuoren alta löytyvä pelastukseni?

Tartun huokaisten pöydällä vielä makaavaan ruuvimeisselisarjaan ja kiikutan sen omalle paikalleen kaappiin. Kunpa elämä olisikin yhtä helppoa korjata kuin tuo kuivausrumpu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti