Kuolema uuden treeniohjelman jälkeen

Aika on luonnollisesti aina kortilla ja itsestänsä huolen pitäminen mm. salilla juosten voisi tietenkin sujua nopeamminkin.  Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että selkeä saliohjelma päättömän sekoilun sijaan voisi nopeuttaa operaatiota ja kun törmäsin sattumalta aloittelijoille tarkoitettuun saliohjelmaan, ajattelin ottaa sen käyttöön kunnes saliohjelman tavote on saavutettu: Kyykkään 1,5 kertaa oman painoni.

Ajatus oli sinänsä ihan hieno, mutta matkalla on todennäköisesti luvassa pari pientä mutkaa. Ensimmäinen on se, että en ole käytännössä koskaan treenannut jalkojeni voimaa salilla, sillä olen ajatellut kevyen kävelyliikunnan pitävän koipeni ihan siirrävän hyvässä kunnossa. Nyt kun oikeasti pitäisi ruveta kehittämään jalkojensa voimaa niin varsinkin alku on täyttä tuskaa.

Treenaaminen on mukavampaa porukassa ja houkuttelinkin duunikaverini Villen seuraamaan samaa ohjelmaa. Kokeilimme ohjelmaa eilen ensimmäistä kertaa ja päätimme yhdessä tuumin aloittaa ohjelman 10 kilon lisäpainolla pelkän tangon sijaan. Tämä oli näin jälkikäteen tunnusteltuna ainakin kyykyn kohdalla allekirjoittaneelle vähintäänkin riittävästi. Salireissun jälkeen portaiden ylös käveleminen vei kaksi kertaa normaalia pidempään, jalat meinasivat pettää useampaankin otteeseen rappusia laskeutuessa ja kävellessäni näytin yleisesti ottain todennäköisesti ihmisen sijaan lähinnä puujaloilla kävelevältä muumipapalta.

Asiaa ei myöskään varmasti helpottanut se, että ehtona saliohjelman adoptoimiselle Ville laittoi sen, että otamme aina salireissun päätteeksi vielä HIIT treenin, jonka pituus kasvaa joka toisella kerralla yhdellä toistolla. Ensimmäisen kerran neljä minuuttia HIIT:iä cross trainerilla oli vielä ihan inhimillisyyden rajoissa, mutta sitten kun aika siitä pitenee ja muukin saliohjelma painojen nostamisen seurauksena rankkenee niin ounastelen varsin tuskaisia tunnelmia :D

Näiden päättömien salitreenisuunnitelmien ohella haasteellinen elämäni on sujunut jälleen varsin mallikkaasti. Ensi yönä nollautuvaa nettiaikaa on 2,5 tunnista jäljellä vielä reilusti yli tunti, kevyttä liikuntaa on kertynyt jo neljä kävelyä, salilla on käyty kolmesti ja ruokailu on mennyt suunnitelmien mukaisesti. Ruokailun suhteen on pariin otteeseen tullut tehtyä vähän tyhmempiä (*köh* Big Mac iltapalaksi kolmena iltana *köh*) valintoja, mutta niiden seuraukset olen kärsitty kiltisti ja paino on juuri tehdyn aamupunnituksen perusteella edelleen 74,5 kg.

Nyt pikaisen saunan kautta valmistelemaan illan OZia ja sitten viikonlopun viettoon :)

Ihmeelliset teoriat ihmedieetin taustalla

Tällä viikolla kevyet liikkumiset meni vähän viimetinkaan ja jos ne eivät olisi ollet rästissä niin en olisi varmaankaan torstaina ja perjantaina kävellyt töissä vietetyn yön jälkeen aamulla kotiin. Yöunien kustannuksella homma tuli kuitenkin siis hoidettua kunnialla loppuun, joten sen kummempaa raportoitavaa ei ole. Viime viikolla tuli käytyä yksi ylimääräinen salikäynti kun hektisen työviikon jälkeen rentoutuminen tuntui vaativan jotain vähän saunomista rankempaa. Myös ruokailu on pysynyt hyvin suunnitelmissa ilman mitään erityisiä rähmellyksiä ja aamupaino on ollut 74,5 ja 75,0 kilon välillä jo useamman viikon.

Niina tuli, meni ja valitteli sitä kun me ollaan jo niin vanhoja ettei edes jakseta juhlia läpi yön :D Neidin (vai onko se virallisesti jo naimisissa ollessaan rouva?! :D) seurassa tuli mm. vihdoinkin testattua Siltasen lauantaibrunssi pitkän kaavan mukaan, käytyä kulttuuritalolla katsomassa yhteisen tuttavan tanssiesitystä (muiden tanssiesitysten joukossa) ja illastettua isommassa porukassa Grecian House Specialeilla. Mielestäni onnistuin Niinan läsnäollessa yllättävän hyvin ryöstämään aikaa rennommalle hengailulle hyvällä omatunnolla, vaikkakin yöunista sekin taisi tulla - sunnuntai nimittäin menikin sitten hyvin vahvasti palautumisen merkeissä sängyn ja sohvan välimaastoa seilaten ;)

Ja sitten on vielä se avautumisen paikka :D Eli nettilöpinän rajoittaminen 2,5 tuntiin viikossa alkaa vähitellen lähestymään kipurajoja. Näiden parin viikon aikana se on opettanut kantapään kautta, että pääosin nettilöpinäaika menee siihen kun satunnaisesti törmää johonkin kiinnostavaan aiheeseen tai tärkeään keskusteluun ja siihen päättää hetkeksi paneutua. Sellaiset nopeat läheisimpien ihmisten FB status checkit ja kaveripiirien viestiketjujen satunnainen läpi kahlaaminen eivät oikeasti tunnu ottavan suhteutettuna aikaa juuri ollenkaan. Olen kuitenkin orjallisesti pitänyt kiinni lupauksestani, vaikka se on kummallakin viikolla tarkoittanut sitä, että loppuviikosta löpinä on ollut käytännössä kokonaan pannassa parin hairahduksen jälkeen.

Pohdiskelin lisäksi edellisen viikon dieettiajatusten toimivuutta ja tulin siihen tulokseen, että dieetin tulisi ennemminkin kannustaa säännölliseen syömiseen myös "repsahdusten" jälkeen sen sijaan, että se kannustaisi mahdollisimman pitkän yhtäjaksoisen tauon pitämiseen. Liian suuren annoksen jälkeen tärkeintä olisi nimenomaan päästä takaisin säännölliseen kevyeen ruokailuun mahdollisimman kivuttomasti ja täten sääntöjen tulisi rohkaista syömään pieniä aterioita - mutta vain pieniä aterioita - jo ennen pitkän odotusajan päättymistä.

Yksinkertaisin tätä tukeva malli, jonka keksin oli se, että kaikki odotusajalla syöty ruoka lisää odotusaikaa kaksinkertaisesti normaaliin verrattuna. Tämä mahdollistaisi hyvin pienten välipalojen avulla paluun normaalimpaan rytmiin ilman erityisen suuria sanktioita. Tämä ei kuitenkaan toimi erityisen hyvin tilanteisiin, joissa normaalin kokoisen ruokailun haluaa esimerkiksi sosiaalisista syistä aloittaa jo puoli tuntia ennen kuin odotusaika on ummessa. Hyvä kompromissi voisikin olla, että yhdistää nämä kaksi mallia ja odotusajalla tapahtuvan ruokailun tapauksessa voi valita kahdesta vaihtoehdosta edullisemman: a) tuplaa jäljellä olevan odotusajan tai b) tuplaa syödystä ruoasta tulevan odotusajan.

Jossakin määrin tämä syömisen mahdollistaminen suhteellisen pienellä sanktiolla myös odotusajan aikana vesittää dieetin alkuperäistä ajatusta, joka oli olla mahdollisimman kognitiivisesti kevyt. Se, että ruokailun jälkeen yksiselitteisesti ei saa käytännössä syödä mitään kunnes "kello soi" on oletetusti vähentänyt dieetille ominaista ruokailuun liittyvän ajattelun määrää huomattavasti ja mahdollisuuksien rajoissa tästä edusta pitäisi mielellään kiinni myös tulevaisuudessa. Kognitiivista taakkaa voi kuitenkin mielestäni yrittää pitää kurissa siten, että käsittelee dieettiä edelleen alkuperäisen kaltaisena, mutta käsittelee kaikki "runsaat" ruokailut erityistilanteina, joista selviämiseen otetaan käyttöön nämä monimutkaisemmat poikkeussäännöt.

