Tein sen! Täysi kymppi!

Onnistuin järjestämään viikkoni sillä tavalla, että ehdin kävellä kotoa töihin ja töistä kotiin jokaisena arkipäivänä! Jee! Se tekee yhteensä 10 hyötyliikuntana suoritettua hieman yli kolmen kilometrin kävelyä :)

En oikein tiedä mitä tuo matka todellisuudessa on, sillä reittiopas näyttää 3,3 km ja kevyen liikenteen reittiopas taas 3,9 km. Suhteellisen turvallisin mielin voinee siis arvella, että se on ainakin kolmisen kilometriä. Tämä tekee viikon kävelysaldoksi 30 kilometriä, joka kääntyy noin 50kcal/kilometri laskukaavalla 1500 kcal ylimääräiseksi kulutetuksi energiaksi.

Jos siis tekisin tämän noin puolitoista tuntia arkipäivässä vievän liikuntasuoritteen joka viikko, kertyisi kulutettua ylimääräistä energiaa vuodessa 78 000 kcal. Tämä vastaa 7000kcal/kilo laskukaavalla noin 11 kiloa kehon rasvavarastoja.

Let's take that again: "Laihdu 11 kiloa liikkumalla puolitoista tuntia joka arkipäivä vuoden ajan!". Ei kuulosta hirvittävän seksikkäältä Abtroniccien ja Nutrilettien aikakaudella, jona joka toinen naistenlehti lupaa kannessa teho-ohjelman kadottavan viisi kiloa kahdessa viikossa.. eihän? ;)

Itselleni kävely kuitenkin toimii erinomaisena tapana tarjota aikaa miettiä, tapa taittaa työmatkat sekä pieni lisäys jokapäiväiseen energiakulutukseen. Joka viikko tällainen täysi kymppi ei kyllä onnistu kun toisinaan töistä ei pääse ollenkaan yöksi kotiin tai kiire, sää ja kantamukset katkaisevat kamelin selän. Sopivan keskitien tavoitteeksi muodostunut 5 työmatkakävelyä viikossa on kuitenkin tuntunut suhteellisen helpolta järjestää.

Mutta sitten vielä nopea katsaus viime viikkoon. Salireissuja kertyi kävelyiden lisäksi normaalit kaksi ja kummempia poikkeamia ei dieetissä ollut. Eilen tosin ruokailu oli vähintäänkin omituinen, sillä synttäreiden juhlistaminen Tivolissa toi eteeni kahta erilaista kakkua, sipsejä, vaahtokarkkeja ja tikkarin niiden muutamien sokeripitoisten alkoholijuomien lisäksi. Koska en kuitenkaan syönyt muuta kuin yhden SEMEN annoksen aamulla niin yhdistettynä pienoiseen tanssimiseen ja kahteen kävelykertaan ei energiayhtälö todennäköisesti mennyt merkittävästi yli tavoitteiden.

Verenpaine on tänään eilisen juhlimisen jäljiltä ollut taas hieman omituinen 133/73 (56) ja aamupaino alkoholin antidiureettisten ominaisuuksien ansiosta 78.1 kg. Eilinen vähän enemmän normaalitilanteessa tehty punnitus antoi aamupainoksi 78.7 kg ja kevyen aamiaisen jälkeen 79.1 kg. Kevyen aamiaisen jälkeinen paino on siis pudonnut ensimmäisen kuukauden aikana noin viisi kiloa.

On aika vaikea sanoa paljonko tästä on todellista painonpudotusta ja kuinka paljon voi laskea vain ruoansulatuskanavan sisällön muutoksien tai maksan ja lihasten glukogeenivarastojen tyhjenemisen piikkiin. Vähän on sellainen olo, että ruokavalio on tässä kuussa sisältänyt hieman minulle normaalia dieettiä enemmän hiilihydraatteja ja tästä sysytä en ihan sitä perinteistä kolmea kiloa tuosta laskisi sivuvaikutusten piikkiin.. Mutta jos nyt vaikka kaksi kiloa arvioisi niin päästäisiin toteamaan, että ei ihan ole kiloa viikossa tipahtanut.

Tämä ei ole mielettömän yllättävää kun ottaa huomioon erilaisten viime kuukauden varrelle mahtuneiden poikkeustilanteiden määrän. Pettymys ei siis ole kovin suuri, mutta vähän tukevampaa selkärankaa voisi kyllä yrittää seuraavan kuukauden aikana hankkia. Tässä on melkein muodostunut tavaksi ottaa viikonloppuisin vähän rennommin, vaikka se ei alunperin ollut suunnitelmissa.

Sen sijaan, että ottaisin vain tiukan linjan myös viikonloppuisin tai sallisin vastikkeettomasti yhden rennomman päivän voisin kokeilla jotain ehdollista mallia. Voisin esimerkiksi normaalien 5 kävelykerran ja kahden salireissun jälkeen antaa itselleni mahdollisuuden ansaita rennompi ruokailupäivä polkemalla tunnin kuntopyörällä. Jos tällaisella uroteolla voisi vaikka korvata aamiaisensa runsaammalla brunssilla hyvässä seurassa niin pääsisi hyvillä mielin nautiskelemaan elämästä enemmän :)

Kurkkua ja salsadippiä

En ymmärrä miten salsadipissä voi olla vain 30 kcal sadassa grammassa! Sinne kun dippailee kurkkua (11 kcal sadassa grammassa) niin erinomainen välipala lähes olemattomalla energiasisällöllä on syntynyt! Olen ihan koukussa! :D

Viikonloppu meni taas luonnollisesti sukuloidessa enemmän tai vähemmän penkin alle ruokarajoitteiden suhteen, mutta ainakin liikunta on edelleen ollut kohdallaa ja herkuttelu jäi vain yhteen päivään (vaikka joutui sitä vielä sunnuntainakin vähän sitä mukaan napattua pullaa syömään tunnin ylimääräisen kuntopyöräilyn päälle).

Paino on heitellyt ihan miten sattuu lauantain runsaiden ruokailujen aiheuttaman nestekertymän seurauksena, mutta vähitellen se on taas tässä viikon alkupuolella palannut ihmisten lukemiin. Tarkkoja lukemia en muista, mutta siinä 79 ja 81 kilon välimaastossa sitä on muistaakseni taas heiluttu.

Loppuviikosta tulee kuukausi dieettiä täyteen, joten silloin on varmaan hyvä ottaa taas vähän tarkemmin ylös nuo välipainot, että tietää missä kohtaa mennään. Suurempia yllätyksiä ei kuitenkaan todennäköisesti ole luvassa suuntaan tahi toiseen. Eilen sain tosin jo ensimmäisen kommentin siitä, että olen laihtunut, mutta se johtui varmaan pääosin siitä, että mulla oli pieni paita eikä takkia päällä.. Lisäksi saatoin vesisateessa seisoskellessani näyttää niin surkealta, että uitetun koiran imagoni yhdistettiin pienuuteen ;)

Onpa hassua kuinka nopeasti kuukausi on kulunut. Rehellisesti sanottuna ei kyllä tunnu siltä kuin olisin aloittanut vasta vähän aikaa sitten, sillä en oikein enää edes muista dieetin alkua. Tästä huolimatta ei ole ollenkaan sellainen olo, että olisi pitkä dieetti takana ja tästä syystä aika tuntuu kuluneen nopeasti. Tämä dieettaaminen on kai onnistunut muodostumaan jo niin luonnolliseksi osaksi elämää, että ei sitä oikein enää edes noteeraa suuremmin.. Liekö tuo sitten hyvä vaiko huono asia..?

Pizza päivässä pitää lääkärin loitolla

Lääkärini on kuitenkin todella mukava, joten en syönyt viime viikolla pizzaa kuin kahtena päivänä ;) Pizza ei ole lopulta edes mitenkään erityisen huono ruoka edes dieetillä jos sen sisuksiin on panostettu enemmän kuin sen pohjaan. Isoimpana ongelmana pizzoissa tuntuu yleensä kuitenkin olevan niiden annoskoko.

Jokaiselle tilataan perinteisesti oma pizza, jotta kukin saa haluamansa täytteet. Kokonainen pizza on kuitenkin todella iso kerta-annos, mutta se on siitä huolimatta helppo syödä kerralla loppuun jos sen kanssa ei pidä varaansa. Tilanteeseen vaikuttaa varmasti sekä fysiologisia, että psykologisia tekijöitä, mutta ainakin itse olen huomannut ongelman olevan helposti ratkaistavissa sillä, että tilaa pizzan aina puoliksi kaverin kanssa :)

Mutta sitten viime viikkoon. Alkuviikon lomailu vähän sotki liikuntarutiineja, mutta kyllä sitä silti pari salikäyntiä ja ainakin viisi kävelykertaa tällekin viikolle mahtui. Kuumuuden keskellä (ja kenties vähän myös energiavajeiden ansiosta) saleilut ovat kieltämättä jääneet ehkä hieman normaalia energiattomammiksi, mutta kyllä niillä vielä varmasti peruslihaskuntoa saa ylläpidettyä.

Tänään sunnuntain aamupaino oli 79,6kg. Tuo vielä perjantaina 81,0 kg:ssa roikkuneen painon katoaminen ihmetytti ensin kyllä vähän itseäkin.. Mutta sitten kun muisteli perjantain tapahtumia niin syitä nesteiden kehosta poistumiseen alkoi vähitellen ilmestymään.

Isoimpana syynä lienee varmaankin se, että maistelin perjantaina pitkästä aikaa pari lasillista kuohuviiniä ja punaviiniä, johon valmistauduin jättämällä muut päivän ruokailut aamiaisena syötyyn SEMENiin. Päädyin SEMENin lisäksi lopulta syömään perjantaina ainoastaan pari irtokarkkia ja pienen haukkauksen porkkanaleivoksesta. Kun muisti, että perjantaille sattui lisäksi osumaan kaksi hieman normaalia raskaampaa käveltyä työmatkaa, salilla käynti ja vielä illalla kävely Kallion lävitse ja takaisin, ei tuo nesteiden kaikkoaminen enää niin hirveästi kummastuttanutkaan.

