Jos ei heti onnistu, on aika ottaa toiset nokoset

Otin siis eilen blogikirjoitukseni jälkeen "pienet" kahden tunnin nokoset ennen töihin siirtymistä. Valinta oli erinomainen, sillä fiilis oli univajeen kiinni kuromisen ansiosta huomattavasti parempi niin eilen kuin myös tänään aamulla. Tämän aamun juoksuun valmistauduinkin sitten menemällä kerrankin nukkumaan jo kahdeltatoista, jonka seurauksena heräsinkin sitten aamukuuden sijaan ensimmäisen kerran aamuviideltä :D

Jatkoin kuitenkin nukkumista puoli kahdeksaan asti, jonka jälkeen mittasin ensitöikseni verenpaineen ja painon: 126/86 (70) ja 76,2kg. Sen kummempaa painon tippumista ei siis ole tapahtunut, mutta ei se kyllä tässä pääasiallisena tähtäimenä tällä viikolla ole ollutkaan. Enimmäkseen olen vain yrittänyt pysyä elossa tämän uuden elämänrytmikokeilun kanssa lankeamatta sen varjolla kummempiin porsasteluihin.

Eilisestä kauhukokemuksesta viisastuneena jätin tänä aamuna villapaidan kotiin, mutta pelkkä tuulipuvun takkikin tuntui riittävän aluspaidan kanssa lämmön tarjoajana. Jätin myös vesipullon tällä kertaa odottamaan kentän laidalle ja tankkasin vain vähän lämmintä vettä ennen matkaan lähtöä. Tämän seurauksena kannettavaa oli matkassa varmaan ainakin kilon verran vähemmän kuin viime kerralla.

Tein myös parhaani, että katselisin kierrosaikoja vähän tarkemmin, että juoksu olisi tasaisempaa ja sain kierrosajat ensimmäistä lukuunottamatta pysymään siinä 1:00 ja 1:05 välissä. Lopputulokseksi tuli tällä kertaa hitusen eilistä parempi 11,7 kierrosta, mutta tätä paljon merkittävämpää oli juoksemisen aikana koetut fiilikset. Ensimmäiseen kymmeneen kierrokseen juokseminen ei nimittäin tuntunut juuri missään kun sai vauhdin pysymään tasaisena ja muisti hengittää kunnolla!

Pari vikaa kierrosta otin sitten vielä vähän rivakammin, että en olisi jäänyt jälkeen eilisestä tuloksesta. Tämän seurauksena olo ei lopettaessa enää säilynyt niin mukavana, mutta kahden kierroksen kärsiminen eilisen 10 kierroksen kärsimisen sijaan tuntui huomattavasti fiksummalta vaihtoehdolta - ja tällä kertaa jaksoin sentään edes juosta sen viimeisen kierroksen loppuun asti ajan hupenemisesta huolimatta ;)

Hengitys oli jo tällä kertaa onnistunut tasaantumaan kotiin päästyäni ja aikaisen herätyksen ansiosta ehdin taas Täydellisen Pärynän matkassa töihin. Kaikenkaikkiaan siis erittäin onnistunut aamu! :)

Yksi pieni setback aamuun kuitenkin mahtui, vaikka ei se ihan hirvittävästi onnistunut muuten iloisia fiiliksiä musertamaan. Ostin nimittäin eilen apteekista viisi Compeed laastaria täysin käsittämättömään 6,70 ryöstöhintaan ja liimasin niistä yhden tuonne oikeaan jalkaan hiertymän rauhoittamiseksi. Juoksun aikana laastari oli toisesta päästä irronnut ja mennyt vähän myttyyn, jonka seurauksena se ei enää suihkussa pitänyt vettä vaikka yritinkin sitä takaisin paikalleen painella. Tämä maagisen erinomaiseksi mainostettu 1,34 euron laastari osoittautui siis tällä erää kertakäyttöiseksi :( Yritin nyt tuon seuraavan yksilön liimata vähän eri tavalla niin, että se kestäisi kenties hitusen verran paremmin juoksemisen aiheuttamaa liikettä, mutta saa nähdä miten käy.

Nyt nokosten sijaan työn touhuun :)

Ensimmäinen kontakti

En tiedä olenko aikaisempina aamuina näyttänyt niin kuolleelta, että minua ei ole uskaltanut lähestyä, vai oliko tämä päivä vain jotenkin poikkeuksellisen "onnekas" vastaantulijoiden suhteen, mutta jopa kaksi (2!) ihmistä kommentoi lenkkeilyäni niiden 11.6 kierroksen aikana, jotka 12 minuutissa ehdin säntäämään. Ensin joku koiraansa ulkoiluttava mies kyseli, että mitä varten treenaan ja sitten sinikeltapukuisen heimon naaraspuolinen edustaja alkoi kannustamaan ja kyselemään, että pitäisikö heidän laskea kierroksia. Lupasi laskea sitten huomenna! :D

Tulokset ovat odotetusti hiljalleen parantuneet ja pääsin siis tänään jo kokonaisen kierroksen pidemmälle kuin maanantaina. Saatoin tosin aloittaa tällä kertaa hitusen liian ripeästi, sillä alun keveyden (ja 50 sekunnin kierrosten) jälkeen tunnot olivat hyvin tuskaisat ja ensimmäistä kertaa tunsin pysähdyttyäni niiden kaikkien muiden ahdistavien tunnetilojen lisäksi sellaista juoksemiselle tavanomaista pistämistä vatsassa. Lopetin tällä kertaa juoksemisen jopa kesken kierroksen heti 12 minuutin täyteen tultua koska olo oli niin kamala.

Asiaan saattaa olla useita vaikuttavia tekijöitä, mutta veikkaisin ainakin yhden merkittävän olevan pienoinen unen vähyys viime päivinä. Olen poikkeuksetta mennyt nukkumaan siinä muutamaa minuuttia vaille yhden, mutta tästä huolimatta olen automaattisesti herännyt aina ensin kello 6, mennyt takaisin nukkumaan ja sen jälkeen herännyt uudelleen joskus vähän ennen kahdeksaa. Kertaakaan en ole siis oikeasti edes tarvinnut herätyskelloa, vaikka unen määrässä ja yhtenäisyydessä olisi varmasti kyllä parannettavaa. Asiaan saattoi tietysti myös vaikuttaa se, että olin tällä kertaa varustautunut niin hyvin (mm. tuulipuvun takki! :D), että kylmä ei iskenut mihinkään kohtaan kehossa ja ei täten vienyt huomiotani pois täistä perinteisimmistä ahdistuksista. Oli miten oli, hengitin puuskuttaen vielä jonkin aikaa suihkussa käymisenkin jälkeen, jota ei ole kyllä aikaisempina kertoina tapahtunut.

Kertaan jos toiseenkin on tullut sellainen olo tässä viime päivien aikana, että on tämä kyllä ihan hullua touhua :D Jalkojen lihaksia on kolottanut jatkuvasti eilisestä aamusta asti ja olen jo onnistunut saamaan yhden vesikellon oikeaan jalkaani. Mielessä on pyörinyt kerran jos toisenkin ajatus esimerkiksi haasteen rajoittamisesta vain viikkoon, mutta en minä kuitenkaan ihan vielä ole periksi antamassa :)

Vähän kuitenkin tuntuu siltä, että rajiolla liikutaan ja jätin jopa eilisen salireissun väliin koska pelkäsin rasittavani itseäni liikaa. Tällä tavalla en kyllä halua haasteen elämääni vaikuttavan, joten voisinkin yrittää korajata tilannetta vaikka menemällä heti takaisin sänkyyn ottamaan pienet torkut ennen työpäivän alkua! :D

Heureka! Vihdoinkin ymmärrän tuulipukukansaa!

Juokseminen tuntuu edelleen hitusen verran surrealistiselta. On jotenkin vaikea uskoa toimistolle raahauduttuaan, että on hetki sitten ollut juoksemassa kaivinkoneiden ja kivikasojen vieressä.

