Tampereen lumoissa

Tampere, tuo paikka, jossa ei tarvitse pitäää kirjaa siitä mitä syö,
tuo ihmemaa, jossa ei tarvitse huolehtia huomisen krapulasta,
tuo ruskoisten vaahteroiden katveessa hymyilevien vastaantulijoiden koti,
tuo kehto, jossa olet aamusta iltaan kauniin naisen ympäröimänä.

Saatoin olla hentoisessa humalatilassa raapustaessani tämän oodin Tampereen autuudesta panimoravintola Plevnassa. Editoin sen vielä jälkikäteen saamani inspiraation voimin, jotta se kuvastaisi autenttisemmin Tampereen tunnelmaa. Kuten arvata saattaa, runoilu ei ole leipälajini :D

Osa Tampereen reissusta meni iloisesti Täydellisen päärynän keittiötä pakatessa, mutta ehdin minä myös vähän tavoitteiden mukaisesti kiertämään kahviloissa (mm. valo, runo, vohveli ja helmi) ja katselemaan taidetta. Tampere oli mukavan seesteinen paikka, mutta oli se kaikesta kauneudestaan huolimatta ehkä silti hitusen liian pieni paikka minun makuuni.

Viikonloppu oli varsin rentouttava, vaikka sunnuntaina illalla juuri ennen kotiinlähtöä väsymys alkoikin jo painaa niin pahasti, että maanantain työpäivä vaikutti menetetyltä tapaukselta. Kunnon pitkät yöunet kuitenkin palauttivat taas maailman raiteilleen ja duunissa painettiin projektointia projektoinnin perään.

Tämä sopi hyvin Tampereen teemaani, joka kääntyi jossakin vaiheessa kahvikupin kahvasta vapisevin käsin tarratessani koko elämän rutiinien suunnitteluksi. Minulle ei riittänyt pelkän ruokavalion kelailu vaan mietin siinä ohessa myös unta, työtä, liikuntaa, hygieniaa, taloustöitä, ihmissuhteita, harrastuksia ja myös pysähtymistä. Lienee suhteellisen arvattavissa, että koko yhtälö ei vielä ihan ratkennut, mutta pääsin sopivalla abstraktiotasolla jo aika pitkälle ja ajattelin saavani jonkinlaisen hienon suunnitelman kasattua itselleni tuohon 1.10. deadlineen mennessä.

Haasterintamalla tilanne oli perjantain alkaessa sellainen, että ennen nukkumaanmenoa oli vielä törsättävissä viikon nettijuttelusaldoa kokonaista 6 tuntia ja 16 minuuttia! Kun mukana yhtälöön laskee vielä sen, että päivän aikana piti tehdä työt, siirtyä Tampereelle ja tutustua paikalliseen yöelämään, oli varsinainen uroteko saada kerättyä kello näyttämään nukkumatin saapuessa jopa 8 tuntia ja 24 minuuttia. Tämä viikko ei sitten ole lähtenytkään käyntiin ihan samalla kitkuttelumallilla kuin edellinen, mutta ei tämä kymmenen tuntia taida oikein vielä kipukynnystä hipoa.

Liikuntapuolelta en oikeasti enää edes muista kuinka paljon kävelin. Kyllä sitä ainakin pari kertaa tuli pidempi matka käveltyä ja salilla kävin kahdesti, joten katastrofin aineksia ei silläkään puolella ole tällä viikolla tarjolla. Ruokailu taas on suhteellisen suunnittelemattomana ollut jälleen melkoista mehustelua, mutta en minä sentään ollut painoani perjantaiaamun punnitukselle saanut ylöspäin liikkumaan. Toista se oli sitten Tampereen ilottelujen jälkeen tänään maanantaina aamupunnituksen aikaan ;)

Huomenna illalla siis todennäköisesti luvassa uusi suuri suunnitelma ja kai sitä voisi jotain alkupainojakin taas kirjata. Nyt kuitenkin reippahasti käypi askel kohti punttisalin ihmeellistä maailmaa!