Hesari 4:n porkkanaleivos ( kiitos Pekka & Viivi <3 ) maistuin muuten varsin taivaalliselta kun ei ollut syönyt oikein mitään kunnollista viimeiseen 16 tuntiin - suosittelen kokeilemaan :) Huomattavasti kohtalokkaammaksi koitui kuitenkin nuo pari Pepsun minulle syöttämää karkkia. Niiden ansiosta perjantain vieraiden jäljiltä jäänyt karkkikulho osoittautui hieman liian suureksi haasteeksi pienelle mielelleni, jonka oli äärimmäisen helppo keksiä "hyviä" ja "vakuuttavia" syitä sille miksi voisin aamiaisen päälle napsaista kulhosta yhden sellaisen Pepsunkin minulle syöttämän erinomaisen pienen mustan karkin.. Ja sitten toisen... Ja sitten vielä pari.. Ja sitten ne loputkin karkit siitä kulhosta ;) Ensi viikolla siis jälleen luvassa karkkihampaan kolottamista kun pitää vieroittautua namuista uudelleen *sigh* Mutta sellaista on elämä ;)

Tämän hienon mielen taipuvaisuutta demonstroineen uroteon jälkeen keksin vielä syödä muutaman kourallisen popcorneja ja sekoittaa runsaasti hunajakuorrutettuja pähkinöitä proteiinipatukkoihini,  joten päivän "oikeiden" ruokien lisäksi tuli täten helposti syötyä noin 1000 kcal edestä ylimääräistä "roskaa". Unohdin ilmeisesti pääosin myös juoda lauantaina, sillä paino tippui tästä mässäilystä huolimatta lauantaiaamun 80.0 kilosta tuohon 79.6 kiloon.. Paluu nesteytettyjen yksilöiden joukkoon on siis varmasti jälleen luvassa ensi viikon alussa ja painokin löytää kiltisti takaisin kotiin *blush*

Syytä suurempaan juhlimiseen ei siis hirveästi ole, vaikka maaginen lievän ylipainon raja onkin taas alitettu. Matka sinne 72 kilon reaalipainon tuntumille on vielä suurimmalta osin kivisenä edessä, mutta ainakin suunta on taas oikea. Verenpaine oli äsken mitattuna 128/74 ja pulssikin on palannut lähemmäksi minulle ominaisia alhaisempia lukemia 59:n.

Lautanen pitää syödä tyhjäksi :/

Olen monen monituista kertaa yrittänyt päästä eroon siitä ajatuksesta, että ruokaa ei saa heittää hukkaan, mutta näköjään se on edelleen jurtuneena johonkin syvälle mielen uumeniin ja iskee pahimmalla mahdollisella hetkellä.

Janne sai minut nimittäin eilen houkuteltua Palmeriin maistamaan pizzaa ja pastaa. Söin suunnitelmien mukaan kiltisti noin neljäsosan kummastakin annoksesta ja olo oli varsin kylläinen. Mutta sitten kun pasta ei ollutkaan Jannen mieleen (liian tulista) ja siitä meinasi jäädä yli puolet harakoiden syötäväksi (kun kumpikaan meistä ei halunnut viedä pastaa mukana), iski tämä vanha "no sääli sitä nyt on tuohonkaan jättää" -mentaliteetti. Ihan kaikkea en pasta-annoksesta syönyt, mutta mieli tuntui olevan tyytyväinen vasta sitten kun kaikki juustokuorrutus oli kadonnut ja annos oli "syödyn" näköinen :D

Tämä ei oikein enää uponnut kärsivällisen suopeuteni rajoihin, sillä kyse oli ihan vain typerästä tavasta, josta ei ole useista yrityksistä huolimatta onnistunut pääsemän eroon. Hyvittelin hitaasti oppivaa päätäni siis illasta alakerran kuntosalin kuntopyörän päällä hikoillen.. Ja näillä keleillä se hikoileminen oli kyllä ihan kirjaimellista ;)

Mutta ehkä sitä sitten taas ensi kerralla paremmin kun tuo pyörärääkki on vielä tuoreesti muistissa.. Niin ja viikonloppuna onnistuin kuitenkin jo heittämään Valion erinomaisen lakritsituutin roskiin heti kun päällä olevat nonparellit olivat loppuneet ( :D ), joten ihan täysin edistyksetöntä taipaleeni ei ole tälläkään saralla ollut ;)

Mökiltä mökille

Yllätin itseni (ja kenties pari muutakin ihmistä :D) ottamalla kaksi päivää lomaa Niinan Suomen matkan kunniaksi ja vietin aikani lauantaista tiistaihin eri mökeillä saunoen ja syöden. Dieetti ei oikein pysynyt viimeisinä mökkipäivinä rippijuhlatarjoilun ja lihaisan grillailun äärellä linjassa, mutta kunhan saa itsensä taas nopeasti ruotuun niin tällaisten erityistilanteiden äärellä voi aina välillä vähän joustaa :)

Muilta osin edellinen viikko sujui ihan mallikkaasti. Lähes järjestäin päädyin kyllä syömään hitusen verran yli 1000 kcal päivässä, mutta vastapainoksi taisin kahden salikerran jälkeen kävellä työmatkan ainakin kuusi kertaa, jonka lisäksi matkasin vielä sunnuntaina rippijuhlista jalan takaisin mökille. Tällä kertaa kiitos kävelyjen runsaudesta kuuluu pääosin Täydelliselle Päärynälle, joka käveli kotimatkan kanssani useampaankin otteeseen <3 Myös lyhyehköjä uintireissuja on tullut pulikoitua useampaan otteeseen, mutta seuran puutteessa mitään merkittävän pituisia uinteja ei plakkariin kertynyt.

Torstaina viikon dieettaamisen jälkeen aamupaino oli 81.3, mutta kunhan tästä pitkästä viikonlopusta on selvitty niin eiköhän sitä ole ainakin nesteet onnistuttu taas keräämään takaisin. Lannistumista ei kuitenkaan ole näköpiirissä, sillä nälkää ei ole (satunnaisten pienten makeanhimojen lisäksi) ollut missään vaiheessa.

Mitään tarkempia suunnitelmia en ole vieläkään onnistunut dieettiä varten kehittämään vaan aika pitkälti fiilispohjalta mennään. Esimerkiksi jäätelöä tulee aina välillä kauhottua yksi lusikallinen pakastimesta makeanhimon tyydyttämiseen :D

Taidan tässä kuitenkin vielä jatkaa aivan liian kuuman lomapäiväni loppuun rennoissa merkeissä vaikkapa elokuvan parissa, joten seuraavaa väliraporttia sitten taas viikon loppupuolella. Iloisia ja aurinkoisia kesäpäiviä kaikille :)

Alussa kiitos.. ei seiso?

Rakas Omron M3:ni kertoi minulle tänään rennon aamupäivän jälkeen, että verenpaineeni on 125/84. Painoni oli hetki sitten mitattuna 81.6 kg ja peilikuvakin näyttää nesteiden poistumisen seurauksena hitusen verran inhimillistyneen. Suunta on siis oikea, vaikka ei tässä juuri mitään nesteiden karistusta suurempaa ole vielä ehtinyt tapahtumaan.

Kolmen ja puoli päivää on takana ja yleisfiilis on erinomainen. Olen kävellyt taas runsaammin ja salireissujakin on ehtinyt kertymän kaksin kappalein. Suuri kiitos hyvin alkuun lähteneestä kävelytahdista kuuluu Tuskan ajan meillä majoittuneelle serkkutytölle, joka tarjosi hyvää kävelyseuraa perjantaina ja lauantaina :) Kiitos!

Siirtymä normaalista porsastelusta niukempaan ruokavalioon sujui tällä kertaa varsin kivuttomasti. Veikkaan, että ensimmäisen päivän jälkeen ilman ruokaa valvottu yö ja aamuauringossa kotiin käveleminen herättelivät kehon normaalia nopeammin tuottamaan aivojen tarvitsemaa enegiaa rasvaa polttelemalla. Ainoa vähän kyseenalaisempi ruokavalinta tähän mennessä oli eilen syöty suklaajäätelötuutti, jonka oikeutin itselleni kaksi tuntia ennen salireissua "glykogeenivarastoja täydentämään" :D

Pahin vaihe on siis ohitettu! Edessä enää saman vanhan kaavan pitkäjänteistä toistamista kolmen kuukauden verran ;)

Ihan samaa ei kuitenkaan voi vielä sanoa Täydellisen Päärynän taipaleesta, joka fiksuna tyttönä päätti tasaisen laskun sijaan rientää vielä viikonlopuksi Pipipi-siskonsa luokse ennen dieetin alkua.. Pipipi on siskonsa tavoin vähintäänkin Täydellinen, mutta kun tämä täydellisyys sattuu ilmenemään mm. taivaallisten kestitysten muodossa niin.. No.. Sanotaanko, että en haluais olla Täydellisen Päärynän kengissä ensi viikolla kun tyttö on uhannut olevansa valmis ja valmistautunut ;)

Laihduttaa tähtien kanssa

Tänään aamulla tähdet olivat oikeassa asennossa ja päätin taas aloittaa laihduttamisen!

Syitäkin on taas kertynyt roppakaupalla. Päivällä sain verikokeeni takaisin ja kolesterolini on hieman viitearvojen yläpuolella. Myös verenpaineeni oli viime viikolla mitattuna taas hieman viitearvojen yläpuolella. Olen lisäksi jälleen ylittänyt painoindeksiltäni lievän ylipainon rajan, eikä sitä tosiasiaa kyllä millään lihasten määrälläkään voi väistellä, että ns. "elintasovatsaa" on taas hieman kertynyt. Kaiken tämän päälle kuuman kesäpäivän helle sai olon työmatkalla tuntumaan epämukavan hikiseltä, johon lievä ylipainoni varmasti oli osallisena.

On siis aika ryhtyä toimiin! Olen tätä tulevaa koitosta jo hieman ounastellutkin ja olen tästä syystä ollut jo useamman viikon karkkilakossa pehmentääkseni kivistä laskua painonhallinnan ihanaan maailmaan. Jäätelöä on sitten kesän kunniaksi kulunut sitäkin enemmän, joten se siitä suuresta suunnitelmasta ;)

Tavoitteena olisi jälleen päästä johonkin sinne 72 kilon normaalipainon paikkeille noin kolmen kuukauden rutistuksella. Painoin tänään kevyen aamiaisen jälkeen 84 kiloa, joten todellista painopudotusta pitäisi tapahtua noin 12 kiloa, eli keskimäärin kilo viikossa. Perinteiseen ja hyväksi havaittuun 1000 kcal päiväannokseen siis jälleen pyritään kevyen liikunnan säestämänä.