Fiilikset olivat jälkikäteen huomattavasti eilistä paremmat, sillä tajusin varustautua kiertelemään sinikeltaisten miesten ihmetyksenä kuumavesipullon, villapaidan sekä isäni Mercedes Benz Johtotähti -pipon kanssa. Palatessani mäeltä rauhallisesti töihin valuvan toppatakkeihin sonnustautuneen kansan joukossa tunsin kuitenkin kuinka tuuli puhalsi villapaitani läpi pistäen kylmyydellään. Silloin tajusin sen:

"Hei.. Tää on varmaan se syy miksi ihmiset pitää tuulipukuja.. Ne pitää tuulta!" mietin hiljaa pienessä päässäni ja ehdin kenties jopa hetken olla ylpeä oivalluksestani. Onneksi tämä kuitenkin vain todistaa sen, että kyllä niillä laatikon tylsimmilläkin veitsillä joskus leikkaa ;)

Olisiko sillä hetken aikaisemmin sinikeltaisten miesten joukossa juoksemisella voinut olla jotain tekemistä neronleimaukseni kanssa? Vaikuttaako maailmassa kenties aikaisemmin tuntematon fysiologinen ilmiö - tuulipukuajatusosmoosi? Vai saanko vain syyttää oivalluksestani eilen Facebookissa tuulipuvuista vinoilemaan päässyttä neiti Normiota, joka muuten ei uhkailuistaan huolimatta ilmestynyt tänään kentän laidalle! :D Piipitti vielä illalla jotain siitä, että meinaa jumpata aamulla tai jotain.. No.. Jumppasitko? ;)

Päivän kierrosmäärä noin 11,2. Kävelin lisäksi eilen illalla töistä kotiin ja tänä aamuna kotoa töihin. Salille pitäisi varmaan mennä illaksi jos nyt tuolta julkistustilaisuudelta kynnelle kykenee.. Saa nähdä miten miehen - tai oikeamminkin miehen tekemän tietokonejärjestelmän - käy.

Juoksin kuin tuuli..

..ainakin siis kuin sellainen väsynyt, laiska, puuskuttava ja kolea tuuli, joka rapistelee hiljaa pusikoissa.. Mutta onhan tuulillakin persoonallisuuksia, eikö niin?

Taisi ilmeisesti hitusen jännittää kun heräsin viiden tunnin yöunien jälkeen jo kuuden maissa ilman herätyskelloa. Yritin siinä sitten vielä parhaani mukaan torkkua jonkun aikaa, mutta 7:45 annoin periksi ja kampesin itseni ylös sängystä. Tämä oli sikäli hyvä, että ehdin kuin ehdinkin vielä Täydellisen Päärynän matkassa töihin yhdeksäksi, mutta toisaalta tästä syystä ei myöskään tullut käveltyä töihin :( Vaikea valinta miten aamunsa tulevaisuudessa järjestää näiden kahden hyvän vaihtoehdon väliltä..

Ilma oli aamulla suhteellisen viileä, enkä ehkä osannut varautua kunnolla. Osittain ehkä tästä johtuen keuhkot olivat juoksemisen jälkeen melkein puoli tuntia sellaisen ahdistavan ja painostavan kivun kohteena. Veikkaan kuitenkin, että isoimpana tekijänä oli se, että ei ole ihan hirveästi tullut tätä aerobista harjoiteltua viime aikoina :D Huomenna aamulla voisin yrittää ottaa mukaan kuumaa juomavettä jos se vaikka vähän avittaisi tottumisen lisäksi, eikä olo olisi jälkikäteen ihan niin kuoleman korjaama.

Toinen ihana yllätys oli se, että kiivettyäni Katri Valan puistoon odotti minua ihana näky: kivikasoja, rakennustyövälineitä, rekka-autoja ja luonnollisesti tällaisessa ympäristössä viihtyviä sinikeltaisia raksamiehiä! (Ja yksi raksanainen, joka muuten oli ainoa, joka näytti tekevän jotain :D). Päädyin siis juoksemaan noin kymmenpäisen yleisön edessä, kallioiden kautta kivikasoja väistellen ja mukulakivetysten yli hypiskellen :D Mutta ei siinä vaiheessa enää voinut perääntyä..

Tuloksista on kivikasojen väistelyn lomassa vähän hankala sanoa mitään, sillä jossain vaiheessa sekosin myös laskuista kierrosten kanssa, mutta kierrosnopeus oli jotain hieman minuutin yläpuolella, joten olettaisin juosseeni 11 kierrosta, joista ehkä 10,4 kierrosta ensimmäisen 12 minuutin aikana. Ennen kaikkea olen yllättynyt siitä, että en joutunut missään vaiheessa 13 minuutin aikana pysähtymään, mutta tämä saattaa kyllä johtua ihan siitä, että juostessa oli siinä määrin kylmä, että keho ei välttämättä muistanut signaloida siitä, että se on kuoleman partaalla :D

Tässä vielä muisto kentästä siltä ajalta kun se ei se ei vielä ole ollut rakennustyömaan alla:



Huomista "innolla" odotellen..

Cooper testi joka arkiaamu neljän viikon ajan!

Käytiin pitkästä aikaa Jannen kanssa kahdestaan ravintolassa kun tuo Täydellinen Päärynä on täydellinen niin monelle miehelle, että ei oikein aina ehdi syöttämään kahta avopuolisoaan ;) Paikka, johon tällä kertaa kävimme tutustumassa liiallisen ahmimisen merkeissä oli Hakaniemen uudehko Himshikhar. Ruoan ja tilojen laatu oli hintaluokkaansa (~15e) vastaavaa ja maussakaan ei ollut valittamista. Jälkiruoaksi testasimme riittoisan kulfin ja omaan makuuni hitusen liian makean "kotitekoisen makeisen", eli kaksi munkille maistuvaa omituista palleroa. Jälkikäteen olo oli suhteellisen täyteen ahdettu, joka varmasti osaltaan edisti otsikon hullun haasteen päähän juolahtamista :D

En ole oikein koskaan ollut erityisen kova juoksemaan. Lukioikäisenä vielä vedin suhteellisen säännöllisesti kolmen ja kuuden kilometrin lenkkejä koiran ja itseni viihdyttämiseksi, mutta Helsinkiin muuttamisen jälkeen (josta on noin kymmenen vuotta) liikunta on pääosin rajoittunut kävelemiseen ja kuntosalilla käymiseen. Pitäjänmäessä ja Arabiassa asuessani lenkkipolut olivat kyllä ihan kämpän vieressä, mutta en muista oikeasti aktivoituneeni niitä paahtamaan muutamaa kymmentä kertaa enempää koko viimeisen kymmenen vuoden sisällä. Sinttu korjatkoon jos olen vain autuaasti unohtanut lenkkeilleeni joskus säännöllisesti pidempäänkin, mutta en pidä tätä mahdollisuutta kovin suurena ;)

Täällä Sörnäisissä asustellessa olemme Jannen kanssa monesti miettineet, että olisi kiva yrittää vähän palauttaa lenkkeilyä ohjelmaan rapautuneen aerobisen kunnon kohottamiseksi, mutta ajatus on käytännössä kaatunut aina viimeistään siihen, että lähistön asfalttiviidakossa ei ole yhtään ainutta puru- tai hiekkarataa. Tänään kuitenkin siinä ravintolassa ylettömästä herkuttelusta pyöreänä asian tilaa pohdiskellessani tajusin, että meidän takapihallahan on Katri Valan puistossa mäen päällä hiekkakenttä. Hirveän pitkään siellä ei ympyrää oikein jaksa juosta, mutta viime viikon Teknohippien cooper testin ajatuksen erinomaisuudesta innostuneena päätin kokeilla kuinka jalat kuukauden aktiivisella treenaamisella jaksaisivat kantaa 12 minuutissa :)

Ajatus kutkuttaa ja pelottaa samaan aikaan. Veikkaan, että ensimmäiset aamut olo tulee olemaan täysin kuoleman partaalla ja tulokset iäisyyksiä jatkuneen lorvimisen seurauksena tuskin edes kahta kilometriä. Kokemuksesta kuitenkin tietää, että kunto nousee tällaisella rääkillä hyvin nopeasti ja tulokset paranevat varsinkin aluksi silmissä. Tämän seurauksena nousevalla yleiskestävyydellä on varmasti vaikutuksia myös muuhun jaksamiseen esimerkiksi punttisalilla ja toivottavasti myös töissä. Olen myös päättänyt nämä neljä viikkoa herätä arkisin joka aamu kahdeksalta ja rynnätä juoksemaan mahdollisimman nopeasti sängystä ylös päästyäni, joka tuo toivottavasti tervetullutta rytmiä elämään. Muita rajoja en kuitenkaan ajatellut näin etukäteen vetää vaan katselen sitten rääkin pohjalta mitä muita käytänteitä oheen muodostuu esimerkiksi ruokailujen suhteen.