Oma vallitseva näkökulmani asiaan on se, että raskas ateria kannattaisi käsitellä aina muutenkin kehon kriisitilanteena ja täten on luonnollista, että sitä pyritään välttämään ja siitä selviämiseen uhrataan hieman normaalia enemmän resursseja. Ajatteluni perustuu seuraaviin olettamuksiin: 1) runsas ateria johtaa hetkittäisen energian ylitarjonnan seurauksena kehon rasvavarastojen kasvattamiseen. 2) kehon rasvavarastot eivät voi kasvaa liian suuriksi ilman haitallisia terveysvaikutuksia. 3) rasvavarastojen kohtuullisen tason saavuttamisen jälkeen kaikki kehon varastoima rasva on täten muutettava jossakin vaiheessa takaisin energiaksi. 4) rasvavarastojen energiaksi muuntaminen on aina kehoa kokonaisvaltaisesti rasittavaa.

Nämä olettamukset ovat tietenkin aika suurpiirteisiä ja niistä viimeinen on ehkä heikoimmalla tieteellisellä pohjalla. Oma näkemykseni perustuu siihen olettamukseen, että rasvavarastojen poistuminen elimistöstä tapahtuu sellaisten mekanismien avulla, jotka hajottavat rasvakudoksen lisäksi aina myös muita kudoksia. Keholla on luonnollisesti kyky korjata näitä sivussa syntyviä vaurioita ja ylipainon karistaminen onkin käytännössä todennäköisesti pitkällä aikavälillä tarkasteltuna lähes aina suositeltavaa. Rasvavarastojen poistamisesta aiheutuva rasitus keholle on kuitenkin todennäköisesti pois jostakin muusta kapasiteetista, joten jatkuva painon kanssa jojoilu saattaa esimerkiksi alentaa kehon immuunipuolustusta merkittävästi altistaen kehon suuremmalla todennäköisyydellä sairauksille ja syöpäsolujen kriittisen massan ylitykselle.

Tällä viitekehyksellä tarkasteltuna ruokailuiltaan täysin vapaat päivät, jotka johtavat mielettömään energian ylijäämään ovat keholle erityisen haitallisia ja ne olisikin parempi korvata tarpeen vaatiessa tehtävillä pienillä poikkeuksilla. Jos pysytään alkuperäisessä tavoitteessa, eli kognitiivisen taakan vähentämisessä, voisivat nämä poikkeukset olla yksinkertaisesti sitä, että viikossa voi muutamaan otteeseen jättää vapaavalintaisen aterian energiat laskematta ja korvata sen vaikkapa neljän tunnin oletusarvoisella odotusajalla. Neljä tuntia on tässä tapauksessa täysin hatusta repäistyä ja parempien sääntöjen luomiseksi olisinkin äärimmäisen mielenkiintoista testauttaa eri ihmisten kehojen reaktiota erilaisiin kerta-annoksiin ja annosten makrokompositioihin ymmärtääkseen paremmin kuinka rankkoja poikkeuksia normaaliin rytmiin voi tehdä ilman, että keho reagoi aloittamalla energian varastoimisen rasvan muotoon.

Pitää siis varmaankin harkita seuraavaksi uraksi itsenäisenä lääketieteellisenä tutkijana toimimista ;) Sitä odotellessa lämpimät terveiset jälleen täältä Tampereen Cafe Europasta, jonka laiskanlinnat tuntuvat soveltuvan erityisen hyvin kirjoittelun parissa työviikosta irtautumiseen :)

Ihmedieetin reflektointia ja refaktorointia

Viime viikko sujui ongelmitta, vaikkakin paikkasin kolmannen kävelyn vasta lauantaina. Tällä viikolla on metron rikkoutumisen ansiosta kävelyt jo plakkarissa ja salireissujakin on kertynyt kolmin kappalein. Ruokailut ja nettilöpinät ovat myös pysyneet kiltisti kurissa. Tälläkin viikolla aikaa on 2,5 tunnista jäljellä vielä 2 tuntia.

Niina on tällä viikolla Suomessa ja luvassa onkin tämän kunniaksi railakas viikonloppu. Tilasin jo lauantain herkuttelupäivälle kolmen jälkiruoan illallisen :D

Tästä inspiroituneena ajattelin tämän viikon jälkeen muuttaa hieman dieettisuunnitelmaani tiukempaan suuntaan ja sallia yhden täysin vapaan napostelupäivän sijaan itselleni vain yhden laskelmista vapaan illan. Painoni on tässä jo jonkin aikaa nimittäin pysynyt tasaisesti siinä 75 kilon tuntumassa siksi, että syön napostelupäivänäni helposti muina päivinä syntyvän energiavajeen verran varastoon ;) Käytännössä tämä tarkoittaa siis vapaata ruokailua klo 18:00 ja 24:00 välisenä aikana, eikä vapaa ruokailu luonnollisesti ala ennen kuin vanhojen ruokailujen odotusaika on kulunut umpeen.

Noin yleisesti fiiliksistä dieetin suhteen voi kertoa sen verran, että pääosin dieetti ei ole käytännössä elämääni rajoittanut, mutta pariin otteeseen on joutunut kieltäytymään tarjotuista alkoholijuomista tai karkeista. Alkoholin nautiskeluun dieetti ei tosin sovi laisinkaan, mutta allekirjoittanutta se ei ole kummemmin haitannut kun tuota ilolientä tulee muutenkin juotua niin vähän.

Jos tästä tekisi jonkun pysyvämmän järjestelyn laihdutustarkoituksiin niin lähtisin varmaan poistamaan tuon herkutteluvapaan jakson kokonaan, mutta mahdollistaisin seuraavan ruokailun jouduttamisen liikkumalla. Jollekin päivälle viikosta rajaa voisi kenties nostaa niin, että jokainen syöty 100kcal auheuttaa vain puolen tunnin odotusajan, mutta täysin rajoittamaton ruokailu tuntuu ainakin näin dieetin keskellä lähinnä velvoittamaan allekirjoittaneen ylensyöntiin ;)

Erityisen runsaan ruokailun jälkeen tulevan pitkän odotusajan keskeyttämisen sanktio tuntuu tällä hetkellä lisäksi aivan liian rankalta kun se on joissakin tilanteissa kuitenkin ihan perusteltua. Koko pointti kuitenkin katoaa jos tästä ei seuraisi mitään sanktiota, joten hyvä vaihtoehto voisi olla sellainen, että jos syö ennen odotusajan päättymistä, lisätään jäljellä oleva odotusaika kaksinkertaisena uuteen odotusaikaan.

Tässä konkreettinen esimerkki uusilla säännöillä (joita en siis ainakaan itse vielä ala noudattamaan):

* Syön 300kcal aamiaisen.

* Odotan 4 tuntia. 100 kcal edestä ruokailua menee siis edelleen "hukkaan".

* Syön 1000kcal pizzan.

* Odotan 6 tuntia, jonka aikana kävelen 4 kilometriä. Kävely kuluttaa noin 200 kcal, joten odotusaikaa on 4 tunnin sijaan jäljellä enää 2 tuntia.

* Syön 200kcal välipalan. 2 jäljellä ollutta odotustuntia lisätään tuplana uusiin, joten seuraava ruokailu on sallittua 6 tunnin kuluttua.

* Odotan 5 tuntia.

* Syön 100 kcal iltapalan. 1 jäljellä ollut odotustunti lisätään tuplana uusiin, joten seuraava ruokailu on sallittua 3 tunnin kuluttua.

Tällä mallilla runsaat ateriat ovat edelleen seurauksiltaan tuskallisia, mutta tilanne on kuitenkin mahdollista korjata suhteellisen terveellisin keinoin.

Koska olen itse hieman tavoitepainoni yläpuolella niin olen miettinyt, että tämän haasteen jälkeen voisin kokeilla tällaista mallia jopa siten, että 100 kcal aiheuttaa 1,5 tunnin odotusajan seuraavaan ruokailuun, mutta katsotaan millaiset fiilikset ovat sitten kuukauden päästä :)

Elämässä parasta ovat ihmiset

Niin se aika rientää kun tekee töitä - ei ole edes blogiin kerennyt syntejään tunnustamaan :D Edellisellä viikolla jäi nimittäin kävelyt vain kahteen kertaan kun nukuin pari yötä toimistolla, eikä tilaisuuksia hyötyliikunnalle ollut monia. Huono tekosyyhän tuo työnteko on laiskuudelle ollut ja tämä blogin kirjottaminen on ihan hyvä hetki katsoa taas peiliin. En nimittäin usko kovin pitkään jaksavani painaa tällaisia työviikkoja jos en pidä itsesäni fyysisesti huolta.

Tälläkin viikolla sain kasaan vain kaksi hyötyliikuntakävelyä, mutta salireissuja kertyi kuitenkin sunnuntain kotisalivierailujen ansiosta neljä, jotka vähän kompensoivat. Ei tässä siis hirveästi auta tällä rintamalla itseänsä soimata, mutta jonkinlainen tasaisempi rytmi voisi auttaa varmistamaan, että saa nukuttua riittävästi ja hyötyliikuntamahdollisuuksia tulee luontevammin.