84 kiloa?! Jep. Viimeksi blogatusta tammikuun 77 kilosta on siis onnistuttu elopainoa hankkimaan taas kuudessa kuukaudessa seitsemän kiloa lisää.. Jos tuon 7 kilosta tulevan 49,000 kcal energiamäärän jakaa kuuden kuukauden päiville niin päivittäinen liikaenergia jää vielä reilusti alle 300 kcal. Ihan loputonta porsastelua tässä siis ei ole tullut harjoitettua, mutta mistään erityisen onnistuneesta tasapainoiseen ruokavalioon siirtymisestä ei kuitenkaan voi puhua ;) Josko sitten sitäkin taas yrittäisi uudelleen kun paino on taas niissä lukemissa, että se toinenkin puolikas vaatekaapista mahtuu päälle..

Tarkemmat ajatukset strategiasta varmasti tarkentuvat taas matkan varrella, mutta ainakin nyt tuntuu siltä, että vähintääkin viikottainen raportointi, runsas kävely, rennot salireissut sekä turhien hiilarien karsiminen ovat osana perusohjelmaa seuraavat kolme kuukautta.. Niin ja tietenkin SEMEN! :D

Tästä eteenpäin taas hieman säännöllisemmin esiintyvistä kirjoituksista ensimmäinen lieneekin nyt hyvä päättää lausahdukseen, joka saattaa itsestäänselvän viestinsä lisäksi herättää joissakin vanhan koulukunnan nettinostalgikoissa positiivisia värähdyksiä:

Moi, kävelyseuraa?

Olen vielä elossa

En tosiaan siis ole kuollut, vaikka blogientryjä ei ole näkynyt hyvään toviin. Pääosin pitkä hiljaisuus johtuu siitä, että olen ollut ns. terveydellisesti haasteellisessa tilassa, eikä motivaatiota ole töiden kunnialla hoitamisen jälkeen hirvittävästi liiennyt pidempijänteisille projekteille tai kokeiluille. Täten mitään edes tämän blogin mittakaavassa merkittävää raportoitavaa ei ole juurikaan ilmennyt.

Yhden ruokakokeilun ehdin aloittaa kun kuvittelin olevani jo paremmassa kunnossa, mutta koska terveydellinen taantuma iski takaisin ennen kuin kokeilua oli takana edes viikkoa, päätin lykätä aloitusta myöhempään. Tästä enemmän sitten kun olen ollut niin pitkään sellaisessa kunnosssa, että uskallan alkaa käymään säännöllisesti salilla ja tehdä muitakin kehon rajoja tökkiiviä liikkeitä.

Don't worry. Kyseessä ei ole mitään kuolemanvakavaa, mutta on tämä kuitenkin sen verran menoa hidastanut, että on täytynyt vähän laittaa lyhyen tähtäimen prioriteetteja uusiksi ja hidastaa tahtia sellaiseksi, että kroppa pysyy mukana. Itse elän vielä siinä toivossa, että uusien lääkekokeilujen, pienen sali- ja dieettitauon sekä kesän mukavempien ilmojen yhteisvaikutuksesta olen taas pian entiseni. Sitä odotellessanne voitte vaikkapa tutustua minua viime aikoina paljon viihdyttäneeseen, tiedeartikkeleja sensaatiohakuisen popularistisesti referoivaan Barking Up The Wrong Tree -blogiin :)

Pysäyttäviä kysymyksiä elämästä

Törmäsin tänä aamuna tähän kirjoitukseen ja pysäyttävyydestään päätellen se osui juuri sopivaan kohtaan elämässä.

Mitä minä rakastan?

Ketä minä rakastan?

Mitä minä tarvitsen pitääkseni huolta itsestäni?

Minkälaisen vaikutuksen haluan elämälläni olevan?

Vastaukset näihin kysymyksiin muuttuvat varmasti elämän varrella, mutta se tarkoittaa mielestäni vain sitä, että näiden kysymysten pariin pitäisi palata säännöllisesti.

Eniten kysymyksistä jäi mietityttämään tuo kolmas. Minä itse olen psykofyysisenä kokonaisuutena yksi elämäni keskeisimpiä ympärilläni virtaavaa energiaa ohjaavia välineitä. Mistä minä tiedän pitäväni itsestäni riittävän hyvää huolta? Missä on oikea tasapaino sahaamisen ja sahan teroittamisen välillä?

Uskomuksesi terveellisestä ruokailusta ovat vääriä

Ihmiskunta tietää hyvän vähän ruokailun vaikutuksista ihmisen terveyteen. Olemme tieteellisesti havainnoineet useita yksittäisiä reaktioketjuja ja meillä on jonkin verran korkean tason tilastollista tietoa aiheesta. Meiltä kuitenkin puuttuu kattava ymmärrys siitä miten palaset toimivat yhdessä ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Meiltä puuttuu myös kattava ymmärrys potentiaalisista yksilöllisistä eroista ja täten kyky ottaa ne huomioon.

Tämän lisäksi ei ole olemassa yksiselitteistä "terveyttä", jota ruokailulla voi edesauttaa. Terveyden voi karkeasti jakaa vaikkapa fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin, ja nämä taas kummatkin lyhyen ja pitkän aikavälin hyvinvointiin. Jo tällä neliosaisella jaottelulla löydetään helposti esimerkkejä tilanteista, joissa tiettyä terveyden osa-aluetta edistävä ruokailu on haitallista joillekin muulle terveyden osa-alueelle. Terveys voidaan kuitenkin jakaa vielä huomattavasti useampiin eri osiin myös täysin erilaisiin tekijöihin pohjautuvilla jaotteluilla, jolloin näiden ristiriitöjen löytyminen tulee entistäkin selkeämmäksi.

Vuosi toisensa perään päättäjät ja toimittajat ovat kuitenkin kysyneet asiantuntijoilta "miten ihmisten tulisi syödä, jotta he pysyisivät terveinä?". Lopulta käteen on jäänyt pääosin virheellisiin oletuksiin ja ihmiskunnan yleistyksiin perustuvia arvauksia, jotka tuntuvat ihmisen ajattelussa muodostavan loogisen kokonaisuuden. Näin on syntynyt "totuus" terveellisestä ruokailusta.

Mitä ovat sitten ne oikeat uskomukset? Todennäköisesti kukaan ei vielä tiedä. Ikävä kyllä tämä ei millään tapaa estä ihmisiä uskomasta vakaasti siihen, että he tietävät. He ovat omaksuneet loogiselta tuntuvat yleiset uskomukset ja taistelevat kaikin psykologisin keinoin ollakseen kohtaamatta oman ymmärryksensä rajallisuutta. Ironisesti heidän vahva tarpeensa jäsentää maailma totuudenmukaisesti ja toimia siinä loogisesti estää heitä pääsemästä lähemmäksi totuutta.

Mitä sinä sitten voit tehdä asialle? Tekisitkö sitä ihan oikeasti kuitenkaan jos se vaatisi oman tietämättömyytesi edessä nöyrtymistä ja pitkäjänteistä sitoutumista?

Majakka ruokamyrskyn keskellä

Dieetti on sujunut tähän saakka suurinpiirtein odotusten mukaan. Ehkä keskeisin havainto oli, että minulla oli hieman normaalia pidempään (n. 3 päivää) vähän väliä sellaisia pieniä päänsärkyjä, jotka olen usein yhdistänyt siihen, että aivot yrittävät viestiä energian olevan vähän vähissä ennen kuin elimistö pääsee kunnolla käyntiin tasaisen rasvan polttamisen. Aikaisemmin dieetin alussa shokki on siis kai ollut vähän suurempi ja elimistö on reagoinut nopeammin.

300 kcal aterioiden metsästäminen on tuntunut hieman työläältä, mutta sitten kun paniikissa tajuaa, että unohti taas laittaa kellon herättämään ja olisi pitänyt syödä jo puoli tuntia sitten niin voi aina hätiinsä imailla pari leipää, pari pientä proteiinipatukkaa (Leader Delight raspberry *mmm*) tai kiskaista naamaan nopeasti dieettini tukipilarin, Antin SekaMeteliNautinto-proteiinijuoman!

SekaMeteliNautinto (tuttavallisesti SEMEN) sisältää seuraavat ainesosat:

• 3 dl rasvatonta maitoa (Valio/Ingman/Pirkka)
• 5 ml kylmäpuristettua pellavansiemenöljyä (Pellavainen)
• 5 ml kylmäpuristettua auringonkukansiemenöljyä (Clearspring)
• 83 ml proteiinijauhetta (Impact Whey Protein, myprotein.co.uk)
• 8,3 ml kuivattuja hedelmiä (Superfood XS, myprotein.co.uk)
• 8,3 ml kuituvalmistetta (Visiblin S, Pfizer)

SEMEN on helppo ja nopea vatkata kun on sekoittanut valmiiksi öljyt keskenään ja kuivajauheet keskenään. SEMENistä saa myös nautinnollisemman lisäämällä siihen 1 dl Valion Kuningatar -jäätelöä, mutta silloin pitää olla urheilua luvassa koska energiasisältö kohoaa 400 kcal pintaan.

SEMEN toimii dieetissäni majakan lailla, luotsaten ruokavaliotani pimeydestä kohti valoa erinomaisella koostumuksellaan, joten ei tarvitse ihan niin paljoa stressata siitä kuinka terveellisiä muut ateriat ovat :D

Tässä jäätelöllä varustetun SEMENin lopullinen makrokoostumus:

• protsku: 35.45 g ( 143.92 kcal = 34.2% )
• rasva: 15.78 g ( 139.51 kcal = 33.2% )
• hiilari: 33.96 g ( 137.87 kcal = 32.8% )
• sok.alk: 0.37 g ( 0.88 kcal = 0.2% )
• paino: 401.22 g 
• energia: 420.68 kcal
  

Ja tässä SEMEN ilman jäätelöä:

• protsku: 33.55 g ( 136.21 kcal = 44.1% )
• rasva: 10.87 g ( 96.11 kcal = 31.1% )
• hiilari: 19.45 g ( 78.96 kcal = 25.5% )
• sok.alk: 0.37 g ( 0.88 kcal = 0.3% )
• paino: 345.42 g
• energia: 309.08 kcal
  

Prosentit eivät ihan ynnäänny yhteen kun ne on laskettu makrokoostumuksen perusteella seuraavilla oletusarvoilla, mutta olin itsekin yllättynyt kuinka lähelle sataa prosenttia se näin lopulta meni:

• protsku 4.06 kcal/g
• hiilari 4.06 kcal / g
• rasva 8.84 kcal / g
• sok.alk 2.39 kcal / g

Ja tässä vielä makrokoostumuksen jakautuminen raaka-aineittain, jotta näkee paremmin mikä mihinkin kontribuoi:

• protsku: [ jäätelö: 1.90 g, superfood: 0.27 g, proteiinijauhe: 23.38 g, maito: 9.90 g ]
• rasva: [ jäätelö: 4.91 g, superfood: 0.09 g, proteiinijauhe: 1.79 g, öljyt: 9.00 g ]
• hiilari: [ jäätelö: 14.51 g, superfood: 2.67 g, proteiinijauhe: 2.08 g, maito: 14.70 g ]
• sok.alk:  [ kuituvalmiste: 0.37 g ]
• paino: [ jäätelö: 55.80 g, superfood: 3.33 g, kuituvalmiste: 3.33 g, proteiinijauhe: 29.75 g, maito: 300.00 g, öljyt: 9.00 g ]
• energia: [ jäätelö: 111.60 kcal, superfood: 12.63 kcal, kuituvalmiste: 0.88 kcal, proteiinijauhe: 117.01 kcal, maito: 99.00 kcal, öljyt: 79.56 kcal ]

Rasvajakaumaa en valitettavasti pysty mitenkään kovin tarkasti määrittämään, mutta öljyjen pitäisi olla varsin isolta osin "hyvälaatuisia" rasvoja, sillä pellavansiementen öljystä yli 50% on alfalinoleenihappoja (omega-3) ja auringonkukkaöljyssä pitäisi olla yli 60% linolihappoja (omega-6).

