Jotkut asiat huomaa vasta kun ne menettää..

.. niin kuin esimerkiksi alaselän lihaksiston :D

Olen koko viime viikon makoillut (ilmeisesti) omituisissa asennoissa ja yrittänyt toipua flunssasta. Loppuviikosta olin kiltisti töissä ilman sen kummempia oireita, mutta jostain syystä perantai-iltana Annan synttäreillä seisoskellessa selkäkipu alkoi vähitellen pahenemaan ja illan päätteeksi ylämäkeen käveleminen tuntui joka askeleella pistävänä viiltona alaselässä.

Yö oli mielenkiintoinen kokemus vähittäin särkyyn heräilyä ja selältä kyljelle sekä kyljeltä toiselle kyljelle kivuliaasti siirtymisiä. Jostain syystä ei käynyt mielessä särkylääkkeen nappaaminen, joka olisi näin jälkikäteen ajateltuna voinut olla ihan paranemista edistävä toimenpide.. Se ei käynyt mielessä edes aamulla, vaikka sängystä ylös pääsemiseksi piti kehittää aivan uudenlaisia liikehdintämuotoja kun alaselän lihaksia ei voinut välittömän kivun takia käyttää pätkän vertaa.  Tänään sentään illalla tajusin ottaa yhden Ibumaxin kun Tiikeli näytti kunniakaasti esimerkkiä vetämällä etkoilla tupla-annoksen ties mihin neitikipuihinsa saatteella: "mul mul - lisää siidelii" :D

Toivotaan, että tämä tästä taas paranee vähitellen. Jälkikäteen ajateltuna se, että flunssasta toipumisen varjolla en käynyt salilla, enkä käytännössä oikein edes kävellyt koko viikkoon oli suhteellisen paha virhe. Ensi viikolla pyrin kävelemään normaalisti vaikka sitten kipulääkkeen siivillä ja vaihdan salikäynnitkin kevyeen kävelyyn tai cross trainerissa heilumiseen.

Flunssasta toipumisen varjolla olen käytännössä myös koko viikon jättänyt ruokavalioni vaille erityistä huomiota ja taisin keskellä viikkoa vetää myös yhden Omar -pussin, vaikka aikaisemmin olen yrittänyt viikolla olla koskematta karkkeihin. En tiedä onko tällä hampurilaisten, pizzojen ja itämaisten take away -ruokien sekasotkulla ollut mitään tekemistä selkäkipujen kanssa, mutta ainakin painoa se oli taas nostanut perjantaiaamun mittauksen mukaan 73,3 kiloon. Jotain on siis selkeästi tehtävä, mutta ikäväkseni mitään uutta suunnitelmaa ei ole tälle saralle vielä löytynyt. Otan nyt vielä ainakin tämän viikonlopun suhteellisen rennosti ruokailun suhteen ja keskityn tämän selän korjaamiseen sekä tuohon uuteen haasteeseeni totuttelemiseen, mutta sitten pitää tosissaan alkaa kehittämään jotain uutta suunnitelmaa ruokailullekin.

Uudesta haasteestani pitää vielä käydä mentorini kanssa hieman keskusteluja, että koska se viikko oikeasti vaihtuu, mutta toistaiseksi voin raportoida torstain ja perjantain rajatun nettijutustelun sujuneen onnistuneesti seuraavalla tavalla:

To (joskus keskellä työpäivää) - Kerroin pikaiset kuulumiset äidille skypessä. (5 min).
To 19:44-20:34 - kyselin ihmisiltä lähteekö ne mukaan haasteeseen. ihmiset oli nihkeinä :D (50 min)
Pe 01:15-01:25 - vilkaisin onko kukaan sanonut mitään ja eksyin katselemaan Ritvan WoW -kuvia :D (10 min)

Pe 17:25-17:29 - Tsekkasin FB statukset, selvitin majoitustilannetta Arille ja laitoin pari pientä viestiä eteenpäin. (4 min)
Pe 19:15-19:30 - Tsiigailin Annan synttäreiden infoja ja vastasin pariin yksityisviestiin. (15 min)
La 01:48-01:51 - Lukaisin FB statukset ja chattilogit. (3 min)

Kumpikin päivä pysyi siis kiltisti alle siirtymäajan 2 tuntia per päivä, eikä merkittäviä vieroitusoireita ilmennyt ;) 

Lotta kysyi feissarissa mitä meinasin tehdä ajallani, enkä edelleenkään ajatellut aloittaa feissaristatusten alla kommentointia, joten vastaan tänne. Katsotaan nyt ensin, että vapautuuko tästä lopulta mitenkään merkittävästi aikaa, mutta jos näin tapahtuu niin lähtökohtana olisi lähinnä tehdä enemmän töitä ja halailla ihmisiä enemmän :)