Viime viikkoina on nimittäin töiden ja satunnaisten World of Warcraftin pelailujen seurauksena jäänyt välillä vähän yöunet vähiksi. Saan usein määrittää työaikani aika vapaasti ja voisin monesti nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, mutta olen useampaankin kertaan herännyt alle viiden tunnin yöunien jälkeen - hieman tokkuraisena, mutta kuitenkin sen verran pirteänä, että nukkumaan palaaminen ei enää tunnu luontevalta. Tarkoituksella en tätä ole tehnyt, mutta dieettini valossa tämä on luonnollisesti tarkoittanut sitä, että olen saanut syödä paljon enemmän :D

Paino ei ole merkittävästi muuttunut (74.9 tänä aamuna), mutta epätasaisen elämänrytmin kanssa dieettini on tuntunut hieman aikaisempaa rajoittavammalta. Vaikka lisääntynyt valveillaoloaika on mahdollistanut runsaamman ruokailun, on hieman väsyneenä tuntunut useammin siltä, että haluaa syödä ja että haluaa nimenomaan isompia annoksia. Ja kun isommista annoksista seuraa armotta pidempi aika syömättä niin olen pariinkin otteeseen huomannut odottavani ruokailua jo useampia tunteja ennen kuin se on sallittua.

Toissaviikon tiistaina jouduin lisäksi tekemään ensimmäisen virallisen poikkeukseni dieetin suhteen kun Mikko veti sellaisen vatsa- ja niskatreenin salilla, että katsoin parhaaksi vetää pyörtymisen ehkäisemiseksi palautusjuoman heti salin jälkeen, eli kaksi tuntia sallittua aikaisemmin. Koska takana oli runsas lounas päivältä niin virallisten sääntöjen orjallisen noudattamisen seurauksena tästä olisi seurannut seuraavan päivän aamiaisen ja lounaan väliin jättäminen, joten katsoin parhaaksi vain pidentää palautusjuoman jälkeistä ruokailutaukoa kahdella tunnilla.

Lettilörpöttelyn saralla ei ole paljoa raportoitavaa. Kummatkin viikot ovat menneet kiltisti alle viiden tunnin. Olen pelannut vähän World of Warcraftia kahdella eri tavalla, joista toisen olen laskenut mukaan lörpöttelyyn ja toisen olen jättänyt merkitsemättä. Merkitsemättömän ajan olen pelannut trial accountilla, jolla keskustelumahdollisuudet ovat täysin olemattomat ja merkityn ajan olen pääosin seisoskellut vuosien takaisella hahmollani kaupungissa ja kysellyt vuosien takaisten kiltakavereidenki kuulumisia :) WoWin parissa on tässä viimeisen viikon aikana kulunut yhteensä noin 9 tuntia, joka on aika paljon. En kuitenkaan ajatellut tehdä tästä ongelmaa itselleni, sillä tämä harrastus tulee todennäköisesti olemaan hyvin väliaikaista. Katsotaan tilannetta sitten uudelleen jos tämä toistuu useampana viikkona.

Minulla ei ole teille vieläkään elämän pienten rutiinien suunnitelmaa, mutta asian ajatteleminen on onneksi saanut nämä rutiinit hoitumaan hieman aikaisempaa paremmin. Tämän lisäksi olen pyöritellyt päässäni hieman myös erilaisten sosiaalisten kontaktien roolia elämässäni ja todennut, että pitäisi todennäköisesti keskittyä vähän enemmän nimenomaan niihin itselle merkityksellisiin ihmisiin. Tämän ajatuspolun ensimmäinen konkreettinen tulos oli se, että liftasin tänään vanhempieni kyydillä Tampereelle noutamaan Täydellisen Päärynän junamatkalle Helsinkiin :)

Näihin tunnelmiin päätän blogiviestini täältä Tampereen Cafe Europasta, joka löysi tiensä sydämeeni heti kynnyksen yli astuttuani. Sekalaisten sohvasarjojen ja kuluneiden seinien keskellä hymyilevät persoonalliset ihmiset lunastivat välittömästi ikkunaan liimatun lupauksen: "Europassa parasta ovat ihmiset" <3 Se sai minut hymyilemään niin, että lause löysi omassa muodossaan tiensä myös blogiviestini otsikoksi :)

Olen kiitollinen rakkaudestani ystäviäni kohtaan

Kiitos tästäkin, rakas ystäväni.

Onnellisuus löytyy myös pienistä asioista

Syntymäpäivänäni päätin, että täytyy olla olemassa parempi tapa viikata meidän vieraspyyhkeet. Uppouduin tehtävään varsin antaumuksellisesti ja lopputulos näyttää tältä:

Joskus on hyvä antaa itselleen lupa olla onnellinen myös typeristä pienistä asioista, kuten siitä, että saa viikattua vieraspyyhkeet kivasti :)

Sen lisäksi, että annoin syntymäpäiväni kunniaksi itselleni luvan olla onnellinen vieraspyyhkeiden uudella ja aivan liian vaikealla tavalla viikkaamisesta, annoin itselleni myös toisen ruokailun suhteen vapaan vuorokauden. Nautiskelin siis sekä lauantaina, että sunnuntaina erilaisia herkkuja hyvässä seurassa viinin kera. Jonakin kauniina päivänä opin vielä varmasti jopa nauttimaankin siitä viinistä ruokajuomana, mutta toistaiseksi se menee enemmänkin elämyksellisen harjoittelun piikkiin ;)

Muilta osin viime viikko sujui niin nettilöpinän, liikunan kuin ruokailunkin suhteen lähes suunnitelmien mukaisesti. Ainoa poikkeus suunnitelmiin oli perjantai-illan toimistobileiden herkkupöytä, josta taisin napsia hitusen liikaa sammakoita ja lihapullia ennen vuorokauden vaihtumista. Annoin tämän kuitenkin itselleni anteeksi kun en kuitenkaan sortunut nauttimaan vapaasti virtaavasta alkoholista tippaakaan, eikä sortuma ollut kuitenkaan ihan lumivyöryn kokoinen ;)

Nettilöpinäkin pysyi alle neljässä tunnissa ilman mitään tuskia. Netinkäyttötottumukset ovat selkeästi muuttuneet aika radikaalisti tämän kokeilun seurauksena ja huomaan, että avaan Google Readerin huomattavasti useammin kuin aikaisemmin korvatakseni niitä työpäivän pieniä ajatustaukoja, joita ei enää Facebookissa norkoilemalla voi lunastaa. Olen kuitenkin kerännyt Readeriini aika hyvin duunipainotteisia juttuja ja Readerissa ei ole sitä "moi mitä kuuluu?" -ominaisuutta joka minulta sitä aikaa eniten ryöstää, joten kokonaisvaikutukseen olen varsin tyytyväinen.

Katsotaan jos saisin vihdoin ensi viikolle sen pienten rutiinien suunnitelman aikaiseksi. Olen täksi viikonlopuksi lupautunut Alternative Partyille, joten tänä viikonloppuna tulee varmasti vietettyä koneen ääressä huomattavasti edellisiä viikkoja enemmän aikaa. Kun nettilöpinä on edelleen rajattu siihen viiteen tuntiin ja jossain vaiheessa se koodaaminenkin alkaa varmasti puuduttamaan niin on hyvä todennäköisyys sille, että blogaamisellekin löytyy vähän aikaa :)

Niin ja kiitos sekä iso *hali* vielä kaikille, jotka muistivat syntymäpäivääni virtuaalisesti! Virtuaalinen palautteeni on näihin nettilöpinän rajoittamisen seurauksena kovin vähäistä, joten yrittäkäähän ryöstää se vastine seuraavan kohtaamisemme aikana ihan oikean halin muodossa :)

Tuskaisen päivän tuntoja

Lauantai oli jostakin syystä erityisen vaikea dieetin suhteen. Löysin itseni ensimmäistä kertaa laskemassa minuutteja seuraavaan ruokailuun (ja jo tunteja ennen ruokailuaikaa). Armahdin lopulta itseni ja aloitin sunnuntaiksi säästelemäni vapaan ruokailun päivän ihanilla kasvisruokaherkuilla heti vuorokauden vaihduttua (jolloin olisin muutenkin saanut taas syödä jotakin), vaikka viime viikolla ruokailultaan vapaa päivä taisikin kestää niin pitkään kuin vain pysyin hereillä. Luonnollisesti myös sitten lopetin syömisen jo ennen vuorokauden vaihtumista maanantaiksi, mutta ähkymähkäilyn jälkeisenä aamuna paino oli taas kohonnut 75.0 kiloon.