Myöskän tarkkaa kuitumäärää en valitettavasti osaa sanoa, mutta kuituvalmisteesta 88% pitäisi olla psylliymin kuorta, eli käytännössä täysin kuitua. Kolme annosta SEMENiä vastaa noin Visiblin S -valmisteen suositeltua päiväannosta aikuiselle ja olen huomannut ainakin omalla kohdallani tämän auttavan merkittävästi ruoansulatuskanavan toiminnassa dieetin aikana.

En rehellisesti usko, että kukaan muu jaksaa lähteä SEMENiä itse tekemään, mutta nytpä ainakin tiedätte mitä minä naamaani tungen lähes poikkeuksetta 2-3 kertaa päivässä ;)

Haasteellista tervehtymistä

Kirjoitin 5.12. olleeni kipeänä. Kuuliaisen yrittäjän tavoin en tietenkään voinut antaa itseni parantua kunnolla, enkä suonut itselleni viikkoa pidempään taukoa edes salillä käymisestä, jonka seurauksena olen tässä nyt viimeisen kuukauden kärsinyt erilaisten jälkitautien kourissa.

Fiksu veto, Anttiseni.

Nyt olen vihdoinkin yrittänyt viime viikon ottaa kunnolla rauhallisesti antibioottikuurin kera. Se on kovin haasteellista kun on tottunut täyttämään elämänsä työllä ja onnistuinkin viikonloppuna vielä eksymään "vähemmän stressaavien" töiden pariin, mutta kyllä se sitten tarpeeksi yrittämällä lopulta onnistui. Suurin kunnia tästä kuuluu kyllä yön pikkutunneilla viihdyttäneelle Bubble Tank Tower Defenselle! :D

Torstaina ja perjantaina tein kuitenkin jo puolipäiväisesti töitä ja tänään olisi tarkoitus jatkaa lähes normaaleissa merkeissä. Aavistelen, että kun tämän vuoden puolella ei ole vielä kertaakaan tullut uskallettua salille niin maanantaina vuorossa oleva 5x5 kyykky 60 kilon kanssa tulee tuottamaan pienoisia ongelmia. Toipumisen seuraukset on vain hyväksyttävä ja eiköhän ne voimat sieltä aika nopeasti taas palaa :)

Ville on myös penännyt kovasti uuden laihdutusputken alkua ja koska allekirjoittaneen vaaka ehti jo näyttää aamuisin 77 kiloa, voisi olla taas vähitellen aika alkaa katselemaan mitä sinne naamaansa tunkee. Olen jo nyt muutaman päivän ajan noudattanut kokeeksi dieettiä, jonka idea on se, että aamusta alkain pitää syödä 2-3 tunnin välein. Unirytmini ja muutkin elämänrytmit on olleet viime päivinä niin omituisia, että en oikein osaa sanoa moneenko päivittäiseen ateriaan olen päässyt, mutta tavoitteena olisi lopettaa ruokailu viidennen aterian jälkeen.

Jos syön viisi kertaa päivässä niin jokaisen aterian olisi hyvä olla varsin pieni että jonkinlaista rasvavarastojen poistumista pääsisi tapahtumaan. Olen kuitenkin ajatellut muuntelevani aterioideni kokoa jonkin verran kulutuksen mukaan, esimerkiksi siten, että ennen työmatkan kävelemistä tai salilla käymistä aterian koko voisi olla noin 400kcal ja muuten jossain 300 kcal paikkeilla. Nopealla laskutoimituksella päivittäiseksi kulutukseksi saa noin 1600-1700kcal yhden tai kahden liikuntakerran kera, jonka pitäisi pudottaa painoa noin kahden kilon kuukausivauhdilla. Ajattelin kuitenkin lopulliseen suunnitelmaan tehdä jotain poikkeuksia erityisesti sosiaalisen ruokailun suhteen, joten tähtään lähemmäksi jotain kiloa kuukaudessa.

Tämä on siis se pohja, jolla ajattelin mennä eteenpäin, mutta tarkemmat yksityiskohdat ovat vielä hieman hämärän peitossa. Haluaisin mm. kovasti kokeilla opetella karkkien kohtuullista syömistä vaikkapa niinkin pienellä konstilla kuin syömällä yhden karamellin kaksi kertaa päivässä muun ruokailun jälkeen. Karkeista on ollut helppo kieltäytyä silloin kun ne on kategorisesti jättänyt väliin, mutta heti säännöstelyn loputtua olen palannut automaattisesti vanhaan kunnon transsinomaiseen "oho, mihin se karkkipussi katosi?" -käytäntöön, joka on kaikkea muuta kuin terveellistä keholle. Ajattelin kokeilla tätä noin kuukauden ajan ja katsoa aiheuttaako se enemmän hyvää vaiko pahaa mieltä kun kiusaukset on koko ajan "nenän alla", mutta niistä saa aina vain pienen palasen silloin tällöin.

Muilta osin karamellit ja muutkin pääosin sokereita (tai vastaavia aineita) sisältävät einekset on ihan oman kylläisyyden tunteen kannalta todennäköisesti parempi jättää väliin. Katselin muutamia päiviä sitten 1,5 tunnin videon fruktoosista, jonka kaikkia väittämiä en ehkä niele sellaisinaan, mutta joka nosti kuitenkin ymmärrystäni sokereiden, siirappien ja tuoremehujen kautta nauttimiemme hiilihydraattien makrokoostumuksesta ja siitä kuinka radikaalisti nimenomaan fruktoosin osuus on länsimaisen pika- ja valmisruokakulttuurin ansiosta noussut.

Vaikka koko länsimaiseen kulttuuriin liitettyä ylipainoepidemiaa ei yhden aineen syyksi välttämättä kannatakaan lukea niin liika on kuitenkin aina liikaa. Jos videon viestiin (ja wikipediaan) on uskominen, on fruktoosin prosessoiminen maksalle raskas prosessi ja runsas fruktoosin syöminen saattaa mm. lisätä rasvan varastoitumisen sekä nälän tunteen säilymisen todennäköisyyttä. Toistaiseksi taidan siis pyrkiä tekemään kaupassa liikunnan kannalta oleellisten glykogeenivaastojen täydentämiseen tähtäävät ostokseni sellaisten aineiden joukosta, jotka sisältävät pääosin glukoosia (käytännössä siis tärkkelystä).

Video laittoi kyllä muutenkin miettimään esimerkiksi viime vuosina kovasti hypetetyn glykemisen indeksin merkitystä suhteessa laajempaan kuvaan. Olin jonkin verran jo ennen kyseistä videota tutustunut elimistön ruoansulatusprosesseihin jopa videon korkeata kuvausta tarkemmin ja olin yllättynyt sisällämme pyörivä koneiston monimutkaisuudesta. Tämän valossa GI tuntuu hieman liian yksiulotteiselta välineeltä tarkastella hiilihydraattipitoisten ruokien "terveellisyyttä", johon sitä tunnutaan nykyään markkinoitavan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että GI olisi turha mittari, mutta asian syvempi kelailu eri näkökulmista vaatisi varmasti ihan oman blogiviestinsä, jota en todennäköisesti saa koskaan aikaiseksi ;)

Myöhemmin olisi sairasteluista ja työkiireistä johtuneen pitkän tauon jälkeen luvassa kuitenkin tarkempi kuvaus tulevasta säädetystä liikuntasuunnitelmasta, pyrkimyksestä selkeämpään päivärytmiin, tarkempi määrittely dieetin nyansseista, lista erilaisista noin 300kcal ruokavaihtoehdoista sekä ruokavalioni perusrungon muodostavan proteiinisekoituksen rakenneanalyysistä! Pessimismini tuon GI-postauksen suhteen johtuu pääosin siitä, että yritin joululomalla kokeiluna kirjoittaa tänne jotain ihan oikeata substanssiakin sisältävää, mutta siitä ei tullut mitään kun jäin vain tapani mukaan hiomaan ajatusten kulmia ja sanamuotoja. Tästä viisastuneena ajattelin hyväksyä tämän blogin tänäkin vuonna juuri niin aivottomana ja turhana reportaasina kuin se on aina ennekin ollut! So enjoy! :D

PS. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta näin jälkikäteen kaikille niille puolikkaille aivosoluille, jotka pysyivät hereillä tämän taas tapani mukaan hitusen liian pitkän postauksen loppuun saakka! :D

Olen edelleen oikeutettu hyvitykseeni!

Vastaus palautteeseeni otsikolla "Palautteenne 13.12.2009" 13.12. 14:10:

Tervehdys,

Kaipasitte vielä lisäkeskustelua, joten vastaan parhaani mukaan kysymyksiinne.

Ensinnäkin loukkaannuitte siitä, että ette saaneet puhelinnumeroani. Olen pahoillani, ei ollut tarkoitus loukata. Reklamaatio oli jo käsitelty kertaalleen paikanpäällä, saitte sähköpostiosoitteeni, jossa oli mahdollisuus jatkaa asiointia ja lisäksi teille tarjottiin useasti tilaisuutta puhua kanssani puhelimessa - halutessanne siis vaikka hetken. Vaikka yrittäjä, kuten varmasti tiedätte työskentelee suunnilleen 24/7, niin katson, että minulla on oikeus kuitenkin jonkinlaiseen yksityisyyteen. Ja jos katsomme asian positiivisesta (?) näkökulmasta, niin ainakin jälkeenpäin voisi uskoa, että teistäkin tämä kirjallinen tapa oli parempi. Näin useat muutkin pääsevät lukemaan molempien osapuolten näkemyksiä.