Viime viikon statusupdatena voisi vielä nopeasti mainita, että vaikka osan lihaskuntoharjoituksista joutui tekemään kiireiden takia kotona niin liikuntaa tuli kuitenkin harjoitettua sekä kävelyn, että voimaharjoittelun merkeissä täysin normaalisti. Ruokailu ei ole oikein pysynyt kurissa kaiken härdellin keskellä niin, että paino olisi päässyt merkittävästi tippumaan, mutta ei sitä ainakaan lisää ole tullut. Aamupaino on pyörinyt siinä 76 ja 77 välillä koko viikon ja verenpaine on juuri mitattuna muutaman huonosti nukutun yön jälkeen 132/79 (60).

Nyt vielä sauna päälle ja salille tunnustelemaan itselle soveltuvan kaksijakoisen saliohjelman puitteita. Ensimmäinen cooper testi siis huomenna! Wish me luck! :D

PS. Niin ja neljän viikon haasteeseenhan saa toki lähteä omalla tahollaan mukaan, vaikka vähän epäilen kynnelle kykenevien hullujen määrän olevan keskimäärin kädettömän simpanssin sormilla laskettavissa ;) Mutta jos ajatus kutkuttaa niin muistakaa, että paras päivä aloittaa on aina huomenna! :D

Keskellä rauhan ja rakkaiden maailmaa

Ajoissa kotiin (19:30), Täydellisen päärynän herkullista kasviskummajaista masuun (paistettua fetaa ja manteleita kasviksilla), hitunen romantiikkaa, komediaa ja uusia ajatuspolkuja leffan muodossa (The Invention of Lying), monta lämmintä halia kylässä käyneiltä eri ihmisiltä (<3 <3 <3) ja lähes ärsyttävyyksiin asti noussutta elämän ihmellisyyden keskellä kehräämistä (khurrrr) oli ihan kiva resepti viikonlopun aloitukseen :)

Kyllä ne työt sitten vielä leffan jälkeen takaisin koneen ääreen vetivät, mutta illasta jäi kuitenkin sellainen tasaisen seesteinen olo, jota tässä onkin jo hetki ehditty kaipailemaan. Nukkumatti saatteli sängyn pohjalle jo ennen kahta ja lähes 8 tunnin yöunien jälkeen tuntuu siltä kuin olisi todella levännyt kunnolla. Kiitos maailma <3

Statusraporttina voinen kertoa, että en enää muista montako kertaa kävin salilla ja montako kertaa kävelin tällä viikolla, mutta suhteellisen normaaleissa lukemissa kuitenkin liikutaan satunnaisten "koti"harjoitusten (eli toimistoharjoitusten) kanssa. Olen yrittänyt miettiä jotain vähän vähemmän kuormittavaa salitreeniä ja olenkin tässä viime aikoina kokeillut sellaista, että tiputan normaalit painot lähes puoleen ja teen vain yhden sarjan jokaista lihasryhmää lihasten lopulliseen uupumiseen asti (24-36 toistoa). Alkuun tulokset ovat ainakin harjoittelun jälkeisestä lihaskivusta päätellen olleet ihan hyviä, mutta veikkaan tähänkin tottuvan aika pian.

Ihan loppuun asti toistojen tekeminen useammalla ilhasryhmällä saman salikerran aikana tosin on osoittautunut hitusen liian rankaksi, joten olen pohdiskellut käyntikertojen lisäämistä ja ohjelman jakamista kahteen lyhyempään osaan. Erityisesti jalkojen isojen lihasten treenaaminen vetää muiden juttujen ohella ihan kuitiksi ja ainakin allekirjoittanutta pelottaa viime talven kokemusten jälkeen se, että liian loppuun vedetyn trenin jälkeen on alttiimpi erilaisille taudeille. Tässä salitreenikertojen lisäämisessä tosin huolettaa se, että salille raahautumiseen menee aina niin paljon ylimääräistä aikaa siirtymisten ja pukeutumisten muodossa, mutta ehkä sen saisi jotenkin kätevästi yhdistettyä tavanomaisiin peseytymisrutiineihin. Pitää selkeästi suunnitella ja testata jotain!

Painon suhteen ollaan palattu taas normaalisti ruokailevien vesipitoisten ihmisten joukkoon ja vaaka näytti tänä aamuna 76.9kg. Jonkin verran ihan oikeata painon tippumistakin on ilmeisesti siis tapahtunut, mutta ei tässä mitään hirvittävää kiirettä ei ole näyttänyt sinne 72 kilon tavoitepainoon olleen ainakaan ruokailuissa lepsuiluista päätellen ;) Kolmen kuukauden rajapyykki tulee vastaan parin viikon päästä, jota varten voisi yrittää taas hitusen skarpata tätä meinikiä, vaikka alkuperäiset tavoitteet eivät tuon kuukauden sairastelutauon takia enää mitään realistisia olekaan.

Haaste löytää painonsa aamuisin tuolta 72 kilon tietämiltä kuitenkin varmasti jatkuu kuukauden vaihteen jälkeenkin, mutta jos olo on suhteellisen normaali tuossa kuun vaihteen jälkeen niin käynnen mittauttamassa onko siihen mennessä pudotettu paino vaikuttanut kolesteroliarvoihin. Jos kolesteroli on edelleen koholla niin täytyy ehkä vaan suosiolla hyväksyä se mahdollisuus, että pelkkä pellavansiementen ja pellavansiemenöljyn kautta saatava ALA ei elimistössä konvertoidu riittävissä määrin EPA -> DPA -> DHA ketjun kautta tuomaan samoja terveysvaikutuksia kuin mitä kalaperäisten omega 3 rasvahappojen syömisen on todettu tekevän. Mikään tieteellinen todisteaineisto tämä ei luonnollisesti olisi suuntaan tai toiseen, mutta muuttaisi varmaan ainakin omaa toimintaani siten, että alkaisin kiinnittämään enemmän huomiota kalan määrään ruokavaliossani. Tai sitten sitä on vaan kiltisti opeteltava eroon kalaöljykapseleita kohtaan kokemastani irrationaalisesta vastenmielisyydestä ;)

Verenpaineenmittasin tänä aamuna kahdesti ennen aamiaista saaden seuraavat tulokset: 123/80 (51) ja 118/77 (55). Siinä ihannearvojen rajamailla siis pyöritään, mutta olisihan tuo mukava normaalitilassa vielä vähän alemmaksikin saada. Suunta on kuitenkin oikea ja pulssikin jo itselleni normaaleissa lukemissa.

Myös Täydellinen päärynä mittautti heräämisensä jälkeen verenpaineensa ja vaikka neidin vaatteet ovatkin viime aikoina sen verran kutistuneet, että halit tuntuvat enstistäkin ihanamman pehmeiltä (72 kg punaisten housujen kanssa) niin huolta huomisesta ei tuolla puolella ole havaittavissa: 116/63 (56) :)

Selityksenä sille miksi en ole erityisen ihmeissäni ylläolevien lukemien erinomaisuudesta voisin vielä tähän loppuun laittaa (erityisesti äitini iloksi) pienen palasen tämän blogiviestin kirjoittamisen aikana "itsekseen" syntynyttä lauantaiaamun arkea, joka muistuttaa siitä miksi Täydellinen päärynä on nimensä veroisesti todellakin täydellinen:

Ällömakeaa yhteiseloa

Ari on Suomessa veirailunsa aikana hengaillut aika paljon meillä ja tässä on saanut hyvin tuntumaa siihen miltä tämä kämppä tuntuisi neljän hengen perheelle. Se, että talossa on tuon tuosta vieraita on kyllä meillä ihan normaalia, mutta vieraat vaihtelevat ja tuppaavat yleensä poistumaan yöksi kotiin, joten illan ja aamun toimia ei tule täten jaettua muuten kuin kolmen hengen kesken. Toistaiseksi ainakin omalta kohdaltani voin sanoa, että kämppä ei ole tuntunut laisinkaan pieneltä neljälle eläjälle ja selkeitä hyötyjäkin järjestelystä on jo havaittavissa!