Olin vähän ihmeissäni kun lauantain aamiaisessani ei ollut näennäisesti mitään eroa aikaisempaan, jolloin vastaavia ongelmia ei ole ilmennyt. Nyt kun kuitenkin rupesin tutkimaan asiaa niin tällä kertaa syömäni Bravo suklaa-banaani -jäätelö eroaa normaalista aamiaisproteiinin sekaan tunkemastani jäätelöstä siten, että se sisältää normaalin kerman lisäksi kasvisrasvaa, mutta on kuitenkin kokonaisrasvaprosentiltaan alhaisempi kuin normaalit jäätelöt. Tämän lisäksi edellisen illan ruokani ei ollut sisältänyt käytännössä rasvaa juuri laisinkaan. Pelkkä vähäinen rasvan saanti riittäisi kyllä varmaan jo selittämään nälän tunteeni, mutta vähän kyllä vielä jää arveluttamaan onko tuolla kasvisrasvalla jotain tekemistä tämän yhtälön kanssa. Aikaisemmin olen kuitenkin pärjännyt ihan hyvin Valion kevytmustikkajäätelölläkin, vaikka siinä on kokonaisrasvaprosentti vain noin puolet Bravon rasvapitoisuudesta.

Oli miten oli niin suurin vaikuttava tekijä oli varmaankin tuo vähäinen rasvan saanti. Muistakaa siis lapset pitää huolta riittävästä rasvan saannista, että ei tule himoa syödä turhan usein! :)

Muulta osin edelliseltä viikolta ei muistu mieleen mitään tähdellistä raportoitavaa. Ruokailu, liikkuminen ja nettilöpinän rajoittaminen on onnistunut tavoitteiden mukaisesti ja fiilis on ollut hyvä. Tällä viikolla voimaan astunut viiden tunnin nettilöpinärajoitus ei ole vielä toistaiseksi tuntunut tuskalliselta, mutta katsotaan sitten loppuviikosta, että onko vielä sama ääni kellossa ;)

Lisää haasteita on varmaankin luvassa lähipäivinä kun saa itseni revittyä taas hetkeksi irti muista ajatuksista ja kirjaamaan ylös säännöt pienten rutiinien elämään palauttamisesta.

Viisas oppii virheistään

Hitaasti, mutta huteran epävarmasti hapuillen alan ehkä vähitellen pääsemään kiinni tähän dieettiin. Viisaudesta tämä säntäily taitaa kuitenkin olla aika kaukana, joten vähän on vielä miehellä kasvamista ;)

Tulihan sitä luonnollisesti vähän töpeksittyäkin vielä perjantaina kuohuviinin kanssa, mutta siitä sisuuntuneena lisäsin itselleni vielä sääntöihin sellaisen tarkennuksen, että viikon ruokailultaan vapaamuotoinen päivä ei ala ennen kuin "mittari" on nollassa, eli saisin taas syödä jotakin. Tämä siis tarkoitti sitä, että olin lauantaina syömättä puoli kolmeen saakka ja sen jälkeen nautiskelin erilaisia herkkuja iltaan saakka.

Olen pitänyt kirjaa liikunnasta, ruokailusta ja nettilöpinästä viimeiset päivät "notepadiin" ja lista näyttää tältä:

PE (1h32min -> 7h24min):
13:30 Vegemestan hamppuhampurilainen ruisleivällä, jonka välissä pinjansiemeniä. 3dl maitoa = ~600kcal
19:30 2x Danone activea juomajugurtti = ~200kcal
21:30-23:00 3dl maitoa, 1dl proteiinijauhetta, 5dl jäätelöä = ~700kcal + 2,5 lasia skumppaa synttäreillä = ~1000kcal
netissä löpinää 12:20-12:23 = 3min, 13:03-13:25 = 22min, 19:27-19:30 = 3min, 21:26-21:57 = 31min, 02:02-02:05 = 3min ja 04:28-04:58 = 30min

LA (8min -> 8min):
6h unta, syömättä 14:30 saakka, sen jälkeen karkkia, pähkinä ja siemenlevyjä, sushia, jäätelöä ja hampurilainen.
netissä löpinää 16:49-15:57 = 8min

SU (29min -> 37min):
13:00 proteiini jätskillä 300
16:00 proteiini 200
18:00 sushi + pari karkkia 600
netissä löpinää 10:29-10:43 = 14min, 20:23-20:30 = 7min ja 23:35-23:43 = 8min

MA (14min -> 51min):
nukuin 11h!
aamupaino 74,2kg
11:00 2 munan munkas siemenillä, 3dl maitoa, 1dl proteiinijauhetta. = ~400kcal
kävelin töihin
15:00 Il Duetton juustogratinoitu lounaspasta. = ~600kcal (Luotin Villen harkintaan, vaikka itse olisinkin sanonut 700kcal ;) Siksi pidin epävirallisen 6,5 tunnin tauon sovittaakseni syntini ;))
21:30 3dl maitoa, 1dl proteiinijauhetta, 1 vanilja puffet :) = ~400kcal
kävin salilla
kävelin kotiin
netissä löpinää 21:31-21:37 = 6min ja 19:13-19:21 = 8min

TI (38min -> 1h29min):
nukuin 6,5 tuntia
aamupaino 74,2kg
8:30 Kaksi munaa, paljon siemeniä, puolikas punasipuli = ~200kcal
kävelin töihin
10:30 3dl maitoa, 1dl proteiinijauhetta, multivita = ~200kcal
kävin salilla
13:00-13:30 Pasta la Vista buffet poikain kanssa: pastaa ja pizzaa = ~1000kcal :(
kahvilassa pidetyssä kokouksessa join frozen latten ja mochan
23:00-24:00 Maikin Goulash, low alc stowford press, Orangina mehu/limonadi. = ~600kcal
netissä löpinää 09:51-9:59 = 8min, 19:00-19:28 = 28min ja 01:04-1:06 = 2min

Edellisen viikon nettilöpinät jäivät alle kahdeksaan tuntiin (perjantain kovasta yrityksestä huolimatta), tällä viikolla suunniteltu liikunta on täytetty jo maanantain ja tiistain aikana sekä nettilöpinäaikaa on kertynyt tähän mennessä todella vähän. Olen varsin tyytyväinen asioiden kulkuun, mutta nuo lyhyet yöunet tällä viikolla kummasuttavat kyllä itseäkin. Ajattelin korjata tilannetta vähän ensi yönä.

Pian onkin sitten taas aika keskittyä hetkeksi pysähtymään ja muotoilemaan itselleen seuraavan haasteen :)

Mitä sinä tänään dieetillä opit?

Minä opin eilen seuraavaa:

1. Juusto on petollista.

2. Siiderille meneminen ruokailun jälkeen ei ole älykästä.

3. Tuuli on juuri niin valloittavan ihana kuin minua oltiin ennalta peloteltu.

Eiliset Kipinän tapakset Tuulin kanssa siis hieman venähtivät ja kun neidin kipeä polvi antoi erinomaisen tekosyyn eksyä illallisen jälkeen viereiseen oluthuoneeseen siiderille niin katastrofin ainekset olivat käsillä. Kyse ei siis ollut siitä, että olisin syönyt paljon (vaikka Manchego -juusto varovaisen ynnäilymme tuloksena lähes tuplasi illan energiansaannin), vaan siitä, että kun illallinen alkaa siinä 19:30 paikkeilla ja viimeinen kulaus siideristä uppoaa kurkkuun 22:30 paikkeilla niin se tarkoittaa tämän dieetin tapauksessa sitä, että Antilta jää aamiainen väliin ;) Onneksi tajusin edes siinä vaiheessa vaihtaa loppuillaksi veteen..

Eiliset ruokailut sujuivat siis kokonaisuudessaan seuraavasti:

11:30: 3dl maitoa, 1dl proteiinijauhetta, 1,25dl valion kevytmustikkajäätelöä) = ~300kcal
14:30: 3dl maitoa, 1dl proteiinijauhetta, pala Carolan mudcakea = ~500kcal
19:30-22:30: Pinaattipiirakkaa vuohenjuustokastikkeessa, kanankoipia a la cerveza, Manchego -juustoa valkosipulissa ja hunajassa, tomaattikeittoa mozzarellalla, hunajamelonia ja ilmakuivattua kinkkua, paria erilaista bruschetaa, chorizoa perunasalaatilla sekä Cidraie -siideri = ~ 700kcal

Menin nukkumaan vähän kahden jälkeen ja heräsin vähän ennen yhtätöista, joten 8,5 tunnin ruhtinaallisten yöunien kanssa olin sääntöjen mukaan ruokailematta 22:00 ja 13:30 välisen 15,5 tunnin ajanjakson. Voin kertoa, että loppuvaiheessa ei ollut enää kovin kivaa, joten toivoa saattaa, että oppisin tästä ensimmäisen päivän töppäyksestäni jotakin ;)

Statistiikoista kiinnostuneille painoin eilen dieetin alun virallisen aamupunnituksen mukaan 76,0 kg. Tänään aamulla vaaka näytti 75,3 kg.