Mielestänne ostotapahtuman yhteydessä ei ollut epäselvää, että olitte seurueena. Asiakkaan näkökulmasta ei varmasti, mutta leipurin kyllä. Nopeus on yksi tärkeimmistä kriteereistämme ja siksi pizzan valmistus alkaa heti, kun mahdollista. Tätä asiaa käsittelinkin jo edellisessä vastauksessani. Lisään vielä, että koska olemme fast food -ravintola emmekä a´la carte -ravintola, on tapamme toimia erilainen. Pyrimme kuitenkin saamaan mahdollisuuksien mukaan seurueiden pizzat pöytään samaan aikaan. Ja kuten kerroin, palautettanne on käsitelty joka kantilta ja pyrimme olemaan yhä parempia toimissamme.

Meillä on omat toimintatapamme, jota asiakas ei voi tietää eikä tarvitsekaan tietää. Haluan kuitenkin kertoa, että väärin valmistettuja pizzoja ei heitetä roskiin. Ne hävitetään vasta hävikkimerkintöjen ja tarkastusten jälkeen.

Itse reklamaatiotilannetta voisi varmasti käsitellä vaikka kuinka pitkään näin jälkikäteen. Kirjoitatte suuresta houkutuksesta jättää asiakkaan henkilökohtainen näkökulma huomioitta. Tämä on suuresti liioiteltu ainakin minun kohdallani. Tein ratkaisuni luonnollisesti sekunneissa ja nyt, kun tätä hetkeä puidaan päivissä niin se saadaan näyttämään miltä tahansa. Minulle yrittäjänä ei ole mitään tärkeämpää kuin asiakkaat ja työntekijäni. Periaatteenani on toimia joka tilanteessa niin hyvin kuin osaan ja katson oikeaksi.

Lopuksi paneudutte vielä franchising-ketjumme toimintaan ja ongelmiin ja annatte myös ratkaisuehdotuksia niihin. Kiitos näistä.

Toivon, että käytätte hyväksenne yhä voimassa olevat hyvitystarjoukseni. Saatte halutessanne seuraavaan pizzaanne ilmaisen lisätäytteen ja ilmaisen juoman joko hanasta (ja juomaahan saa juoda niin paljon kuin haluaa) tai 0,5 l juoman pullossa. Josko vaikka seuraavan käynnin jälkeen voisimme käydä keskustelua iloisemmissa merkeissä?

Pyydän käyttämään hyviksen mahdollisuuksien mukaan vielä tänä vuonna. Toivon myös, että voisitte esittää henkilöllisyytenne käyntinne yhteydessä, jotta hyvitys osuu oikealle henkilölle.

Ystävällisin terveisin ja tervetulleeksi Porthaninkadulle toivottaen

Riitta Martiskainen Kotipizza-yrittäjä

Tässä taitaa nyt kuitenkin lopulta käydä siten, että ajattelen asiaa positiivisesta (?) näkökulmasta ja säästän Porthaninkadun Kotipizzan ja sitä pyörittävän yrittäjän minulle avokätisesti tarjottujen hyvitysvaihtoehtojen ylivoimaisesta taloudellisesta taakasta. Yrittäjä on kuitenkin vilpittömän asiakaslähtöisesti arvioinut henkilökohtaisen kokemukseni toisen käden kautta puhelimen välityksella muutamassa sekunnissa, eikä minulla näytä olevan tähän enää mitään lisättävää. Asiahan tosiaan saadaan jälkikäteen näyttämään miltä tahansa, mutta kummasti tämä kotipizzayrittäjän mahdollisuus tulkita asia eri näkökulmista ei tee täysin ala-arvoisesta kohtelustani ja sen minussa aiheuttamista tunteista yhtään sen ruusuisempia.

Onneksi Kalliossa on kuitenkin useita muitakin pizzerioita. Henkilökohtaisesti voisin näillä nurkilla vieraileville suositella Kotipizzan lähettyviltä löytyvää Moinamoti -ravintolaa, jonka intialaiset pizzat ovat eksoottinen makuelämys. Myös korttelin toiselta puolelta löytyvää Mare Chiaro -ravintolan pizzoja olen kuulut kehuttavan runsaasti, vaikka en itse ole koskaan paikassa ehtinytkään vierailemaan. Perinteidempää pizzaa petsästävän suosittelen kääntymään kulman takaa löytyvän Cafe Del Mar -ravintolan puoleen (tosin paikan kebabeja en kyllä voi suositella). Kotipizzan lähettyviltä kannattaa nälkäisenä pikaruokaa himoitessa katsastaa ehdottomasti myös Du Dii, joka tarjoaa varsinkin paikan päällä nautiskeltuna sympaattisen thaimaalaisen ruokailukokemuksen. Isolla porukalla paikan päälle ei kuitenkaan kannata vääntäytyä ;)

Isommista ketjuista Porthaninkadulta löytyy myös aina tuoretta ja hyvää patonkia tarjoileva Subway sekä hieman hieman enemmän porukassa ruokailun asiakaspalveluun panostava Chicos. Läheltä löytyy kyllä vielä paljon muitakin ruokapaikkoja, mutta mikäli se kotipizzahammas edelleen kolottaa niin suosittelen vielä varmuuden vuoksi tarkistamaan Porthaninkadun Kotipizzan puolueettomat eat.fi -arvostelut ennen käyntiä. En nimittäin ole noin alhaisia arvosanoja nähnyt millään ravintolalla ikinä, vaikka en ole omaa kokemustani päässyt palveluun vielä edes kirjaamaan.

Toivotan siis runsaasti onnea Porthaninkadun kotipizzayrittäjällemme, sillä sitä taitaa tuolla järkkymättömän vilpittömällä asiakastyytyväisyyteen panostamisella oikeasti tarvita. Omalta osaltani tämän yrittäjän tukeminen rahallisesti tai ajallisesti on kuitenkin tämän kokemuksen myötä lopussa.

Helvetti, kiirastuli ja paratiisi

Teemoitetut otsikot näyttävät olevan tämän illan juttu. Niitä kaivellessani internet soi minulle jälleen ihanan hyödyllisiä tiedonpalasia, kuten esimerkiksi homoseksuaalisen suuntautumisen tiedustelemiseksi käytettävät uudet eufemismit "is he earnest?", "is he so?" and "is he musical?" :D

Oma haastefarssini on kuitenkin nyt tältä osin takana ja viimeinenkin viikko sujui kaikilta osin varsin mallikkaasti. Valitettavasti Mikko jäi nyt tällä kertaa ilman kolehtejaan, mutta toivottavasti miestä lämmittää ainakin tieto siitä, että itse koin internetissä löpisemisen rajoittamisen ja siitä vapautuvalla ajalla töihin keskittymisen elämässäni ehdottomasti positiivisena muutoksena, johon hän oli vahvasti vaikuttamassa. Tänään olisi voinut vapaasti lörpötellä turhuuksia netissä, mutta käytin huomaamattani koko päivän töiden lisäksi ystävieni ja työkavereideni kanssa hengailuun. Ainakin siis perusrutiinit näyttäisivät olevan vähän parantuneet.

Isoin koitos on kuitenkin vielä edessä. Ajattelin elää vielä vähintään 100 vuotta ;) ja koko tämän ajan pitäisi saada elämä kulkemaan raiteillaan tasapainoillen kehon ja mielen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edellytysten kanssa. Koska itselleni tämä haasteellinen elämä vaikuttaa hyvältä tavalta ulkoistaa jokapäiväisten pienten päätösten tekeminen ennalta sovittujen sääntöjen harteille niin epäilen suuresti, että montaakaan päivää ei kulu ennen kuin täällä blogissa on jälleen uuden uljaan komedian käsikirjoitus :D

Uudesta saliohjelmasta voisi loppuun vielä ehkä mainita, että Sintunkin ounastelun mukaan treeni on ollut vähän rankan puoleista ja perjantaina oikea pohkeeni alkoi lopputreenin HIITin aikana kramppaamaan sen verran pahasti, että leikki oli jätettävä siltä osin kesken. Olen kuitenkin tähän saakka pysynyt skeptisyydestäni huolimatta kyykyn kanssa nousevien painojen mukana ja maanantaina odottaakin 5x5 sarja jo 40 kilon painolla. 1,5 kertaa oman painonsa kyykkäämiseen on kuitenkin vielä tästä hitusen verran matkaa, sillä tänään aamupainoni oli edelleen 75,0 kiloa - leikin kesken jättämiselle siunaantuu siis vielä runsaasti mahdollisuuksia! :D

Tämän illan jatkot Ihkumaasa ovat tässä vaiheessa aamua olleet jo runsaan tunnin täysin kuolleet, joten ehkä minunkin olisi vähitellen aika siirtyä täältä kolmen sohvilla kuorsaavan ja yhden flash-peliä pelaavan sankarin seasta omalle unten alttarilleni. Erityisen softiksella fiiliksellä voisin kuitenkin vielä tähän loppuun lisätä, että rakkaani ovat olleet tänään poikkeuksellisen paljon mielessäni ja siitä on tullut hyvä olo. Kiitos siitä, että olette olemassa <3

Oskari ja vilpittömänä olemisen tärkeys

En ollut täysin tyytyväinen kotipizzayrittäjä 171:n vastauksen sisältöön, joten vastasin hänelle vielä illan päätteeksi seuraavasti:

Hyvä Riitta Martiskainen,

Kiitoksia pikaisesta palautteeni käsittelemisestä. Haluaisin asiallisesta vastauksestanne huolimatta kuitenkin vielä tähdentää muutamaa asiaa, jotka eivät mielestäni osuneet Porthaninkadun Kotipizzassa vierailuni kohdalla "ihan nappiin" ja joihin toivoisin teidän kiinnittävän huomiota siten, että kertoisitte minulle ja läpiirilleni miten tällaiset asiat tullaan ravintolassanne vastaisuudessa hoitamaan.

Ihan ensimmäisenä haluaisin ottaa esille tavan, jolla minua pyydettiin ottamaan teihin yhteyttä. Minulle ilmoitettiin tarjoilijan toimesta, että te ette halunneet luovuttaa minulle puhelinnumeroanne tai nimeänne. Minun mielestäni tämä oli ongelmatilanteen selvittämisen kohdalla hyvin loukkaava tapa toimia ja toivon, että tämä ei toistu muiden asiakkaidenne kohdalla. Jos halusitte selvityksen tapahtuman kulusta kirjallisesti, olisi korrekti tapa toimia ollut pyytää sitä minulta henkilökohtaisesti.