Olemme nimittäin kaikki aika laiskoja tekemään mitään vaativampaa keittiössä, mutta nyt kun meitä on neljä niin on suurempi todennäköisyys sille, että joku saa inspiraation ja riittävä määrä apukäsiä jaksaa kyetä kynnelle. Tänään kolmen kokin tiimimme siis sai kuin saikin aikaan kuorittua ja pilkottua ison kasan omenoita sekä paistettua todella ällömakean kauraomenapaistoksen <3

Tämä sopi dieettiinkin erinomaisesti, sillä alekirjoittaneen verensokeri oli jo ehtinyt laskea niin alas, että ylös nouseminen aiheutti silmien sumenemista ja huimausta.. Alhaisesta verenpaineesta tämä ei oikein voinut johtua sillä se oli ennen omenapaistoksen syömistä mitattuna 139/81 ja pulssikin ylhäällä 81:ssä. Vai voiko tuolle huimaukselle (joka siis katosi nopeasti omenapaistosta syömällä) olla jotain muita selityksiä kuin alhainen verensokeri?

Aikaisemmin lupaamani tarkempi statuspäivitys on ehkä tällä kertaa vähän turha, sillä verenpaine on varmasti koholla omituisten unirytmien, erikoisen ruokailun sekä iltamittauksen takia ja vaaka näytti aamulla 75.4kg. Kaksi viikkoa sitten tehdystä punnituksesta on siis yhtäkkiä kadonnut kolme kiloa elopainoa, mutta mistään luotettavasta mittauksesta ei oikein voi puhua. Paino on nimittäin todennäköisesti vain kadonnut nesteen muodossa siksi, että en vain oikein ole muistanut syödä tai juoda lauantain jälkeen kunnolla. Parempia tilastoja luvassa sitten kun tilanne taas vähän normalisoituu, jonka pitäisi näillä näkymin tapahtua jo suhteellisen pian.

Ja sitten loppuun vielä pieni poiminta keskustelusta, joka käytiin kaikkien kieriessä omenapaistoksen jälkeisessä ähkyssä:

"Kenen idea tää oli? Nyt on kaikilla tooosi hyvä olo :/"

"Mmmmmmmm... Mitäs huomenna tehdään?"

"Vois tehdä sellaista suklaamoussea!"

.. **kollektiivinen ällötysreaktio** :D

Onneksi se oli varmasti vitsi.. Olihan? :D

Maanantaiaamun arkiauringon lämpöä sydämeen

Aurinko nousee saaden sisäpihan katot loistamaan. Väsymys on vienyt tunteet mennessään ja tilalle on lipunut hiljaisen seesteinen tyhjiö. Taustalle on eksynyt soimaan vuosien takaa Gabrielle. Takana noin 16 tuntia toimistolla, joista kaksi ehdin töiltäni viettämään toimiston futonilla uinuen. Kohta muut tulevat toimistolle ja työviikko alkaa.. Tervetuloa Antin arkeen :)

Ei tämä luonnollissti ihan aina tällaista ole, mutta koska erinäisten hyvien tekosyiden varjolla tuli taas vedettyä vuorokausirytmi päälaelleen niin tällaiset työpäivät sopii hyvin myös pienimuotoiseksi rangaistukseksi omasta tyhmyydestä ;) Rangaistus tosin ei tunnu toimivan ihan mielettömän hyvin, sillä olo on lähinnä tasapainoisen onnellinen kun kriittisimmät duunit on hoidettu pois alta ja viikonlopun rientojen jäljiltä on ehtinyt laskeutua enemmän tai vähemmän takaisin maan pinnalle.

Statuspäivityksenä viimeiset pari viikkoa on taas mennyt liikunnan suhteen normaaleissa merkeissä kävellen, saleillen ja tanssahdellen, mutta ruokavalio ei ole pysynyt erityisen tiukasti kurissa. Normaalista poiketen lisäenergiaa on viikonloppuisin tullut normaalista poiketen myös muutamaan otteeseen maltillisen alkoholin nautiskelun muodossa. Syytän Aria ja sen 30-vuotioitumista, vaikka oikeasti syyt on luonnollisesti olleet ihan jossain muualla ;) Salin vaaka tosin näytti loppuviikosta noin kiloa vähemmän kuin missä se koko viimeisen kuukauden on pyörinyt, joten kai ne tavaksi tulleet annosten puolittelemiset sitten ovat jotain auttaneet kun on saanut taas itsensä normaalisti liikkumaan.

Mutta jos vaikka jotain fiksumpaa päivitystä taas kun on pääsyt kotiin ja saanut kunnon yöunet nukuttua. Nyt hiljennyn vielä hetkeksi lepäämään vastapäisen talon takaa juuri pilkahtaneen auringon lämpöön ja nautiskelemaan elämän ihanuudesta ennen kuin päivä laitetaan kunnolla käyntiin :) khurrrrrrr <3

Mene salille, sen jälkeen väsyttää vähemmän!

Miksi en kirjoittanut kuukauteen? No siksi, että ei minulla hirveästi mitään positiivista raportoitavaa ollut, eikä negatiivisista asioista kertominen nosta kenenkään mielialaa tai saa ketään insipiroitua tekemään mitään. Miksi siis turhaan käyttää aikaansa ja energiaansa moiseen?

Olin siis jälleen kipeänä parillakin enemmän ja vähemmän omalaatuisella tavalla, mutta nyt olen jälleen kunnossa ja elämä hymyilee! :D (Kyllä se kipeänäkin hymyilytti suurimman osan ajasta, oikeastaan pahimmat fiilikset jopa nauratti, mutta mihinkään suuriin riemuihin ei ollut aihetta).

Paino taisi tänä aamuna olla 78.4kg, joten aika samassa pisteessä sitä ollaan kuin viimeisenkin viestin yhteydessä. Kun kuitenkin ottaa huomioon sen kuinka vähän motivaatiota painon hallitsemiseen kipeänä ja kuitenkin terveyden viitearvojen sisäpuolella oli, olen erittäin tyytyväinen siihen, että painoa ei tullut merkittävästi lisää. Kolesterolia nyt ei pääse joka päivä mittailemaan ja veikkaankin sen edelleen olevan hieman koholla, jonka takia laihdutusprojekti saa nyt jälleen tervehdyttyäni jatkua alkuperäiseen tavoitteeseen saakka.

Mutta mitä tästä viimeisestä kuukaudesta nyt sitten oikein voi kertoa? Salikäyntejä on kertynyt pyöreät nolla, mutta mahdollisuuksien rajoissa olen hieman tervehdyttäviä ("hahaha") lihaskuntoharjoitteita pyrkinyt kotoa toimittamaan. Kävelyjä on kyllä varsinkin viime viikkojen aikana kertynyt taas suht normaaliin tahtiin ja painostakin päätellen ruokailu on ollut normaaleissa mitoissa ilman suurempia porsasteluja.

Mitään sen suurempaa raportoitavaa ei yleisestikään ole ja tämä on lähinnä tällainen "hei, olen vielä elossa!" -tyylinen blogiviesti. Näin kuukauden ensimmäisenä päivänä on jälleen ihan hyvä kuitenkin muistuttaa itseään siitä, että olen onnistunut käyttämään työkiireitä tekosyynä sille, että en ole käynyt salilla ja [[[tässä kohtaa lausetta sain itseni lopulta raahattua salille - loput on kirjoitettu salikäynnin jälkeen]]] tänäänkin liikkeelle lähtö oli todella todella tuskaista, mutta palkintona odotti virkistäytynyt ja energinen olo!

Laitan tämän nyt tähän, että seuraavalla kerralla salille lähteminen olisi helpompaa: MENE SINNE SALILLE VAIKKA KUINKA LAISKOTTAISI - OLO ON PAREMPI SEN JÄLKEEN KUNHAN VAAN MUISTAT OLLA VETÄMÄTTÄ ITSEÄSI IHAN LOPPUUN! :D

Niin ja palkitsinhan minä vielä itseni tästä suunnattoman kynnyksen ylittämisestä uudella Tupla Shuffle -patukalla, joka odottaa tuossa pöydän reunalla vielä kiltisti sitä, että tsemppaan ja suoritan tänä iltana vielä tämän viikon viidennen työmatkakävelyn :) Kuinka voikaan elämä hymyillä niin paljon enemmän yhden pienen salitauon ansiosta <3

Tein sen! Täysi kymppi!