Viikon liikunta on huonojen tekosyiden takia jäänyt pariin työmatkakävelyyn ja yhdeen salillakäyntiin. Ajattelin korjata tilanteen vielä tänään käymällä salilla ja kävelemällä illalla kotiin, jotta alkuperäinen 2 salikäyntiä ja 3 pidempää kävelyä tulisi täyteen.

Nettilöpinän kanssa tilanne on se, että koska tässä vaiheessa viikkoa aikaa on jäljellä vielä melkein neljä tuntia, en taida illan rientojen lomassa ehtiä enää mitenkään kerryttämään Mikolle pennosia. Mies ei ollut ilmeisesti edellisten viikkojen perusteella vieläkään vakuuttunut suoriutumisestani ja oli taas eilen mehevää pottia ounastellen tarjonnut lähes koko Tampereelle kuohuviiniä :D Voi Mikko parkaa - tämä minun haasteeni näyttää käyvän pahasti miehen omalle lompakolle.. Mutta katsellaan sitten parin viikon päästä kun viikottainen tuntimäärä tippuu viiteen, että miten se suu sitten pannaan :D

Uusi ja ihmeellinen dieettihaaste

Puren tätä elämän suunnittelua nyt pala palalta, sillä asiaan keskittyminen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Eilen nimittäin toimistolle paukkasivat yllättäin Ameriikan-Ihme-Ari ja hänen kyljessään nainen, joka on puhelimeni kaikista Lauroista "Laura". Ilta kului varsin rattoisasti, mutta illan ilottelut tuliliemen kera kostautuivat aamulla suhteellisen ikävänä olona. Näytin kuulemma töihin raahauduttuani niin kalpealta, että Mikko koki pakottavan tarpeen alkaa luukuttamaan Carmina Buranaa täysillä toimiston kaiuttimista :D

Mutta selittelyjen jälkeen itse asiaan. Lupasin, että huomenna alkaa uusi dieetti, joten se tulee suunnitelmista ensimmäisenä. Tavoitteenani tällä dieetillä on se, että se olisi mahdollisimman yksinkertainen, mutta silti joustava. Sen on mukauduttava mm. liikelounaisiin, kahvitteluihin ja leffanaposteluihin, mutta samalla taattava hyvä fiilis niin normaalina työpäivänä kuin myös punttisalikäyntien kanssa. Niin ja luonnollisesti sen on myös onnistuttava pitämään tämä paino kurissa, ettei pian olla taas tuolla 80 kilon väärällä puolella.

Tämä koko yhtälö on pyörinyt päässäni suhteellisen pitkään ja se kirkastui oikeastaan vasta tänään kotimatkalla seuraavanlaiseksi ratkaisuksi:

Dieetin sääntö 1. Olen jokaisen ruokailun jälkeen syömättä tunnin jokaista syömästäni ruoasta saatua 100 kilokaloria kohden. Lasken kalorit suurpiirteisesti ja pyöristän lähimpään 100 kilokaloriin. Alle 50 kilokaloria pyöristyy kuitenkin 100 kilokaloriin.

Dieetin sääntö 2. Nukkumista ei lasketa syömättä olemiseksi.

Dieetin sääntö 3. Mikäli ruokailu kestää yli puoli tuntia, lasketaan ruokailun jälkeisen ajan alkavan puoli tuntia ennen ruokailun lopettamista. Muussa tapauksessa ruokailun jälkeinen aika alkaa ruokailun aloittamisen hetkestä. Mikäli syön ennen sallittua aikaa, yhdistyy ruokailuni edelliseen ruokailukertaan ja muodostaa yhden jatkuvan ruokailun.

Dieetin poikkeussääntö 1. Kalenteriviikossa on yksi vapaasti määriteltävä päivä, jolloin saa syödä miten haluaa.

Dieetin poikkeussääntö 2. Light juomia (alle 3 kcal/desi) ei lasketa syömiseksi. Teetä tai kahvia (lisukkeineen) ei lasketa syömiseksi jos ne nautitaan kahvilassa.

Dieetin poikkeussääntö 3. Kalanmaksaöljyä, kuituvalmisteita tai vitamiinipillereitä ei lasketa syömiseksi. Pellavansiemeniä, auringonkukansiemeniä tai näistä tehtyjä öljyjä ei lasketa syömiseksi.

Siinä se nyt on. Dieetissä ei ihan tarkoituksella sanota mitään siitä mitä pitää tai ei saa syödä ja milloin, mutta se sanelee selkeästi ja yksinkertaisesti koska ei saa syödä. Oletan tämän dieetin rajoissa mukautuvani suhteellisen tiiviiseen ruokailutahtiin ja pitkään kylläisinä pitäviin aterioihin, mutta eiköhän sitä vähän joudu tyhmyydestään aluksi kärsimäänkin ;)

Fiksuna ihmisenä varmaan jo laskittekin, että energian saanti pitäisi pysyä päivittäin 8 tunnin yöunilla jossain 1500 ja 1700 kilokalorin paikkeilla. Tiedän, että tämä on joidenkin mielestä vähän, mutta voin luvata, että kyllä minulla tuota vararavintoa tuossa lantiolla vielä keikkuu sen verran, että energiapulaan en kuole muutamassa kuukaudessa.

Lupaan noudattaa tätä ruokavaliota 11.12. saakka, jolloin loppuu myös rajoitettu nettilöpinähaasteeni. Raportoin dieetin kulusta viikottain blogissani muiden juttujen yhteydessä.

Kuka lähtee mukaan? :)

Tampereen lumoissa

Tampere, tuo paikka, jossa ei tarvitse pitäää kirjaa siitä mitä syö,
tuo ihmemaa, jossa ei tarvitse huolehtia huomisen krapulasta,
tuo ruskoisten vaahteroiden katveessa hymyilevien vastaantulijoiden koti,
tuo kehto, jossa olet aamusta iltaan kauniin naisen ympäröimänä.

Saatoin olla hentoisessa humalatilassa raapustaessani tämän oodin Tampereen autuudesta panimoravintola Plevnassa. Editoin sen vielä jälkikäteen saamani inspiraation voimin, jotta se kuvastaisi autenttisemmin Tampereen tunnelmaa. Kuten arvata saattaa, runoilu ei ole leipälajini :D

Osa Tampereen reissusta meni iloisesti Täydellisen päärynän keittiötä pakatessa, mutta ehdin minä myös vähän tavoitteiden mukaisesti kiertämään kahviloissa (mm. valo, runo, vohveli ja helmi) ja katselemaan taidetta. Tampere oli mukavan seesteinen paikka, mutta oli se kaikesta kauneudestaan huolimatta ehkä silti hitusen liian pieni paikka minun makuuni.

Viikonloppu oli varsin rentouttava, vaikka sunnuntaina illalla juuri ennen kotiinlähtöä väsymys alkoikin jo painaa niin pahasti, että maanantain työpäivä vaikutti menetetyltä tapaukselta. Kunnon pitkät yöunet kuitenkin palauttivat taas maailman raiteilleen ja duunissa painettiin projektointia projektoinnin perään.

Tämä sopi hyvin Tampereen teemaani, joka kääntyi jossakin vaiheessa kahvikupin kahvasta vapisevin käsin tarratessani koko elämän rutiinien suunnitteluksi. Minulle ei riittänyt pelkän ruokavalion kelailu vaan mietin siinä ohessa myös unta, työtä, liikuntaa, hygieniaa, taloustöitä, ihmissuhteita, harrastuksia ja myös pysähtymistä. Lienee suhteellisen arvattavissa, että koko yhtälö ei vielä ihan ratkennut, mutta pääsin sopivalla abstraktiotasolla jo aika pitkälle ja ajattelin saavani jonkinlaisen hienon suunnitelman kasattua itselleni tuohon 1.10. deadlineen mennessä.

Haasterintamalla tilanne oli perjantain alkaessa sellainen, että ennen nukkumaanmenoa oli vielä törsättävissä viikon nettijuttelusaldoa kokonaista 6 tuntia ja 16 minuuttia! Kun mukana yhtälöön laskee vielä sen, että päivän aikana piti tehdä työt, siirtyä Tampereelle ja tutustua paikalliseen yöelämään, oli varsinainen uroteko saada kerättyä kello näyttämään nukkumatin saapuessa jopa 8 tuntia ja 24 minuuttia. Tämä viikko ei sitten ole lähtenytkään käyntiin ihan samalla kitkuttelumallilla kuin edellinen, mutta ei tämä kymmenen tuntia taida oikein vielä kipukynnystä hipoa.