Toinen asiani koskee pizzojen toimitusta pöytään. Ostotapahtuman yhteydessä ei varmasti ollut epäselvää, että olimme ravintolassa seurueena ja tällöin olisi suotavaa, että ruokamme saapuisi pöytään samaan aikaan. Suosittelen, että pyritte Kotipizza-ketjuna korjaamaan joko tilausjärjestelmänne tai henkilökuntanne opastusta siten, että seurueen ruoat tuodaan pöytään samaan aikaan riippumatta niiden valmistusajasta. Yhteinen ruokailumme oli tämän ongelman takia epäonnistunut jo ennen sekaannusta pizzan sisällöstä.

Kolmas huomionarvoinen seikka liittyy asiakkaan näkökulman ymmärtämiseen. Kerrotte ystävällisesti vastauksessanne minulle, että korvauksena virheestänne mm. "valitsin ottaa vastaan pizzan, jossa yksi neljästä täytteestä oli väärin". Tämä on ehkä teidän näkökulmanne asian lopullisesta kulusta, mutta se ei taatusti ole se miten minä asian ravintolassa koin. Voin nyt kirjallisesti selvittää teille mitä päässäni liikkui tapahtuman yhteydessä, jotta voitte tulevaisuudessa arvioida asiakkaan näkökulmaa hieman laajemmalla perspektiivillä:

Tultuani ravintolaan tiedustelin mikä on listanne "Kebab pizzaan" kuuluva "vapaavalintainen kastike". Mikään kastikkeistanne ei vaikuttanut olevan makuuni sopiva, joten ajattelin ottaa vastaavan pizzan ilman kastiketta. Tilasin siis tarjoilijaltanne vapaavalintaisen pannupizzan, jossa oli kebab pizzan täytteet. Tämä oli ymmärrettävästi uudelle työntekijällenne haasteellinen tilaus, sillä hän ei muistanut ulkoa mitä Kebab pizzaan kuuluu, eikä hän osannut lyödä koneelle tavallisen pizzan sijaan pannupizzaa ilman kokin opastusta. Minun luetellessani useaan otteeseen listanne Kebab pizzan sisäällön ja heidän opetellessaan kassakoneen käyttöä tajusin, että olin tosiaan tilaamassa vapaavalintaista pizzaa ja totesin, että mozzarella olisi makuuni paprikaa soveltuvampi täyte. Tätä muutosta tehdessäni pizzastani poistui tarjoilijan inhimillisen erehdyksen takia tilaamani kebab. Omasta näkökulmastani en siis tilannut teidän muotoilemanne mukaan "vapaavalintaista pizzaa, josta puuttui yksi täyte" vaan tilasin nimenomaan Kebab pizzan, josta lopulta jäi uupumaan kebab.

Pizzani saapui lopulta aivan liian myöhään ja siitä puuttui sen pääasiallinen raaka-aine. Ilmoitin asiasta tarjoilijalle ja hän kertoi minulle, että hän tekee minulle uuden pizzan. Kun tarjoilija oli viemässä pizzaa pois, totesin itsekseni että joutuisimme poistumaan siinä vaiheessa kun pizzani olisi valmis ja pysäytin tarjoilijan kutakuinkin seuraavin sanoin: "Jos se pizza on menossa roskikseen niin mä voisin kyllä syödä sitä sillä välin kun teet sen mun pizzani mukaan". Ilmoitin samassa yhteydessä myös mahdollisesta aikeestani viedä tilaamani pizza ystävilleni, jonka en kuvitellut millään tavalla vaikuttavan siihen saanko tilaamani tuotteen. Tämän seurauksena tarjoilija töi virheellisen pizzan minulle ja ilmoitti, että hänen täytyy vielä tarkistaa miten tällaisessa reklamaatiotilanteessa yleensä toimitaan kun hän ei ole ollut kauaa paikassa töissä.

Omasta näkökulmastani oli siis selvää, että halusin tilaamani pizzan ja olin ikävässä tilanteessa jopa löytänyt sille sellaisen tarkoituksen, joka voisi hieman hyvittää jo tässä vaiheessa varsin epäonnistuneen ruokailun minulle aiheuttamaa mielipahaa. Olin tässä vaiheessa työtoverini syömistä pitkään seurattuani jo niin nälkäinen, että olisin voinut syödä vaikka pieniä kiviä, joten söin tarjoilijan minulle jättämästa pizzasta mielelläni sen puolikkaan jopa ilman sen pääasiallista raaka-ainetta. Minun ei kuitenkaan mitenkään annettu ymmärtää, että tarjoutuessani odottaessani syömään roskiin menevää pizzaa luovuin yhtäkkiä oikeudestani saada tilaamani tuotteen. Se, että kieltäydyitte lopulta tekemästä pizzaani tuli minulle shokkina ja tarjoamanne hyvitysvaihtoehdot tuntuivat silloin täysin merkityksettömiltä sen rinnalla, että olisin voinut tehdä suunnittelemani hyvän teon ystävilleni.

Ymmärrän siis hyvin, että teidän on mahdollista ottaa etäältä asiaan sellainen näkökulma, että "tilasin vapaavalintaisen pizzan, jossa yksi neljästä tuotteesta oli väärin, mutta koska kuitenkin halusin syödä pizzan, riittää kompensaatioksi tilaamani pizzan sijaan pahoittelu sekä hyvitys puuttuvasta tuotteesta tai pullo juomaa". Tämä pelkistetty näkökulma, jonka valossa toimintanne tilanteessa varmasti tuntuu loogiselta, jättää kuitenkin täysin huomiotta sen miten asiakas on tilanteen kokenut. Jos pyrkimys on vilpittömästi asiakastyytyväisyyden optimoiminen käytettävissä olevilla resursseilla, on toinen mitattavista suureista nimenomaan tämä asiakkaan henkilökohtainen kokemus.

Ymmärrän kuitenkin mikäli budjettinne joustovara on niin pieni, että teillä on suuri houkutus jättää tämä asiakkaan henkilökohtainen näkökulma huomiotta tehdessänne reklamaatiopäätöksiä. Minun mielestäni tässä vaiheessa kannattaisi kuitenkin sekä franchising-yrittäjän, että myös Kotipizzan franchising-ketjun katsoa itseään peiliin ja miettiä onko teidän toimipisteenne olemassaolo Porthaninkadun kaltaisella kilpaillulla alueella todellakin franchising-ketjun maineen (ja sitä kautta tuloksen) kannalta älykästä pyörittää normaaleilla franchising-ketjun kustannusrakenteilla. Suomen kaltaisessa hiljaisten jurottajien maassa suurin osa tällaisesta palautteesta ei kuitenkaan pääse teidän korviinne ja mahdollista teidän näkökulmanne esille tuomista vaan kiertää suusta suuhun asiakkaan negatiivisen tunteiden värittämänä.

Henkilökohtaisesti pidän Kotipizzan pizzoista ja toivon tietenkin kuluttajana, että kotipizzayrittäjyys olisi kannattavaa myös omalla lähiseudullani. En kuitenkaan missään tapauksessa halua tätä sillä kustannuksella, että minä tai läheiseni saavat sellaisia kokemuksia, johon minä 11.12. törmäsin. Voisiko tätä ongelmaa kenties pyrkiä korjaamaan siten, että franchising-yrittäjille tarjottaisiin mahdollisuus vähentää reklamaatiotilanteista johtuvat kustannukset osittain franchising-ketjulle maksettavista kulueristä? Satunnaisten ongelmatilanteiden ratkaiseminen asiakasta tyydyttävällä tavalla on kuitenkin nimenomaan pitkän tähtäimen investointi koko ketjuun, jonka merkityksen saattaa oman kuukausittaisen toimeentulonsa kanssa kamppaileva yrittäjä toisinaan päätyä inhimillisesti aliarvioimaan.

Toivotan myös omasta puolestani teille hyvää Joulua ja menestyksekästä uutta vuotta sekä toivon, että käsittelette palautteeni vielä loppuun siten, että saatte käännettyä tämän ikävien sattumien summasta syntyneen palautekeskustelun hyväksi mainokseksi yrityksellenne ja ketjullenne!

Antti Vähäkotamäki

Kotipizzayrittäjä 171:n vastaus

Vastaus palautteeseeni otsikolla "Palautteenne 11.12.2009" 12.12. 15:41:

Hyvä Antti Vähäkotamäki,

Kiitos palautteestanne. Olemme koko päivän selvitelleet palautteeseenne liittyviä asioita. Suhtaudun kaikkiin palautteisiin vakavasti ja haluan paneutua niihin kunnolla. Tästä syystä otan ne mieluusti vastaan kirjallisesti, jotta saan selville molempien osapulten näkemykset ja tilannetta on helpompi tutkia.

Työtoverinne tilasi normaalikokoisen special operan ja Te päädyitte mediumpannu perfettaan (=omavalintainen neljän täytteen pizza) muutaman vaiheen jälkeen. Työntekijämme näppäili pizzan sen täytevaihdoksien jälkeen yhteensä kolme kertaa. Tämän jälkeen käytiin vielä keskustelua eri juomavaihtoehdoista. Päätitte lopulta ottaa hanajuomavaihtoehdon. Maksutapahtuma lyötiin kassaan klo 19.07.

Ostotapahtumanne aikana oli leipuri ehtinyt laittaa ystävänne pizzan uuniin, jolloin hän sen myös sai Teitä aikaisemmin. Normaalipizzan paistoaika on lisäksi noin 2-3 minuuttia lyhyempi kuin mediumpannun. Myös mediumpannun tekeminen kestää hieman kauemmin kuin normaalipizzan. Haluan korostaa, että kenelläkään työntekijällä ei ole syytä hidastella kenenkään pizzan valmistuksen kohdalla. Pyrimme aina mahdollismman nopeaan palveluun.

Tarkastelimme myös tuntimyyntejämme ja myynnin rakennetta klo 18-19 ja 19-20 välillä. Ne ovat olleet kiireisiä tunteja molemmat ja näinä aikoina on myyty mm. palvelutuotteitamme, kuten gluteenittomia pizzoja, jotka ovat meille haasteellisempia valmistaa ja vievät enemmän aikaa. Jälkikäteen emme pysty sanomaan, onko leipuri tehnyt jonkin pizzan ystävänne ja Teidän pizzan välissä. Kiireen vuoksi ei leipuri pysy aina mukana kuka on kenenkin seurassa, jotta saisi pizzat pöytiin samanaikaisesti. Sain soiton pizzeriasta puhelintietojen mukaan klo 19.28, jolloin saitte pizzanne, jossa yksi täyte oli väärin ja ystävänne oli jo lopettamaisillaan omaa ateriointiaan. Paprikan tilalla olisi kuulunut olla kebab. Ennen sitä kävitte keskustelua työntekijän kanssa.