Onnistuin järjestämään viikkoni sillä tavalla, että ehdin kävellä kotoa töihin ja töistä kotiin jokaisena arkipäivänä! Jee! Se tekee yhteensä 10 hyötyliikuntana suoritettua hieman yli kolmen kilometrin kävelyä :)

En oikein tiedä mitä tuo matka todellisuudessa on, sillä reittiopas näyttää 3,3 km ja kevyen liikenteen reittiopas taas 3,9 km. Suhteellisen turvallisin mielin voinee siis arvella, että se on ainakin kolmisen kilometriä. Tämä tekee viikon kävelysaldoksi 30 kilometriä, joka kääntyy noin 50kcal/kilometri laskukaavalla 1500 kcal ylimääräiseksi kulutetuksi energiaksi.

Jos siis tekisin tämän noin puolitoista tuntia arkipäivässä vievän liikuntasuoritteen joka viikko, kertyisi kulutettua ylimääräistä energiaa vuodessa 78 000 kcal. Tämä vastaa 7000kcal/kilo laskukaavalla noin 11 kiloa kehon rasvavarastoja.

Let's take that again: "Laihdu 11 kiloa liikkumalla puolitoista tuntia joka arkipäivä vuoden ajan!". Ei kuulosta hirvittävän seksikkäältä Abtroniccien ja Nutrilettien aikakaudella, jona joka toinen naistenlehti lupaa kannessa teho-ohjelman kadottavan viisi kiloa kahdessa viikossa.. eihän? ;)

Itselleni kävely kuitenkin toimii erinomaisena tapana tarjota aikaa miettiä, tapa taittaa työmatkat sekä pieni lisäys jokapäiväiseen energiakulutukseen. Joka viikko tällainen täysi kymppi ei kyllä onnistu kun toisinaan töistä ei pääse ollenkaan yöksi kotiin tai kiire, sää ja kantamukset katkaisevat kamelin selän. Sopivan keskitien tavoitteeksi muodostunut 5 työmatkakävelyä viikossa on kuitenkin tuntunut suhteellisen helpolta järjestää.

Mutta sitten vielä nopea katsaus viime viikkoon. Salireissuja kertyi kävelyiden lisäksi normaalit kaksi ja kummempia poikkeamia ei dieetissä ollut. Eilen tosin ruokailu oli vähintäänkin omituinen, sillä synttäreiden juhlistaminen Tivolissa toi eteeni kahta erilaista kakkua, sipsejä, vaahtokarkkeja ja tikkarin niiden muutamien sokeripitoisten alkoholijuomien lisäksi. Koska en kuitenkaan syönyt muuta kuin yhden SEMEN annoksen aamulla niin yhdistettynä pienoiseen tanssimiseen ja kahteen kävelykertaan ei energiayhtälö todennäköisesti mennyt merkittävästi yli tavoitteiden.

Verenpaine on tänään eilisen juhlimisen jäljiltä ollut taas hieman omituinen 133/73 (56) ja aamupaino alkoholin antidiureettisten ominaisuuksien ansiosta 78.1 kg. Eilinen vähän enemmän normaalitilanteessa tehty punnitus antoi aamupainoksi 78.7 kg ja kevyen aamiaisen jälkeen 79.1 kg. Kevyen aamiaisen jälkeinen paino on siis pudonnut ensimmäisen kuukauden aikana noin viisi kiloa.

On aika vaikea sanoa paljonko tästä on todellista painonpudotusta ja kuinka paljon voi laskea vain ruoansulatuskanavan sisällön muutoksien tai maksan ja lihasten glukogeenivarastojen tyhjenemisen piikkiin. Vähän on sellainen olo, että ruokavalio on tässä kuussa sisältänyt hieman minulle normaalia dieettiä enemmän hiilihydraatteja ja tästä sysytä en ihan sitä perinteistä kolmea kiloa tuosta laskisi sivuvaikutusten piikkiin.. Mutta jos nyt vaikka kaksi kiloa arvioisi niin päästäisiin toteamaan, että ei ihan ole kiloa viikossa tipahtanut.

Tämä ei ole mielettömän yllättävää kun ottaa huomioon erilaisten viime kuukauden varrelle mahtuneiden poikkeustilanteiden määrän. Pettymys ei siis ole kovin suuri, mutta vähän tukevampaa selkärankaa voisi kyllä yrittää seuraavan kuukauden aikana hankkia. Tässä on melkein muodostunut tavaksi ottaa viikonloppuisin vähän rennommin, vaikka se ei alunperin ollut suunnitelmissa.

Sen sijaan, että ottaisin vain tiukan linjan myös viikonloppuisin tai sallisin vastikkeettomasti yhden rennomman päivän voisin kokeilla jotain ehdollista mallia. Voisin esimerkiksi normaalien 5 kävelykerran ja kahden salireissun jälkeen antaa itselleni mahdollisuuden ansaita rennompi ruokailupäivä polkemalla tunnin kuntopyörällä. Jos tällaisella uroteolla voisi vaikka korvata aamiaisensa runsaammalla brunssilla hyvässä seurassa niin pääsisi hyvillä mielin nautiskelemaan elämästä enemmän :)

Kurkkua ja salsadippiä

En ymmärrä miten salsadipissä voi olla vain 30 kcal sadassa grammassa! Sinne kun dippailee kurkkua (11 kcal sadassa grammassa) niin erinomainen välipala lähes olemattomalla energiasisällöllä on syntynyt! Olen ihan koukussa! :D

Viikonloppu meni taas luonnollisesti sukuloidessa enemmän tai vähemmän penkin alle ruokarajoitteiden suhteen, mutta ainakin liikunta on edelleen ollut kohdallaa ja herkuttelu jäi vain yhteen päivään (vaikka joutui sitä vielä sunnuntainakin vähän sitä mukaan napattua pullaa syömään tunnin ylimääräisen kuntopyöräilyn päälle).

Paino on heitellyt ihan miten sattuu lauantain runsaiden ruokailujen aiheuttaman nestekertymän seurauksena, mutta vähitellen se on taas tässä viikon alkupuolella palannut ihmisten lukemiin. Tarkkoja lukemia en muista, mutta siinä 79 ja 81 kilon välimaastossa sitä on muistaakseni taas heiluttu.

Loppuviikosta tulee kuukausi dieettiä täyteen, joten silloin on varmaan hyvä ottaa taas vähän tarkemmin ylös nuo välipainot, että tietää missä kohtaa mennään. Suurempia yllätyksiä ei kuitenkaan todennäköisesti ole luvassa suuntaan tahi toiseen. Eilen sain tosin jo ensimmäisen kommentin siitä, että olen laihtunut, mutta se johtui varmaan pääosin siitä, että mulla oli pieni paita eikä takkia päällä.. Lisäksi saatoin vesisateessa seisoskellessani näyttää niin surkealta, että uitetun koiran imagoni yhdistettiin pienuuteen ;)

Onpa hassua kuinka nopeasti kuukausi on kulunut. Rehellisesti sanottuna ei kyllä tunnu siltä kuin olisin aloittanut vasta vähän aikaa sitten, sillä en oikein enää edes muista dieetin alkua. Tästä huolimatta ei ole ollenkaan sellainen olo, että olisi pitkä dieetti takana ja tästä syystä aika tuntuu kuluneen nopeasti. Tämä dieettaaminen on kai onnistunut muodostumaan jo niin luonnolliseksi osaksi elämää, että ei sitä oikein enää edes noteeraa suuremmin.. Liekö tuo sitten hyvä vaiko huono asia..?

Pizza päivässä pitää lääkärin loitolla

Lääkärini on kuitenkin todella mukava, joten en syönyt viime viikolla pizzaa kuin kahtena päivänä ;) Pizza ei ole lopulta edes mitenkään erityisen huono ruoka edes dieetillä jos sen sisuksiin on panostettu enemmän kuin sen pohjaan. Isoimpana ongelmana pizzoissa tuntuu yleensä kuitenkin olevan niiden annoskoko.

Jokaiselle tilataan perinteisesti oma pizza, jotta kukin saa haluamansa täytteet. Kokonainen pizza on kuitenkin todella iso kerta-annos, mutta se on siitä huolimatta helppo syödä kerralla loppuun jos sen kanssa ei pidä varaansa. Tilanteeseen vaikuttaa varmasti sekä fysiologisia, että psykologisia tekijöitä, mutta ainakin itse olen huomannut ongelman olevan helposti ratkaistavissa sillä, että tilaa pizzan aina puoliksi kaverin kanssa :)

Mutta sitten viime viikkoon. Alkuviikon lomailu vähän sotki liikuntarutiineja, mutta kyllä sitä silti pari salikäyntiä ja ainakin viisi kävelykertaa tällekin viikolle mahtui. Kuumuuden keskellä (ja kenties vähän myös energiavajeiden ansiosta) saleilut ovat kieltämättä jääneet ehkä hieman normaalia energiattomammiksi, mutta kyllä niillä vielä varmasti peruslihaskuntoa saa ylläpidettyä.