Liikuntapuolelta en oikeasti enää edes muista kuinka paljon kävelin. Kyllä sitä ainakin pari kertaa tuli pidempi matka käveltyä ja salilla kävin kahdesti, joten katastrofin aineksia ei silläkään puolella ole tällä viikolla tarjolla. Ruokailu taas on suhteellisen suunnittelemattomana ollut jälleen melkoista mehustelua, mutta en minä sentään ollut painoani perjantaiaamun punnitukselle saanut ylöspäin liikkumaan. Toista se oli sitten Tampereen ilottelujen jälkeen tänään maanantaina aamupunnituksen aikaan ;)

Huomenna illalla siis todennäköisesti luvassa uusi suuri suunnitelma ja kai sitä voisi jotain alkupainojakin taas kirjata. Nyt kuitenkin reippahasti käypi askel kohti punttisalin ihmeellistä maailmaa!

Syyspainos Antista

Kävin Helen kanssa katsomassa The September Issuen, joka oli todella hyvä. En tiedä kuinka paljon muut saavat siitä irti, mutta itseäni se ainakin kosketti kovin monella eri tasolla. Oli ala melkein mikä tahansa niin rakkaudella työhönsä suhtautuminen saa sydämeni helposti lämpiämään, mutta leffassa oli paljon muutakin mikä laittoi miettimään oman elämän eri puolia.

Jos minusta ottaisi juuri nyt tällä hetkellä syyspainoksen niin sen värimaailma olisi todennäköisesti aika odottavan haalea. Syksyäni on sävyttänyt useampikin elämän pienistä kompastuskivistä ja näihin reagoimista seurannut itsereflektion määrä on ollut jopa allekirjoittaneen mittapuulla suhteellisen runsasta.

Kompastuskivet alkavat kuitenkin olla kuopistaan kaivettu ja viikon päästä alkavan lokakuun numero antaisikin minusta varmasti jo aivan erisävyisen kuvan. Käytännössä haluaisin kuitenkin ujuttaa lokakuisen Antin muodostamaan taideteokseen vielä jonkin selkeämmän ruokavalion, sillä Il Duetto:n minulle siunaama jokapäiväinen pizzani ei kyllä laadukkuudestaan huoimatta täytä minkään maan terveellisyyskriteereitä.

Olen ajatellut viettäväni ensi viikonlopun Tampereella tavallisesta poikkeavissa maisemissa ja jostakin syystä tuntuu siltä, että sen jälkeen katselen maailmaa taas hieman tuoreemmin silmin. Saa nähdä onko omituinen tunteeni aivan tuulesta temmattu, mutta oli asia miten tahansa, muodostan suunnitelman ruokailun varalle viikonlopun jälkeen ja alan noudattamaan sitä lokakuun alusta.

Puitteita tulevalle suunnitelmalle asettaa oikeastaan vain duuniporukalle kolme kertaa viikossa tapahtuvaksi luvattu punttisalikäynti, johon pitäisi riittää energiaa normaalin elämisen lisäksi. Tavoitteistakaan en oikein uskalla vielä sanoa mitään varmaa, sillä toivon niiden vähän vielä selkeytyvän viikonlopun aikana tämänhetkisestä sekamelskastaan.

Verkkososiaalisuuden osalta voin vielä vihjaista, että näin keskiviikon iltaan mennessä kasaan on kertynyt vasta kaksi ja puoli tuntia rajattua toimintaa, joten Mikko taitaa jäädä tälläkin viikolla ilman sanktiomaksuja. Fiiliksetkin ovat olleet asian suhteen varsin positiiviset ja niin töitä kuin halejakin on kertynyt korvaavana toimintana plakkariin mukavaa tahtia :)

Tiukkaa teki

Tiukalle se meni, mutta ei kilahtanut Mikon tilille lantin lanttia tältä viikolta, sillä ynnäsin olleeni viime viikolla verkossa yhteensä "vain" 9 tuntia ja 55 minuuttia. Viikon alku meni varsin vähillä jutteloilla, mutta loppupuolella draama ja jännitys ajoi porsaan kotiin. Toivottavasti ensi viikolla maailma on sosiaalisesti vähemmän värikäs :D

Tuhansien eurojen kokoiset oletetut sanktiot jo ennakkoon törsännyt Mikko suistui siis taloudelliseen ahdinkoon, jossa sain hänet lahjottua julistamaan haasteeseeni poikkeussäännön: Äidin kanssa Skypessä jutteleminen ei kuulu rajoitettuun verkkoviestintään! Tämä on tervetullut muutos, sillä Skype toimii pääasiallisena työviestimenäni ja on täten aina auki, joka tekee Skypen kautta tapahtuvista keskustelujen avauksista vaikeita välttää. Lisäksi sääntötarkennuksena täsmennettiin, että vuorokausi vaihtuu silloin kun herää yöunilta.

Muissa uutisissa voitaneen todeta, että salilla kävin rauhallisissa merkeissä perjantaina, mutta muuten viikon liikunta koostui lähinnä kävelystä. Selkä alkaa olla jo suhteellisen hyvässä kondiksessa, vaikka ei se mitään akrobatiaa oikein vieläkään houkuta harjoittamaan. Ensi viikolla voisi yrittää palata jos suhteellisen normaaliin liikuntarytmiin.

Ruokailu taasen on ollut kovin ravitsevalla linjalla, sillä olen onnistunut syömään viikon jokaisena päivänä pizzan... :D Onnistuin myös ostamaan karkkipussin keskellä viikkoa, joten tältä osin viikko meni virallisesti aivan päin anatomisesti ihmisen elintoiminnoille kriittistä ruumiinosaa - saatte itse valita minkä mielikuvan haluatte ;) Painoksi taisin mitata lauantaina keskellä päivää jo 75,5 kiloa :(

Takana on kuitenkin työntäyteinen lauantain ja sunnuntain välinen yö, joten juuri nyt en taida kyetä keksimään itselleni ankaraakin ankarempaa dieettiä.. Ja kas - lykkään vastuunottoa siis jälleen myöhemmäksi! :D

Jotkut asiat huomaa vasta kun ne menettää..

.. niin kuin esimerkiksi alaselän lihaksiston :D

Olen koko viime viikon makoillut (ilmeisesti) omituisissa asennoissa ja yrittänyt toipua flunssasta. Loppuviikosta olin kiltisti töissä ilman sen kummempia oireita, mutta jostain syystä perantai-iltana Annan synttäreillä seisoskellessa selkäkipu alkoi vähitellen pahenemaan ja illan päätteeksi ylämäkeen käveleminen tuntui joka askeleella pistävänä viiltona alaselässä.

Yö oli mielenkiintoinen kokemus vähittäin särkyyn heräilyä ja selältä kyljelle sekä kyljeltä toiselle kyljelle kivuliaasti siirtymisiä. Jostain syystä ei käynyt mielessä särkylääkkeen nappaaminen, joka olisi näin jälkikäteen ajateltuna voinut olla ihan paranemista edistävä toimenpide.. Se ei käynyt mielessä edes aamulla, vaikka sängystä ylös pääsemiseksi piti kehittää aivan uudenlaisia liikehdintämuotoja kun alaselän lihaksia ei voinut välittömän kivun takia käyttää pätkän vertaa.  Tänään sentään illalla tajusin ottaa yhden Ibumaxin kun Tiikeli näytti kunniakaasti esimerkkiä vetämällä etkoilla tupla-annoksen ties mihin neitikipuihinsa saatteella: "mul mul - lisää siidelii" :D

Toivotaan, että tämä tästä taas paranee vähitellen. Jälkikäteen ajateltuna se, että flunssasta toipumisen varjolla en käynyt salilla, enkä käytännössä oikein edes kävellyt koko viikkoon oli suhteellisen paha virhe. Ensi viikolla pyrin kävelemään normaalisti vaikka sitten kipulääkkeen siivillä ja vaihdan salikäynnitkin kevyeen kävelyyn tai cross trainerissa heilumiseen.

Flunssasta toipumisen varjolla olen käytännössä myös koko viikon jättänyt ruokavalioni vaille erityistä huomiota ja taisin keskellä viikkoa vetää myös yhden Omar -pussin, vaikka aikaisemmin olen yrittänyt viikolla olla koskematta karkkeihin. En tiedä onko tällä hampurilaisten, pizzojen ja itämaisten take away -ruokien sekasotkulla ollut mitään tekemistä selkäkipujen kanssa, mutta ainakin painoa se oli taas nostanut perjantaiaamun mittauksen mukaan 73,3 kiloon. Jotain on siis selkeästi tehtävä, mutta ikäväkseni mitään uutta suunnitelmaa ei ole tälle saralle vielä löytynyt. Otan nyt vielä ainakin tämän viikonlopun suhteellisen rennosti ruokailun suhteen ja keskityn tämän selän korjaamiseen sekä tuohon uuteen haasteeseeni totuttelemiseen, mutta sitten pitää tosissaan alkaa kehittämään jotain uutta suunnitelmaa ruokailullekin.