Korjaisin kohdan, jossa kirjoititte, että pyyntönne saada tilaamanne pizza olisi mielestäni kohtuuton. Näin ei ollut. Asiakkaalla on oikeus saada anteeksipyyntö, tilaamansa tuote ja mielestäni lisäksi jonkinlainen lisähyvitys tilanteen mukaan. Tässä tapauksessa valitsitte pizzan, jossa yksi neljästä täytteestä oli väärin, otitte vastaan pahoittelumme, mutta etta rahallista korvausta puuttuneesta täytteestä ettekä 2,30 e arvoista juomaa mukaanne. Meillä kuitenkin pakattiin pyntönne mukaisesti puolikas syödystä pizzastanne mukaanne. Olisitte halunneet viedä ilmaisen pizzan ystävällenne. Tämä ei mielestäni ollut kohtuullista.

Olemme pieni yksityisyritys, joka työskentelee suuren ketjun alla. Ehkä tämä antaa kuvan siitä, että meille ei yhden pizzan ilmaiseksi antaminen maksaisi eikä merkitsisi juuri mitään. Meillä on kuitenkin valtaisat paineet saada kokoon toimeentulomme maksaessamme kaikki lakisääteiset ja Kotipizza-ketjun vaatimat maksut. Emme tietenkään voi tehdä tulosta ja myyntiä, jos asiakkaamme eivät ole tyytyväisiä.

Asiakaspalvelun parantamiseksi teemme töitä joka päivä. Palvelu tuo jatkuvasti haasteita, koska asiakkaatkin ovat vaativampia. Kuulun varmasti myös itse heihin. Voimme siis vain ottaa edelleen kaikki palautteet vakavasti, käsitellä tilanteet ja oppia niistä jotain lisää. Meidänkin kirjeenvaihtomme päätyy kaikkien työntekijöidemme luettavaksi sekä useiden aloittavien Kotipizza-yrittäjien, joita myymälässämme valmennetaan, luettavaksi.

Olen hyvin pahoillani, että pahoititte mielenne näin voimakkaasti toimintatavastani. Olen kuitenkin iloinen, että asiakaspalvelu tuntui sujuneen hyvin ja pizzakin maistui

Toivotan Teille Hyvää Joulua ja Menstyksellistä vuotta 2010!

Kotipizza Porthaninkatu

Riitta Martiskainen

Kotipizza-yrittäjä

On ilo päästä vihdoinkin keskustelemaan asiasta ihan oikean ihmisen kanssa! Vastaan palautteeseen huomenna paremmalla ajalla.

Hyvä kotipizzayrittäjä 171!

Asioin työtoverini kanssa Kotipizza -ravintolassanne Kallion Porthaninkadulla perjantaina 11. joulukuuta 2009 klo 19.00. Uusi työntekijänne otti tilaukseni vastaan virheellisesti ja minulle tarjottiin tilaamani kebab-pizzan ilman kebab-lihaa. Tilaukseni toimituksen kanssa ei kiirehditty, joten sain virheellisen pannupizzani pöytään siinä vaiheessa kun työtoverini oli jo syönyt oman tavallisen pizzansa. Tarjoilija pahoitteli kohteliaasti tapahtunutta ja ilmoitti minulle tekevänsä uuden pizzan, mutta koska tilauksen jättämisestä oli tässä vaiheessa kulunut jo yli 25 minuuttia, työtoverini oli jo syönyt ja olin itse erittäin nälkäinen, ilmoitin tarjoilijalle, että söisin mielelläni tätä muutoin hukkaan menevää pizzaa sillä välin kun hän tekee tilaamani pizzan mukaan otettavaksi. Tarjoilija jätti pizzan minulle ja sanoi, että hänen täytyy uutena työntekijänä tarkistaa miten tällaisissa reklamaatiotilanteissa toimitaan.

Hetken kuluttua tarjoilija palasi pöytääni ja kertoi, että te olitte puhelimessa ilmoittaneet, että pyyntöni saada tilaamani pizza on kohtuuton. Teidän mielestänne kohtuullista olisi tarjoilijan välittämän tiedon mukaan ollut jos minulle olisi hyvitetty pizzasta puuttuvan täytteen hinta (0.70e) tai olisin voinut ottaa hyvitykseksi mukaani pullon limonadia (olin jo maksanut ateriani yhteydessä hanalimonadista 2,30e). Tilanne vaikutti minusta hyvin absurdilta, mutta koska olin edelleen työtoverini seurassa, joka oli syönyt oman pizzansa jo 10 minuuttia sitten, en halunnut hukata yhteistä aikaamme kanssanne puhelimessa keskustelemiseen. Pyysin tarjoilijaa toimittamaan minulle puhelinnumeronne, jotta voisin selvittää asian kanssanne paremmalla ajalla.

Lopulta tarjoilija saapui luokseni kuittini kanssa, johon oli kirjoitettu osoite 171@kotipizza.fi. Tarjoilija ilmoitti, että te ette halunneet luovuttaa puhelinnumeroanne tai henkilötietojanne minulle, vaan halusitte minun ottavan teihin yhteyttä sähköpostitse tämän osoitteen kautta. Olin sanalla sanoen häkeltynyt suhtautumisestanne, kieltäydyin kohteliaasti tarjoamistanne reklamaatiovaihtoehdoista ja poistuin paikalta kirjoittamaan tätä reklamaatiota.

Minä ymmärrän täysin, että tällaisia inhimillisiä virheitä tapahtuu. Minua palvellut tarjoilija käyttäytyi tilanteessa hyvin asiallisesti ja toimi valtuuksiensa rajoissa parhaansa mukaan. Teidän suunnaltanne saamani kohtelu reklamaatiotilanteessa kuitenkin huolestuttaa minua siinä määrin, että pyydän teitä selvittämään miten voitte vastaisuudessa palvella asiakkaitanne paremmin. Toivon, että kyseessä on jonkinlainen väärinkäsitys, mutta en missään tapauksessa toivoisi kenenkään läheiseni saavan osakseen vastaavaa kohtelua asioidessaan ravintolassa. Tähdentääkseni tilanteen vakavuutta liitän tämän reklamaatiokirjeen ja siihen saamani vastineet blogiini osoitteessa http://anttivahakotamaki.blogspot.com/ sekä sitä kautta muihin sosiaalisen median kanaviini (Facebook, Friendfeed ja Twitter). Tällä tavalla minun läheiseni ja heidän läheisensä saavat tiedon tilanteen kulusta ja osaavat tarvittaessa suhteuttaa tulevat ostopäätöksensä yrityksenne asiakaspalveluhenkisyyteen.

Ystävällisin terveisin ja vastinettanne odottaen,

Antti Vähäkotamäki
FM, Yrittäjä

Hyvän tekosyyn aakkoset

Flunssa, lämpöä, kurkkukipu, korvatulehdus <3

Vähän se on hidastanyt töiden tekemistä, mutta tällä varjolla olen joustanut käytännössä täysin ruokailurajoitteistani. Rajattomasti roskaruokaa, karkkia, karjalanpiirakoita ja proteiinijuomia runsaalla jäätelöllä <3>

Nettirajoitus on sentään pysynyt tasan 2,5 tunnissa.. Se oli vielä minuuttia vaille kunnes A yllättäen kyseli Skypessä joulun ja uudenvuoden suunnitelmista ja sinne meni se viimeinenkin minuutti - sitten oli pakko sulkea Skype, ettei Mikon kukkaroon kilahda kolehtia. Kävi kyllä kaksi kertaa mielessä luovuttaa yhden tunnin verran kun tajusin töistä irtauduttuani, että viimeinen kulmalta bussi on jo mennyt ja ulkona sataa. Onneksi Lammastaksi kuitenkin kuljettaa baarien sulkeutumisen aikaan kiltisti kotiin pientä maksua vastaan - ja saattaa pysähtyä pizzallakin <3

Ensi viikko onkin sitten viimeinen viikko tätä haastetta ja nettilöpinä on rajoitettu tuntiin. Saa nähdä miltä tuntuu kun tämä 2,5 tuntiakin on tuntunut aika nihkeältä ja useampikin ihminen on valittanut kun en ole käytännössä koskaan verkossa saatavilla :D Aika näyttää mitä tämän haasteen jälkeen on luvassa, mutta luonnollisesti houkutus on suuri vieläkin tiukemman nettirajoituksen kokeilemiseen. Pitäisikö kokeilla vaikka ensi vuoteen asti nollatoleranssia netin suhteen blogia ja työasioita lukuunottamatta? Tätä ennen taidan kuitenkin ensi viikon viikonlopun lojua RJ-45 -piuha napanuoran paikalla pimeässä nurkassa kyhjöttäen ja ihmisten kanssa netissä LÖRPÖTELLEN! :D

Kuolema uuden treeniohjelman jälkeen

Aika on luonnollisesti aina kortilla ja itsestänsä huolen pitäminen mm. salilla juosten voisi tietenkin sujua nopeamminkin.  Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että selkeä saliohjelma päättömän sekoilun sijaan voisi nopeuttaa operaatiota ja kun törmäsin sattumalta aloittelijoille tarkoitettuun saliohjelmaan, ajattelin ottaa sen käyttöön kunnes saliohjelman tavote on saavutettu: Kyykkään 1,5 kertaa oman painoni.

Ajatus oli sinänsä ihan hieno, mutta matkalla on todennäköisesti luvassa pari pientä mutkaa. Ensimmäinen on se, että en ole käytännössä koskaan treenannut jalkojeni voimaa salilla, sillä olen ajatellut kevyen kävelyliikunnan pitävän koipeni ihan siirrävän hyvässä kunnossa. Nyt kun oikeasti pitäisi ruveta kehittämään jalkojensa voimaa niin varsinkin alku on täyttä tuskaa.