Tänään sunnuntain aamupaino oli 79,6kg. Tuo vielä perjantaina 81,0 kg:ssa roikkuneen painon katoaminen ihmetytti ensin kyllä vähän itseäkin.. Mutta sitten kun muisteli perjantain tapahtumia niin syitä nesteiden kehosta poistumiseen alkoi vähitellen ilmestymään.

Isoimpana syynä lienee varmaankin se, että maistelin perjantaina pitkästä aikaa pari lasillista kuohuviiniä ja punaviiniä, johon valmistauduin jättämällä muut päivän ruokailut aamiaisena syötyyn SEMENiin. Päädyin SEMENin lisäksi lopulta syömään perjantaina ainoastaan pari irtokarkkia ja pienen haukkauksen porkkanaleivoksesta. Kun muisti, että perjantaille sattui lisäksi osumaan kaksi hieman normaalia raskaampaa käveltyä työmatkaa, salilla käynti ja vielä illalla kävely Kallion lävitse ja takaisin, ei tuo nesteiden kaikkoaminen enää niin hirveästi kummastuttanutkaan.

Hesari 4:n porkkanaleivos ( kiitos Pekka & Viivi <3 ) maistuin muuten varsin taivaalliselta kun ei ollut syönyt oikein mitään kunnollista viimeiseen 16 tuntiin - suosittelen kokeilemaan :) Huomattavasti kohtalokkaammaksi koitui kuitenkin nuo pari Pepsun minulle syöttämää karkkia. Niiden ansiosta perjantain vieraiden jäljiltä jäänyt karkkikulho osoittautui hieman liian suureksi haasteeksi pienelle mielelleni, jonka oli äärimmäisen helppo keksiä "hyviä" ja "vakuuttavia" syitä sille miksi voisin aamiaisen päälle napsaista kulhosta yhden sellaisen Pepsunkin minulle syöttämän erinomaisen pienen mustan karkin.. Ja sitten toisen... Ja sitten vielä pari.. Ja sitten ne loputkin karkit siitä kulhosta ;) Ensi viikolla siis jälleen luvassa karkkihampaan kolottamista kun pitää vieroittautua namuista uudelleen *sigh* Mutta sellaista on elämä ;)

Tämän hienon mielen taipuvaisuutta demonstroineen uroteon jälkeen keksin vielä syödä muutaman kourallisen popcorneja ja sekoittaa runsaasti hunajakuorrutettuja pähkinöitä proteiinipatukkoihini,  joten päivän "oikeiden" ruokien lisäksi tuli täten helposti syötyä noin 1000 kcal edestä ylimääräistä "roskaa". Unohdin ilmeisesti pääosin myös juoda lauantaina, sillä paino tippui tästä mässäilystä huolimatta lauantaiaamun 80.0 kilosta tuohon 79.6 kiloon.. Paluu nesteytettyjen yksilöiden joukkoon on siis varmasti jälleen luvassa ensi viikon alussa ja painokin löytää kiltisti takaisin kotiin *blush*

Syytä suurempaan juhlimiseen ei siis hirveästi ole, vaikka maaginen lievän ylipainon raja onkin taas alitettu. Matka sinne 72 kilon reaalipainon tuntumille on vielä suurimmalta osin kivisenä edessä, mutta ainakin suunta on taas oikea. Verenpaine oli äsken mitattuna 128/74 ja pulssikin on palannut lähemmäksi minulle ominaisia alhaisempia lukemia 59:n.

Lautanen pitää syödä tyhjäksi :/

Olen monen monituista kertaa yrittänyt päästä eroon siitä ajatuksesta, että ruokaa ei saa heittää hukkaan, mutta näköjään se on edelleen jurtuneena johonkin syvälle mielen uumeniin ja iskee pahimmalla mahdollisella hetkellä.

Janne sai minut nimittäin eilen houkuteltua Palmeriin maistamaan pizzaa ja pastaa. Söin suunnitelmien mukaan kiltisti noin neljäsosan kummastakin annoksesta ja olo oli varsin kylläinen. Mutta sitten kun pasta ei ollutkaan Jannen mieleen (liian tulista) ja siitä meinasi jäädä yli puolet harakoiden syötäväksi (kun kumpikaan meistä ei halunnut viedä pastaa mukana), iski tämä vanha "no sääli sitä nyt on tuohonkaan jättää" -mentaliteetti. Ihan kaikkea en pasta-annoksesta syönyt, mutta mieli tuntui olevan tyytyväinen vasta sitten kun kaikki juustokuorrutus oli kadonnut ja annos oli "syödyn" näköinen :D

Tämä ei oikein enää uponnut kärsivällisen suopeuteni rajoihin, sillä kyse oli ihan vain typerästä tavasta, josta ei ole useista yrityksistä huolimatta onnistunut pääsemän eroon. Hyvittelin hitaasti oppivaa päätäni siis illasta alakerran kuntosalin kuntopyörän päällä hikoillen.. Ja näillä keleillä se hikoileminen oli kyllä ihan kirjaimellista ;)

Mutta ehkä sitä sitten taas ensi kerralla paremmin kun tuo pyörärääkki on vielä tuoreesti muistissa.. Niin ja viikonloppuna onnistuin kuitenkin jo heittämään Valion erinomaisen lakritsituutin roskiin heti kun päällä olevat nonparellit olivat loppuneet ( :D ), joten ihan täysin edistyksetöntä taipaleeni ei ole tälläkään saralla ollut ;)

Mökiltä mökille

Yllätin itseni (ja kenties pari muutakin ihmistä :D) ottamalla kaksi päivää lomaa Niinan Suomen matkan kunniaksi ja vietin aikani lauantaista tiistaihin eri mökeillä saunoen ja syöden. Dieetti ei oikein pysynyt viimeisinä mökkipäivinä rippijuhlatarjoilun ja lihaisan grillailun äärellä linjassa, mutta kunhan saa itsensä taas nopeasti ruotuun niin tällaisten erityistilanteiden äärellä voi aina välillä vähän joustaa :)

Muilta osin edellinen viikko sujui ihan mallikkaasti. Lähes järjestäin päädyin kyllä syömään hitusen verran yli 1000 kcal päivässä, mutta vastapainoksi taisin kahden salikerran jälkeen kävellä työmatkan ainakin kuusi kertaa, jonka lisäksi matkasin vielä sunnuntaina rippijuhlista jalan takaisin mökille. Tällä kertaa kiitos kävelyjen runsaudesta kuuluu pääosin Täydelliselle Päärynälle, joka käveli kotimatkan kanssani useampaankin otteeseen <3 Myös lyhyehköjä uintireissuja on tullut pulikoitua useampaan otteeseen, mutta seuran puutteessa mitään merkittävän pituisia uinteja ei plakkariin kertynyt.

Torstaina viikon dieettaamisen jälkeen aamupaino oli 81.3, mutta kunhan tästä pitkästä viikonlopusta on selvitty niin eiköhän sitä ole ainakin nesteet onnistuttu taas keräämään takaisin. Lannistumista ei kuitenkaan ole näköpiirissä, sillä nälkää ei ole (satunnaisten pienten makeanhimojen lisäksi) ollut missään vaiheessa.

Mitään tarkempia suunnitelmia en ole vieläkään onnistunut dieettiä varten kehittämään vaan aika pitkälti fiilispohjalta mennään. Esimerkiksi jäätelöä tulee aina välillä kauhottua yksi lusikallinen pakastimesta makeanhimon tyydyttämiseen :D

Taidan tässä kuitenkin vielä jatkaa aivan liian kuuman lomapäiväni loppuun rennoissa merkeissä vaikkapa elokuvan parissa, joten seuraavaa väliraporttia sitten taas viikon loppupuolella. Iloisia ja aurinkoisia kesäpäiviä kaikille :)

Alussa kiitos.. ei seiso?