Uudesta haasteestani pitää vielä käydä mentorini kanssa hieman keskusteluja, että koska se viikko oikeasti vaihtuu, mutta toistaiseksi voin raportoida torstain ja perjantain rajatun nettijutustelun sujuneen onnistuneesti seuraavalla tavalla:

To (joskus keskellä työpäivää) - Kerroin pikaiset kuulumiset äidille skypessä. (5 min).
To 19:44-20:34 - kyselin ihmisiltä lähteekö ne mukaan haasteeseen. ihmiset oli nihkeinä :D (50 min)
Pe 01:15-01:25 - vilkaisin onko kukaan sanonut mitään ja eksyin katselemaan Ritvan WoW -kuvia :D (10 min)

Pe 17:25-17:29 - Tsekkasin FB statukset, selvitin majoitustilannetta Arille ja laitoin pari pientä viestiä eteenpäin. (4 min)
Pe 19:15-19:30 - Tsiigailin Annan synttäreiden infoja ja vastasin pariin yksityisviestiin. (15 min)
La 01:48-01:51 - Lukaisin FB statukset ja chattilogit. (3 min)

Kumpikin päivä pysyi siis kiltisti alle siirtymäajan 2 tuntia per päivä, eikä merkittäviä vieroitusoireita ilmennyt ;) 

Lotta kysyi feissarissa mitä meinasin tehdä ajallani, enkä edelleenkään ajatellut aloittaa feissaristatusten alla kommentointia, joten vastaan tänne. Katsotaan nyt ensin, että vapautuuko tästä lopulta mitenkään merkittävästi aikaa, mutta jos näin tapahtuu niin lähtökohtana olisi lähinnä tehdä enemmän töitä ja halailla ihmisiä enemmän :)

Uusi haaste: Verkkososiaalisuus kuriin

Pidimme tänään Mikon kanssa normaalin One-On-One -työnohjaustapaamiseni ja sen tuloksena muodostui uusi haaste.

Olen viime aikoina syystä tai toisesta käyttänyt ajastani suhteellisen suuren osuuden erilaisten lyhytviestien ja chattien maailmassa. Kyseinen puuha on tunteellisella tasolla kovin antoisaa kun linjojen toisesta päästä löytyy useita itselle merkityksellisiä ihmisiä. Antoisuutensa ansiosta touhuun kehkeytyy helposti myös jonkin asteinen riippuvuus, joka vie aikaa muilta - kenties tärkeämmiltä ja hyödyllisemmiltä - asioilta. Tästä syystä olen päättänyt vähentää tietyn tyyppisen verkkososiaalisuuteni määrää seuraavan kolmen kuukauden ajalta asteittain seuraavasti:

To 10.09. - Pe 11.09. : siirtymäaika. max. 2 tuntia päivässä rajattua verkkososiaalisuutta.

La 12.09. - Pe 09.10. : max. 10 tuntia rajattua verkkososiaalisuutta viikossa.

La 10.10. - Pe 06.11. : max. 5 tuntia rajattua verkkososiaalisuutta viikossa.

La 07.11. - Pe 04.12. : max 2,5 tuntia rajattua verkkososiaalisuutta viikossa.

La 05.12. - Pe 11.12. : max 1 tunti rajattua verkkososiaalisuutta viikossa.

Tämän haasteen kautta tulevien kokemusten kautta yritän löytää itselleni sopivan tasapainon myös pysyvämmäksi ohjenuoraksi.

Mitä tämä rajattu verkkososiaalisuus sitten pitää sisällään? Tarkoituksena on, että tämä haaste ei tule työn tekemisen eteen, joten töiden tekemiseen liittyvät lyhytviestit ja sähköpostit eivät kuulu rajattuun verkkososiaalisuuteen. Sovimme Mikon kanssa myös, että suotuisan harrastuksen tukemisen nimissä omiin blogeihin kirjoittaminen ja asiallisessa mittakaavassa omien blogien kommentteihin vastaaminen ei kuulu rajattuun verkkososiaalisuuteen. Käytännössä kaikki muu muiden ihmisten kanssa interaktiossa tapahtuva viestintä (siis myös tuntemiensa ihmisten kirjoitusten lueskeleminen) internetin välityksellä kuuluu rajoitetun viestinnän piiriin.

Mikko toimii haasteeni managerina ja kerää hallinnoimaansa rahastoon minulta 10 euroa jokaiselta viikon rajan ylittävältä alkavalta tunnilta. Jos rahastoon ikinä mitään päätyy niin varat käytetään hänen päätösvaltansa mukaisesti älykkäällä tavalla. Mikon toiminnan mahdollistamiseksi raportoin joka perjantaina (tai viimeistään viikonloppuna) blogiini kuluneen viikon verkkososiaalisuuteni ja toivonkin, että mikäli "unohdan" kirjata jonkun yöllisen viiden tunnin elämääkin tärkeämmän chattituokion kanssanne niin vasikoitte minut julmasti Mikolle sähköpostitse etunimi at dicole.com :) Todistettavissa olevasta vasikoinnista on kuulemma luvassa palkkio.

Ihaninta parhautta luonnollisesti olisi jos en taivaltaisi kylmää taivaltani täysin yksin vaan saisin matkalle mukaan myös muita haasteen vastaanottajia! Kymmenen euron sanktiomaksuihin ei luonnollisesti tarvitse lähteä mukaan, mutta jos haluaa itse kokeilla samankaltaista verkkososiaalisuuden rajoittamista niin ei kun oma blogi pystyyn ja kommenttia tänne blogiin niin saadaan uusi haasterinki pystyyn :)

Seuraava raportti näiden parin ensimmäisen päivän siirtymäajasta luvassa siis huomenissa (tai tulevan viikonlopun aikana). Wish me luck :)

Räkätauti

Jaksan kirjoittaa tämän viestin vain voidakseni syödä pizzan, jota Janne juuri lähti hakemaan. Räkätauti verottaa voimia aika hyvin, mutta onneksi orastava kurkkukipu sentään katosi yön aikana, eikä tarvitse mennä veuhkoilemaan sikainfluenssavainoissa terveyskeskukseen.

Liikunta onnistui viikolla yli suunnitelmien sateisista säistä huolimatta, mutta ruokapuolella olen haksahtanut parina päivänä ihan täysikokoiseen lounaaseen, joka on todennäköisesti nostanut energiansaannin vähän yli tavoitteiden. En keksinyt uutta suunnitelmaa, joten vanhalla mennään vielä.. Sorruin muuten eilen Markuksen tupareissa maistamaan Fazerin uutta puolukkasuklaata jo ennen blogikirjoitusta (kuuden jälkeen kuitenkin) ja voin ehdottomasti suositella :) Myös mustikka oli kuulemma todella hyvää :)

Saliarsenaali karttuu

Piti mennä Tampereelle saakka, mutta löytyihän ne kengät sitten lopulta jostain tusinamarketin hyllyltä - ja luonnollisesti naisten kenkien puolelta :D. Kyllä se vähän itseäkin naurattaa, että mikään niistä valehtelematta sadoista urheilu- ja erikoiskenkäliikkeiden kengistä ei vaan ole täyttänyt syystä tai toisesta kriteereitäni ja sitten täydellinen pari kävelee vastaan mitä odottamattomimmassa paikassa. Mutta sellaista se kai on.. Antin elämä ;)

Muut saliroippeet odottavat edelleen löytymistänsä, vaikka niiden puutetta korvaamaan onkin kehkeytynyt jo omat pienet käytänteensä. Käytän esimerkiksi kahta tai kolmea Alkon mustaa kangaskassia kätevänä salikassiyhdistelmänä, kunnes löydän jonkun paremmin toimivan systeemin. Rajoittavana tekijänä on mm. pukukoppien kaappien kapeus, joihin ei kovin helposti olla isoja kasseja tunkemassa, mutta tilaa tarvitsisi kuljetusta varten kuitenkin vaihtovaatteille ja salikamoille varsin runsaasti. Mutta ehkä se täydellinen hengittävä kapea salikassikin joskus vastaan kävelee ;)

Salilla on tullut tällä viikolla käytyä kolme kertaa (ja arvon vielä vähän, että olenko kohta lähdössä Villen kanssa neljännelle kierrokselle) ja työmatka on tullut käveltyä kolmesti. Liikunnan puolesta homma on siis kunnossa, mutta edellisen viikon erinomaisesti sujunut ruokailu ei kyllä enää tällä viikolla luonnistunut erilaisten sukuloimisten ja epänormaalien rytmien (seli seli) seurauksena - nuudeli, currykana ja big mac vetivät jälleen kerran miestä pidemmän korren ja aamun paino olikin jo 72,4 kg.