Treenaaminen on mukavampaa porukassa ja houkuttelinkin duunikaverini Villen seuraamaan samaa ohjelmaa. Kokeilimme ohjelmaa eilen ensimmäistä kertaa ja päätimme yhdessä tuumin aloittaa ohjelman 10 kilon lisäpainolla pelkän tangon sijaan. Tämä oli näin jälkikäteen tunnusteltuna ainakin kyykyn kohdalla allekirjoittaneelle vähintäänkin riittävästi. Salireissun jälkeen portaiden ylös käveleminen vei kaksi kertaa normaalia pidempään, jalat meinasivat pettää useampaankin otteeseen rappusia laskeutuessa ja kävellessäni näytin yleisesti ottain todennäköisesti ihmisen sijaan lähinnä puujaloilla kävelevältä muumipapalta.

Asiaa ei myöskään varmasti helpottanut se, että ehtona saliohjelman adoptoimiselle Ville laittoi sen, että otamme aina salireissun päätteeksi vielä HIIT treenin, jonka pituus kasvaa joka toisella kerralla yhdellä toistolla. Ensimmäisen kerran neljä minuuttia HIIT:iä cross trainerilla oli vielä ihan inhimillisyyden rajoissa, mutta sitten kun aika siitä pitenee ja muukin saliohjelma painojen nostamisen seurauksena rankkenee niin ounastelen varsin tuskaisia tunnelmia :D

Näiden päättömien salitreenisuunnitelmien ohella haasteellinen elämäni on sujunut jälleen varsin mallikkaasti. Ensi yönä nollautuvaa nettiaikaa on 2,5 tunnista jäljellä vielä reilusti yli tunti, kevyttä liikuntaa on kertynyt jo neljä kävelyä, salilla on käyty kolmesti ja ruokailu on mennyt suunnitelmien mukaisesti. Ruokailun suhteen on pariin otteeseen tullut tehtyä vähän tyhmempiä (*köh* Big Mac iltapalaksi kolmena iltana *köh*) valintoja, mutta niiden seuraukset olen kärsitty kiltisti ja paino on juuri tehdyn aamupunnituksen perusteella edelleen 74,5 kg.

Nyt pikaisen saunan kautta valmistelemaan illan OZia ja sitten viikonlopun viettoon :)

Ihmeelliset teoriat ihmedieetin taustalla

Tällä viikolla kevyet liikkumiset meni vähän viimetinkaan ja jos ne eivät olisi ollet rästissä niin en olisi varmaankaan torstaina ja perjantaina kävellyt töissä vietetyn yön jälkeen aamulla kotiin. Yöunien kustannuksella homma tuli kuitenkin siis hoidettua kunnialla loppuun, joten sen kummempaa raportoitavaa ei ole. Viime viikolla tuli käytyä yksi ylimääräinen salikäynti kun hektisen työviikon jälkeen rentoutuminen tuntui vaativan jotain vähän saunomista rankempaa. Myös ruokailu on pysynyt hyvin suunnitelmissa ilman mitään erityisiä rähmellyksiä ja aamupaino on ollut 74,5 ja 75,0 kilon välillä jo useamman viikon.

Niina tuli, meni ja valitteli sitä kun me ollaan jo niin vanhoja ettei edes jakseta juhlia läpi yön :D Neidin (vai onko se virallisesti jo naimisissa ollessaan rouva?! :D) seurassa tuli mm. vihdoinkin testattua Siltasen lauantaibrunssi pitkän kaavan mukaan, käytyä kulttuuritalolla katsomassa yhteisen tuttavan tanssiesitystä (muiden tanssiesitysten joukossa) ja illastettua isommassa porukassa Grecian House Specialeilla. Mielestäni onnistuin Niinan läsnäollessa yllättävän hyvin ryöstämään aikaa rennommalle hengailulle hyvällä omatunnolla, vaikkakin yöunista sekin taisi tulla - sunnuntai nimittäin menikin sitten hyvin vahvasti palautumisen merkeissä sängyn ja sohvan välimaastoa seilaten ;)

Ja sitten on vielä se avautumisen paikka :D Eli nettilöpinän rajoittaminen 2,5 tuntiin viikossa alkaa vähitellen lähestymään kipurajoja. Näiden parin viikon aikana se on opettanut kantapään kautta, että pääosin nettilöpinäaika menee siihen kun satunnaisesti törmää johonkin kiinnostavaan aiheeseen tai tärkeään keskusteluun ja siihen päättää hetkeksi paneutua. Sellaiset nopeat läheisimpien ihmisten FB status checkit ja kaveripiirien viestiketjujen satunnainen läpi kahlaaminen eivät oikeasti tunnu ottavan suhteutettuna aikaa juuri ollenkaan. Olen kuitenkin orjallisesti pitänyt kiinni lupauksestani, vaikka se on kummallakin viikolla tarkoittanut sitä, että loppuviikosta löpinä on ollut käytännössä kokonaan pannassa parin hairahduksen jälkeen.

Pohdiskelin lisäksi edellisen viikon dieettiajatusten toimivuutta ja tulin siihen tulokseen, että dieetin tulisi ennemminkin kannustaa säännölliseen syömiseen myös "repsahdusten" jälkeen sen sijaan, että se kannustaisi mahdollisimman pitkän yhtäjaksoisen tauon pitämiseen. Liian suuren annoksen jälkeen tärkeintä olisi nimenomaan päästä takaisin säännölliseen kevyeen ruokailuun mahdollisimman kivuttomasti ja täten sääntöjen tulisi rohkaista syömään pieniä aterioita - mutta vain pieniä aterioita - jo ennen pitkän odotusajan päättymistä.

Yksinkertaisin tätä tukeva malli, jonka keksin oli se, että kaikki odotusajalla syöty ruoka lisää odotusaikaa kaksinkertaisesti normaaliin verrattuna. Tämä mahdollistaisi hyvin pienten välipalojen avulla paluun normaalimpaan rytmiin ilman erityisen suuria sanktioita. Tämä ei kuitenkaan toimi erityisen hyvin tilanteisiin, joissa normaalin kokoisen ruokailun haluaa esimerkiksi sosiaalisista syistä aloittaa jo puoli tuntia ennen kuin odotusaika on ummessa. Hyvä kompromissi voisikin olla, että yhdistää nämä kaksi mallia ja odotusajalla tapahtuvan ruokailun tapauksessa voi valita kahdesta vaihtoehdosta edullisemman: a) tuplaa jäljellä olevan odotusajan tai b) tuplaa syödystä ruoasta tulevan odotusajan.

Jossakin määrin tämä syömisen mahdollistaminen suhteellisen pienellä sanktiolla myös odotusajan aikana vesittää dieetin alkuperäistä ajatusta, joka oli olla mahdollisimman kognitiivisesti kevyt. Se, että ruokailun jälkeen yksiselitteisesti ei saa käytännössä syödä mitään kunnes "kello soi" on oletetusti vähentänyt dieetille ominaista ruokailuun liittyvän ajattelun määrää huomattavasti ja mahdollisuuksien rajoissa tästä edusta pitäisi mielellään kiinni myös tulevaisuudessa. Kognitiivista taakkaa voi kuitenkin mielestäni yrittää pitää kurissa siten, että käsittelee dieettiä edelleen alkuperäisen kaltaisena, mutta käsittelee kaikki "runsaat" ruokailut erityistilanteina, joista selviämiseen otetaan käyttöön nämä monimutkaisemmat poikkeussäännöt.

Oma vallitseva näkökulmani asiaan on se, että raskas ateria kannattaisi käsitellä aina muutenkin kehon kriisitilanteena ja täten on luonnollista, että sitä pyritään välttämään ja siitä selviämiseen uhrataan hieman normaalia enemmän resursseja. Ajatteluni perustuu seuraaviin olettamuksiin: 1) runsas ateria johtaa hetkittäisen energian ylitarjonnan seurauksena kehon rasvavarastojen kasvattamiseen. 2) kehon rasvavarastot eivät voi kasvaa liian suuriksi ilman haitallisia terveysvaikutuksia. 3) rasvavarastojen kohtuullisen tason saavuttamisen jälkeen kaikki kehon varastoima rasva on täten muutettava jossakin vaiheessa takaisin energiaksi. 4) rasvavarastojen energiaksi muuntaminen on aina kehoa kokonaisvaltaisesti rasittavaa.

Nämä olettamukset ovat tietenkin aika suurpiirteisiä ja niistä viimeinen on ehkä heikoimmalla tieteellisellä pohjalla. Oma näkemykseni perustuu siihen olettamukseen, että rasvavarastojen poistuminen elimistöstä tapahtuu sellaisten mekanismien avulla, jotka hajottavat rasvakudoksen lisäksi aina myös muita kudoksia. Keholla on luonnollisesti kyky korjata näitä sivussa syntyviä vaurioita ja ylipainon karistaminen onkin käytännössä todennäköisesti pitkällä aikavälillä tarkasteltuna lähes aina suositeltavaa. Rasvavarastojen poistamisesta aiheutuva rasitus keholle on kuitenkin todennäköisesti pois jostakin muusta kapasiteetista, joten jatkuva painon kanssa jojoilu saattaa esimerkiksi alentaa kehon immuunipuolustusta merkittävästi altistaen kehon suuremmalla todennäköisyydellä sairauksille ja syöpäsolujen kriittisen massan ylitykselle.

Tällä viitekehyksellä tarkasteltuna ruokailuiltaan täysin vapaat päivät, jotka johtavat mielettömään energian ylijäämään ovat keholle erityisen haitallisia ja ne olisikin parempi korvata tarpeen vaatiessa tehtävillä pienillä poikkeuksilla. Jos pysytään alkuperäisessä tavoitteessa, eli kognitiivisen taakan vähentämisessä, voisivat nämä poikkeukset olla yksinkertaisesti sitä, että viikossa voi muutamaan otteeseen jättää vapaavalintaisen aterian energiat laskematta ja korvata sen vaikkapa neljän tunnin oletusarvoisella odotusajalla. Neljä tuntia on tässä tapauksessa täysin hatusta repäistyä ja parempien sääntöjen luomiseksi olisinkin äärimmäisen mielenkiintoista testauttaa eri ihmisten kehojen reaktiota erilaisiin kerta-annoksiin ja annosten makrokompositioihin ymmärtääkseen paremmin kuinka rankkoja poikkeuksia normaaliin rytmiin voi tehdä ilman, että keho reagoi aloittamalla energian varastoimisen rasvan muotoon.

Pitää siis varmaankin harkita seuraavaksi uraksi itsenäisenä lääketieteellisenä tutkijana toimimista ;) Sitä odotellessa lämpimät terveiset jälleen täältä Tampereen Cafe Europasta, jonka laiskanlinnat tuntuvat soveltuvan erityisen hyvin kirjoittelun parissa työviikosta irtautumiseen :)