Rakas Omron M3:ni kertoi minulle tänään rennon aamupäivän jälkeen, että verenpaineeni on 125/84. Painoni oli hetki sitten mitattuna 81.6 kg ja peilikuvakin näyttää nesteiden poistumisen seurauksena hitusen verran inhimillistyneen. Suunta on siis oikea, vaikka ei tässä juuri mitään nesteiden karistusta suurempaa ole vielä ehtinyt tapahtumaan.

Kolmen ja puoli päivää on takana ja yleisfiilis on erinomainen. Olen kävellyt taas runsaammin ja salireissujakin on ehtinyt kertymän kaksin kappalein. Suuri kiitos hyvin alkuun lähteneestä kävelytahdista kuuluu Tuskan ajan meillä majoittuneelle serkkutytölle, joka tarjosi hyvää kävelyseuraa perjantaina ja lauantaina :) Kiitos!

Siirtymä normaalista porsastelusta niukempaan ruokavalioon sujui tällä kertaa varsin kivuttomasti. Veikkaan, että ensimmäisen päivän jälkeen ilman ruokaa valvottu yö ja aamuauringossa kotiin käveleminen herättelivät kehon normaalia nopeammin tuottamaan aivojen tarvitsemaa enegiaa rasvaa polttelemalla. Ainoa vähän kyseenalaisempi ruokavalinta tähän mennessä oli eilen syöty suklaajäätelötuutti, jonka oikeutin itselleni kaksi tuntia ennen salireissua "glykogeenivarastoja täydentämään" :D

Pahin vaihe on siis ohitettu! Edessä enää saman vanhan kaavan pitkäjänteistä toistamista kolmen kuukauden verran ;)

Ihan samaa ei kuitenkaan voi vielä sanoa Täydellisen Päärynän taipaleesta, joka fiksuna tyttönä päätti tasaisen laskun sijaan rientää vielä viikonlopuksi Pipipi-siskonsa luokse ennen dieetin alkua.. Pipipi on siskonsa tavoin vähintäänkin Täydellinen, mutta kun tämä täydellisyys sattuu ilmenemään mm. taivaallisten kestitysten muodossa niin.. No.. Sanotaanko, että en haluais olla Täydellisen Päärynän kengissä ensi viikolla kun tyttö on uhannut olevansa valmis ja valmistautunut ;)

Laihduttaa tähtien kanssa

Tänään aamulla tähdet olivat oikeassa asennossa ja päätin taas aloittaa laihduttamisen!

Syitäkin on taas kertynyt roppakaupalla. Päivällä sain verikokeeni takaisin ja kolesterolini on hieman viitearvojen yläpuolella. Myös verenpaineeni oli viime viikolla mitattuna taas hieman viitearvojen yläpuolella. Olen lisäksi jälleen ylittänyt painoindeksiltäni lievän ylipainon rajan, eikä sitä tosiasiaa kyllä millään lihasten määrälläkään voi väistellä, että ns. "elintasovatsaa" on taas hieman kertynyt. Kaiken tämän päälle kuuman kesäpäivän helle sai olon työmatkalla tuntumaan epämukavan hikiseltä, johon lievä ylipainoni varmasti oli osallisena.

On siis aika ryhtyä toimiin! Olen tätä tulevaa koitosta jo hieman ounastellutkin ja olen tästä syystä ollut jo useamman viikon karkkilakossa pehmentääkseni kivistä laskua painonhallinnan ihanaan maailmaan. Jäätelöä on sitten kesän kunniaksi kulunut sitäkin enemmän, joten se siitä suuresta suunnitelmasta ;)

Tavoitteena olisi jälleen päästä johonkin sinne 72 kilon normaalipainon paikkeille noin kolmen kuukauden rutistuksella. Painoin tänään kevyen aamiaisen jälkeen 84 kiloa, joten todellista painopudotusta pitäisi tapahtua noin 12 kiloa, eli keskimäärin kilo viikossa. Perinteiseen ja hyväksi havaittuun 1000 kcal päiväannokseen siis jälleen pyritään kevyen liikunnan säestämänä.

84 kiloa?! Jep. Viimeksi blogatusta tammikuun 77 kilosta on siis onnistuttu elopainoa hankkimaan taas kuudessa kuukaudessa seitsemän kiloa lisää.. Jos tuon 7 kilosta tulevan 49,000 kcal energiamäärän jakaa kuuden kuukauden päiville niin päivittäinen liikaenergia jää vielä reilusti alle 300 kcal. Ihan loputonta porsastelua tässä siis ei ole tullut harjoitettua, mutta mistään erityisen onnistuneesta tasapainoiseen ruokavalioon siirtymisestä ei kuitenkaan voi puhua ;) Josko sitten sitäkin taas yrittäisi uudelleen kun paino on taas niissä lukemissa, että se toinenkin puolikas vaatekaapista mahtuu päälle..

Tarkemmat ajatukset strategiasta varmasti tarkentuvat taas matkan varrella, mutta ainakin nyt tuntuu siltä, että vähintääkin viikottainen raportointi, runsas kävely, rennot salireissut sekä turhien hiilarien karsiminen ovat osana perusohjelmaa seuraavat kolme kuukautta.. Niin ja tietenkin SEMEN! :D

Tästä eteenpäin taas hieman säännöllisemmin esiintyvistä kirjoituksista ensimmäinen lieneekin nyt hyvä päättää lausahdukseen, joka saattaa itsestäänselvän viestinsä lisäksi herättää joissakin vanhan koulukunnan nettinostalgikoissa positiivisia värähdyksiä:

Moi, kävelyseuraa?

Olen vielä elossa

En tosiaan siis ole kuollut, vaikka blogientryjä ei ole näkynyt hyvään toviin. Pääosin pitkä hiljaisuus johtuu siitä, että olen ollut ns. terveydellisesti haasteellisessa tilassa, eikä motivaatiota ole töiden kunnialla hoitamisen jälkeen hirvittävästi liiennyt pidempijänteisille projekteille tai kokeiluille. Täten mitään edes tämän blogin mittakaavassa merkittävää raportoitavaa ei ole juurikaan ilmennyt.

Yhden ruokakokeilun ehdin aloittaa kun kuvittelin olevani jo paremmassa kunnossa, mutta koska terveydellinen taantuma iski takaisin ennen kuin kokeilua oli takana edes viikkoa, päätin lykätä aloitusta myöhempään. Tästä enemmän sitten kun olen ollut niin pitkään sellaisessa kunnosssa, että uskallan alkaa käymään säännöllisesti salilla ja tehdä muitakin kehon rajoja tökkiiviä liikkeitä.

Don't worry. Kyseessä ei ole mitään kuolemanvakavaa, mutta on tämä kuitenkin sen verran menoa hidastanut, että on täytynyt vähän laittaa lyhyen tähtäimen prioriteetteja uusiksi ja hidastaa tahtia sellaiseksi, että kroppa pysyy mukana. Itse elän vielä siinä toivossa, että uusien lääkekokeilujen, pienen sali- ja dieettitauon sekä kesän mukavempien ilmojen yhteisvaikutuksesta olen taas pian entiseni. Sitä odotellessanne voitte vaikkapa tutustua minua viime aikoina paljon viihdyttäneeseen, tiedeartikkeleja sensaatiohakuisen popularistisesti referoivaan Barking Up The Wrong Tree -blogiin :)

Pysäyttäviä kysymyksiä elämästä

Törmäsin tänä aamuna tähän kirjoitukseen ja pysäyttävyydestään päätellen se osui juuri sopivaan kohtaan elämässä.

Mitä minä rakastan?

Ketä minä rakastan?

Mitä minä tarvitsen pitääkseni huolta itsestäni?

Minkälaisen vaikutuksen haluan elämälläni olevan?

Vastaukset näihin kysymyksiin muuttuvat varmasti elämän varrella, mutta se tarkoittaa mielestäni vain sitä, että näiden kysymysten pariin pitäisi palata säännöllisesti.

Eniten kysymyksistä jäi mietityttämään tuo kolmas. Minä itse olen psykofyysisenä kokonaisuutena yksi elämäni keskeisimpiä ympärilläni virtaavaa energiaa ohjaavia välineitä. Mistä minä tiedän pitäväni itsestäni riittävän hyvää huolta? Missä on oikea tasapaino sahaamisen ja sahan teroittamisen välillä?