Näyttäisi nyt vähän siltä, että viikolla kertyvä kalorivaje (varsinkin kun näytän aina vähän väliä sortuvan) on lopulta hitusen verran liian pieni korvaamaan viikonloppujen kontrolloimattoman ruokailun aiheuttamaa kaloriylijäämää ja painoa kertyy hitaasti, mutta varmasti takaisin. Suunnitelmaa pitänee siis hieman uudistaa, mutta taidan pohtia uusia suunnitelmia nyt vielä ainakin tämän viikonlopun ajan perinteiseen malliin ;)

Kuria ja ihana r-collection

Olen tässä vähitellen pitkin viikkoa totutellut siihen, että välipaloja vedetään suhteellisen usein proteiinijuomien muodossa, eikä siinä sitten hirveästi ole muuta tullut syötyäkään. Kananmunaa ja tomaattikeittoa olen siementen kanssa vetänyt useammallakin aamiaisella ja pari pientä purkkijäätelöä olen syönyt nopean energiansaannin varmistamiseksi ennen salia. Totesin myös, että minun olisi hyvä lisätä kuitua omituiseen ruokavaliooni, joten kipaisin apteekista Pfizerin Vi-Siblin S -paketin, joka on toiminut hyvin proteiinijuomien saostamiseen ja kuidun lähteenä. Energian saanti on pysynyt kaikkina päivinä 1000 ja 1500 kcal välissä ja fiilis on pysynyt hyvänä.

Työmatkan kävelin tällä viikolla kolmesti ja salilla kävin peräti neljä kertaa, joista viimeisellä kerralla tosin vain kävelin kävelylaitteessa 40 minuuttia 5,5km/h 5 asteen kulmassa työasioita pohdiskellen ja Zumba -mainosvideolle naureskellen :D Salivarusteiden haaliminen edistyi viikolla yhden askeleen kun käväisin (muutaman vesiperän vetämisen jälkeen) suomalaisen r-collectionin myymälässä poistamassa itselleni kapeat suorat college-housut, jotka olen todennut hyviksi vapaa-ajan vetimiksi jo viimeisen kymmenen vuoden ajan :) Aikatalon r-collection -myymälässä oli lisäksi todella mukava henkilökunta ja muutenkin hieno meininki, jonka tukemisesta jäi todella hyvä mieli <3

Punnitseminen jäi valitettavasti toimistolla nukkumisen takia väliin (ja unohdin kokeilla sitä punttisalin jännää vaakaa) mutta kaiken järjen mukaan aamupainon pitäisi olla jossain 71 kilon paikkeilla. Näin mallikkaasti sujuneen viikon päätteeksi ajattelin aloittaa Helsingin Taiteiden Yön jo puoli neljältä Talentum Cafén "Bongaa Guru" tapahtumalla, josta matka viekin sitten erilaisten mielenkiintoisten retkien kautta Töölönlahdelle. Tästä syystä blogiviestikin tulee näin hyvissä ajoin (mutta viikonlopun rennompi ruokailu alkaa luonnollisesti vasta silloin kuudelta). Hyvät ja aurinkoiset viikonloput kaikille!

Nirsoilevaa salioptimointia

Aloitimme tällä viikolla kauan suunnitellun työporukan saliharrastuksen ja hankimme aleaikakortit Motivus Centeriin, joka on sopivasti toimiston viereisessä korttelissa. Pari ensimmäistä käyntikertaa onnistui venymään melkein parituntisiksi - pitihän sitä kuitenkin saunaan ja uusiin jännittäviin laitteisiin tutustua kunnolla :) Motivuksen sali oli ehdottomasti isoin ja monipuolisin sali, jossa olen ikinä vieraillut ja törmäsin moneen laitteeseen, josta en ole koskaan kuullutkaan.

Tulevaisuudessa tarkoituksemme oli saada salireissut mahtumaan ruokatuntiin palautusjuomien nauttimisen ja matkojen kera, joten kiirettä tulee pitämään ja salireissun optimointia pitää harjoittaa varsin runsaasti. Jos teillä siis on hyviä vinkkejä siitä miten salireissun saa sujumaan sutjakammin ja miten erilaiset vaatteiden kierrättämiset kannattaa hoitaa kun salilla käyminen tulee pääasiassa hoitumaan aamulla lähes päivän ensimmäisenä asiana niin olen pelkkänä korvana.

Hankintalistalle on kahden ensimmäisen käyntikerran seurauksena päätynyt jo ainakin hyvin kaappiin mahtuva salikassi (mielellään vielä sellainen jossa kamat pääsee kuivumaan), kunnon salikengät ja salihousut, kaulahihna avaimelle sekä salille oma deodorantti ja hajuvesi. Lisäksi avosandaalit voisivat olla mukavat suihkussa käymistä varten ja jos joskus ottaa aikaa saunomiselle niin oma pefletti olisi kiva. Silmäleikkaus voisi myös tehdä terää niin pääsisi eroon lasien kanssa säätämisestä ;)

Kaulahihna löytyi kotoa pienellä kaapista kaivamisella, mutta muut osoittautuivatkin sitten vähän hankalemmiksi. Kävin Intersportissa, Stadiumissa, Stockalla ja Sokoksella katselemassa kenkiä, mutta mistään ei tuntunut löytyvän (ehkä kieltämättä hieman nirsoon) makuuni sopivia jalkineita :( Ostin yhdet kengät lopulta Sokokselta, mutta taidan lopulta päätyä nekin palauttamaan ja jatkamaan vielä etsintääni. Myöskään housuja en löytänyt, vaikka niitä kävin vasta yhdestä kaupasta katselemassa. Mutta ehkä tämä tästä ajan kanssa kun vaan jaksaa tarpeeksi shoppailla :)

Kävelyä tuli harjoitettua ihan kiitettävästi viikon aikana ja noiden kahden salikerran kanssa liikuntatavoite täyttyi hyvin. Ruokailupuolella tilanne näytti kuitenkin jälleen aika kaamealta Ben & Jerry's jäätelöiden, Mc Donalds hampurilaisten ja nuudelien sekamelskalta, eikä ihmekään, että vaaka näytti tänään aamulla jo 72,5 kiloa.. Annan nyt itselleni vielä ensi viikon armoa yrittää korjata viikon ruokailutottumuksia, mutta jos se ei onnistu niin sitten lakkaa kyllä tämä viikonloppumässyttelykin.. Vaivalla pudotettuja kiloja ei tosiaan ollut tarkoitus saada kaikkia takaisin parissa kuukaudessa ;)

Nyt kuitenkin vihdoinkin viikonlopun terveellisen ruokavalion pariin, eli Pätkiksiä! :D

Pausseista tulee vain paha mieli..

Meillä oli tällä viikolla rankkaa koodiluolaan linnoittautumista vaativa projekti työn alla ja yritimme varata toimistolle runsaasti hyviä välipalanaposteltavia, että ei tulisi turhaan poukkoiltua toimiston ulkopuolelle purtavaa metsästämään. Ostimme työkaverin toiveesta Jyväshyvän Paussi -patukoita kaikkia saatavilla olevia makuja, joka osoittautui suhteellisen pahaksi virheeksi.

Pausseja tuli nimittäin pidettyä tämän seurauksena suhteellisen usein, sillä ensimmäisen patukan jälkeen oli lähes poikkeuksetta heti paljon enemmän sellainen olo, että haluaa syödä lisää - lisää ihan mitä tahansa. Kirottua! :D Vasta loppuviikosta tajusin alkaa juomaan proteiinijuomia välipalaksi, joista tuli huomattavasti parempi fiilis, mutta paussit olivat jo tehneet tehtävänsä ja koko viikon ruokahalu oli huomattavasti aikaisempia viikkoja suurempi ja käytännössä varmaan mikään päivä ei pysynyt kokonaisenergiansaanniltaan hirveän paljoa alle 2000 kcal :(. Siltä osalta viikko oli siis suhteellisen paha floppi.

Kaiken tämän päälle käytiin sitten vielä tiistaina Zen Sushissa syömässä all you can eat sushi buffetissa ja mekeinpä kiukulla piti tietenkin päihittää edellinen 25 sushipalan ennätys ja vetää 26! Urhoollinen suoritukseni tosin hieman kalpeni seuranamme olleen Jannen urotöiden rinnalla - mies minittäin upotti yhteensä 40 palaa sushia puolessa tunnissa ja jäi vielä pohdiskelemaan, että olisiko pitänyt hakea lisää :D

Liikkuminen luonnistui viikon ruokailufloppausten rinnalla kuitenkin ihan suunnitelmien mukaisesti. Työmatka tuli käveltyä neljä kertaa viikon aikana ja salilla kävin keskiviikkona ja perjantaina. Keskiviikkona salilla oli mukana Sinttu, joka opasti selän venyttelemisen saloja, jotka olivat kovin tervetulleita välineitä itsensä kunnossa pitämiseen :) Kiitos <3

Perjantaina paino oli aamulla 71.4 kg, eli viikon paussit tekivät selkeästi tehtävänsä ja ensi viikolla pitääkin yrittää vähän enemmän tsempata juuri tuon ruokailun kanssa - mutta nyt vuorossa on uusien Marianne lakritsien maistelutuokio! :D