Uskomuksesi terveellisestä ruokailusta ovat vääriä

Ihmiskunta tietää hyvän vähän ruokailun vaikutuksista ihmisen terveyteen. Olemme tieteellisesti havainnoineet useita yksittäisiä reaktioketjuja ja meillä on jonkin verran korkean tason tilastollista tietoa aiheesta. Meiltä kuitenkin puuttuu kattava ymmärrys siitä miten palaset toimivat yhdessä ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Meiltä puuttuu myös kattava ymmärrys potentiaalisista yksilöllisistä eroista ja täten kyky ottaa ne huomioon.

Tämän lisäksi ei ole olemassa yksiselitteistä "terveyttä", jota ruokailulla voi edesauttaa. Terveyden voi karkeasti jakaa vaikkapa fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin, ja nämä taas kummatkin lyhyen ja pitkän aikavälin hyvinvointiin. Jo tällä neliosaisella jaottelulla löydetään helposti esimerkkejä tilanteista, joissa tiettyä terveyden osa-aluetta edistävä ruokailu on haitallista joillekin muulle terveyden osa-alueelle. Terveys voidaan kuitenkin jakaa vielä huomattavasti useampiin eri osiin myös täysin erilaisiin tekijöihin pohjautuvilla jaotteluilla, jolloin näiden ristiriitöjen löytyminen tulee entistäkin selkeämmäksi.

Vuosi toisensa perään päättäjät ja toimittajat ovat kuitenkin kysyneet asiantuntijoilta "miten ihmisten tulisi syödä, jotta he pysyisivät terveinä?". Lopulta käteen on jäänyt pääosin virheellisiin oletuksiin ja ihmiskunnan yleistyksiin perustuvia arvauksia, jotka tuntuvat ihmisen ajattelussa muodostavan loogisen kokonaisuuden. Näin on syntynyt "totuus" terveellisestä ruokailusta.

Mitä ovat sitten ne oikeat uskomukset? Todennäköisesti kukaan ei vielä tiedä. Ikävä kyllä tämä ei millään tapaa estä ihmisiä uskomasta vakaasti siihen, että he tietävät. He ovat omaksuneet loogiselta tuntuvat yleiset uskomukset ja taistelevat kaikin psykologisin keinoin ollakseen kohtaamatta oman ymmärryksensä rajallisuutta. Ironisesti heidän vahva tarpeensa jäsentää maailma totuudenmukaisesti ja toimia siinä loogisesti estää heitä pääsemästä lähemmäksi totuutta.

Mitä sinä sitten voit tehdä asialle? Tekisitkö sitä ihan oikeasti kuitenkaan jos se vaatisi oman tietämättömyytesi edessä nöyrtymistä ja pitkäjänteistä sitoutumista?

Majakka ruokamyrskyn keskellä

Dieetti on sujunut tähän saakka suurinpiirtein odotusten mukaan. Ehkä keskeisin havainto oli, että minulla oli hieman normaalia pidempään (n. 3 päivää) vähän väliä sellaisia pieniä päänsärkyjä, jotka olen usein yhdistänyt siihen, että aivot yrittävät viestiä energian olevan vähän vähissä ennen kuin elimistö pääsee kunnolla käyntiin tasaisen rasvan polttamisen. Aikaisemmin dieetin alussa shokki on siis kai ollut vähän suurempi ja elimistö on reagoinut nopeammin.

300 kcal aterioiden metsästäminen on tuntunut hieman työläältä, mutta sitten kun paniikissa tajuaa, että unohti taas laittaa kellon herättämään ja olisi pitänyt syödä jo puoli tuntia sitten niin voi aina hätiinsä imailla pari leipää, pari pientä proteiinipatukkaa (Leader Delight raspberry *mmm*) tai kiskaista naamaan nopeasti dieettini tukipilarin, Antin SekaMeteliNautinto-proteiinijuoman!

SekaMeteliNautinto (tuttavallisesti SEMEN) sisältää seuraavat ainesosat:

• 3 dl rasvatonta maitoa (Valio/Ingman/Pirkka)
• 5 ml kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä (Pellavainen)
• 5 ml kylmäpuristettua auringonkukansiemenöljyä (Clearspring)
• 83 ml proteiinijauhetta (Impact Whey Protein, myprotein.co.uk)
• 8,3 ml kuivattuja hedelmiä (Superfood XS, myprotein.co.uk)
• 8,3 ml kuituvalmistetta (Visiblin S, Pfizer)

SEMEN on helppo ja nopea vatkata kun on sekoittanut valmiiksi öljyt keskenään ja kuivajauheet keskenään. SEMENistä saa myös nautinnollisemman lisäämällä siihen 1 dl Valion Kuningatar -jäätelöä, mutta silloin pitää olla urheilua luvassa koska energiasisältö kohoaa 400 kcal pintaan.

SEMEN toimii dieetissäni majakan lailla, luotsaten ruokavaliotani pimeydestä kohti valoa erinomaisella koostumuksellaan, joten ei tarvitse ihan niin paljoa stressata siitä kuinka terveellisiä muut ateriat ovat :D

Tässä jäätelöllä varustetun SEMENin lopullinen makrokoostumus:

• protsku: 35.45 g ( 143.92 kcal = 34.2% )
• rasva: 15.78 g ( 139.51 kcal = 33.2% )
• hiilari: 33.96 g ( 137.87 kcal = 32.8% )
• sok.alk: 0.37 g ( 0.88 kcal = 0.2% )
• paino: 401.22 g 
• energia: 420.68 kcal
  

Ja tässä SEMEN ilman jäätelöä:

• protsku: 33.55 g ( 136.21 kcal = 44.1% )
• rasva: 10.87 g ( 96.11 kcal = 31.1% )
• hiilari: 19.45 g ( 78.96 kcal = 25.5% )
• sok.alk: 0.37 g ( 0.88 kcal = 0.3% )
• paino: 345.42 g
• energia: 309.08 kcal
  

Prosentit eivät ihan ynnäänny yhteen kun ne on laskettu makrokoostumuksen perusteella seuraavilla oletusarvoilla, mutta olin itsekin yllättynyt kuinka lähelle sataa prosenttia se näin lopulta meni:

• protsku 4.06 kcal/g
• hiilari 4.06 kcal / g
• rasva 8.84 kcal / g
• sok.alk 2.39 kcal / g

Ja tässä vielä makrokoostumuksen jakautuminen raaka-aineittain, jotta näkee paremmin mikä mihinkin kontribuoi:

• protsku: [ jäätelö: 1.90 g, superfood: 0.27 g, proteiinijauhe: 23.38 g, maito: 9.90 g ]
• rasva: [ jäätelö: 4.91 g, superfood: 0.09 g, proteiinijauhe: 1.79 g, öljyt: 9.00 g ]
• hiilari: [ jäätelö: 14.51 g, superfood: 2.67 g, proteiinijauhe: 2.08 g, maito: 14.70 g ]
• sok.alk:  [ kuituvalmiste: 0.37 g ]
• paino: [ jäätelö: 55.80 g, superfood: 3.33 g, kuituvalmiste: 3.33 g, proteiinijauhe: 29.75 g, maito: 300.00 g, öljyt: 9.00 g ]
• energia: [ jäätelö: 111.60 kcal, superfood: 12.63 kcal, kuituvalmiste: 0.88 kcal, proteiinijauhe: 117.01 kcal, maito: 99.00 kcal, öljyt: 79.56 kcal ]

Rasvajakaumaa en valitettavasti pysty mitenkään kovin tarkasti määrittämään, mutta öljyjen pitäisi olla varsin isolta osin "hyvälaatuisia" rasvoja, sillä pellavansiementen öljystä yli 50% on alfalinoleenihappoja (omega-3) ja auringonkukkaöljyssä pitäisi olla yli 60% linolihappoja (omega-6).

Myöskän tarkkaa kuitumäärää en valitettavasti osaa sanoa, mutta kuituvalmisteesta 88% pitäisi olla psylliymin kuorta, eli käytännössä täysin kuitua. Kolme annosta SEMENiä vastaa noin Visiblin S -valmisteen suositeltua päiväannosta aikuiselle ja olen huomannut ainakin omalla kohdallani tämän auttavan merkittävästi ruoansulatuskanavan toiminnassa dieetin aikana.

En rehellisesti usko, että kukaan muu jaksaa lähteä SEMENiä itse tekemään, mutta nytpä ainakin tiedätte mitä minä naamaani tungen lähes poikkeuksetta 2-3 kertaa päivässä ;)