Tein sen! Täysi kymppi!

Onnistuin järjestämään viikkoni sillä tavalla, että ehdin kävellä kotoa töihin ja töistä kotiin jokaisena arkipäivänä! Jee! Se tekee yhteensä 10 hyötyliikuntana suoritettua hieman yli kolmen kilometrin kävelyä :)

En oikein tiedä mitä tuo matka todellisuudessa on, sillä reittiopas näyttää 3,3 km ja kevyen liikenteen reittiopas taas 3,9 km. Suhteellisen turvallisin mielin voinee siis arvella, että se on ainakin kolmisen kilometriä. Tämä tekee viikon kävelysaldoksi 30 kilometriä, joka kääntyy noin 50kcal/kilometri laskukaavalla 1500 kcal ylimääräiseksi kulutetuksi energiaksi.

Jos siis tekisin tämän noin puolitoista tuntia arkipäivässä vievän liikuntasuoritteen joka viikko, kertyisi kulutettua ylimääräistä energiaa vuodessa 78 000 kcal. Tämä vastaa 7000kcal/kilo laskukaavalla noin 11 kiloa kehon rasvavarastoja.

Let's take that again: "Laihdu 11 kiloa liikkumalla puolitoista tuntia joka arkipäivä vuoden ajan!". Ei kuulosta hirvittävän seksikkäältä Abtroniccien ja Nutrilettien aikakaudella, jona joka toinen naistenlehti lupaa kannessa teho-ohjelman kadottavan viisi kiloa kahdessa viikossa.. eihän? ;)

Itselleni kävely kuitenkin toimii erinomaisena tapana tarjota aikaa miettiä, tapa taittaa työmatkat sekä pieni lisäys jokapäiväiseen energiakulutukseen. Joka viikko tällainen täysi kymppi ei kyllä onnistu kun toisinaan töistä ei pääse ollenkaan yöksi kotiin tai kiire, sää ja kantamukset katkaisevat kamelin selän. Sopivan keskitien tavoitteeksi muodostunut 5 työmatkakävelyä viikossa on kuitenkin tuntunut suhteellisen helpolta järjestää.

Mutta sitten vielä nopea katsaus viime viikkoon. Salireissuja kertyi kävelyiden lisäksi normaalit kaksi ja kummempia poikkeamia ei dieetissä ollut. Eilen tosin ruokailu oli vähintäänkin omituinen, sillä synttäreiden juhlistaminen Tivolissa toi eteeni kahta erilaista kakkua, sipsejä, vaahtokarkkeja ja tikkarin niiden muutamien sokeripitoisten alkoholijuomien lisäksi. Koska en kuitenkaan syönyt muuta kuin yhden SEMEN annoksen aamulla niin yhdistettynä pienoiseen tanssimiseen ja kahteen kävelykertaan ei energiayhtälö todennäköisesti mennyt merkittävästi yli tavoitteiden.

Verenpaine on tänään eilisen juhlimisen jäljiltä ollut taas hieman omituinen 133/73 (56) ja aamupaino alkoholin antidiureettisten ominaisuuksien ansiosta 78.1 kg. Eilinen vähän enemmän normaalitilanteessa tehty punnitus antoi aamupainoksi 78.7 kg ja kevyen aamiaisen jälkeen 79.1 kg. Kevyen aamiaisen jälkeinen paino on siis pudonnut ensimmäisen kuukauden aikana noin viisi kiloa.

On aika vaikea sanoa paljonko tästä on todellista painonpudotusta ja kuinka paljon voi laskea vain ruoansulatuskanavan sisällön muutoksien tai maksan ja lihasten glukogeenivarastojen tyhjenemisen piikkiin. Vähän on sellainen olo, että ruokavalio on tässä kuussa sisältänyt hieman minulle normaalia dieettiä enemmän hiilihydraatteja ja tästä sysytä en ihan sitä perinteistä kolmea kiloa tuosta laskisi sivuvaikutusten piikkiin.. Mutta jos nyt vaikka kaksi kiloa arvioisi niin päästäisiin toteamaan, että ei ihan ole kiloa viikossa tipahtanut.

Tämä ei ole mielettömän yllättävää kun ottaa huomioon erilaisten viime kuukauden varrelle mahtuneiden poikkeustilanteiden määrän. Pettymys ei siis ole kovin suuri, mutta vähän tukevampaa selkärankaa voisi kyllä yrittää seuraavan kuukauden aikana hankkia. Tässä on melkein muodostunut tavaksi ottaa viikonloppuisin vähän rennommin, vaikka se ei alunperin ollut suunnitelmissa.

Sen sijaan, että ottaisin vain tiukan linjan myös viikonloppuisin tai sallisin vastikkeettomasti yhden rennomman päivän voisin kokeilla jotain ehdollista mallia. Voisin esimerkiksi normaalien 5 kävelykerran ja kahden salireissun jälkeen antaa itselleni mahdollisuuden ansaita rennompi ruokailupäivä polkemalla tunnin kuntopyörällä. Jos tällaisella uroteolla voisi vaikka korvata aamiaisensa runsaammalla brunssilla hyvässä seurassa niin pääsisi hyvillä mielin nautiskelemaan elämästä enemmän :)

Kurkkua ja salsadippiä

En ymmärrä miten salsadipissä voi olla vain 30 kcal sadassa grammassa! Sinne kun dippailee kurkkua (11 kcal sadassa grammassa) niin erinomainen välipala lähes olemattomalla energiasisällöllä on syntynyt! Olen ihan koukussa! :D

Viikonloppu meni taas luonnollisesti sukuloidessa enemmän tai vähemmän penkin alle ruokarajoitteiden suhteen, mutta ainakin liikunta on edelleen ollut kohdallaa ja herkuttelu jäi vain yhteen päivään (vaikka joutui sitä vielä sunnuntainakin vähän sitä mukaan napattua pullaa syömään tunnin ylimääräisen kuntopyöräilyn päälle).

Paino on heitellyt ihan miten sattuu lauantain runsaiden ruokailujen aiheuttaman nestekertymän seurauksena, mutta vähitellen se on taas tässä viikon alkupuolella palannut ihmisten lukemiin. Tarkkoja lukemia en muista, mutta siinä 79 ja 81 kilon välimaastossa sitä on muistaakseni taas heiluttu.

Loppuviikosta tulee kuukausi dieettiä täyteen, joten silloin on varmaan hyvä ottaa taas vähän tarkemmin ylös nuo välipainot, että tietää missä kohtaa mennään. Suurempia yllätyksiä ei kuitenkaan todennäköisesti ole luvassa suuntaan tahi toiseen. Eilen sain tosin jo ensimmäisen kommentin siitä, että olen laihtunut, mutta se johtui varmaan pääosin siitä, että mulla oli pieni paita eikä takkia päällä.. Lisäksi saatoin vesisateessa seisoskellessani näyttää niin surkealta, että uitetun koiran imagoni yhdistettiin pienuuteen ;)

Onpa hassua kuinka nopeasti kuukausi on kulunut. Rehellisesti sanottuna ei kyllä tunnu siltä kuin olisin aloittanut vasta vähän aikaa sitten, sillä en oikein enää edes muista dieetin alkua. Tästä huolimatta ei ole ollenkaan sellainen olo, että olisi pitkä dieetti takana ja tästä syystä aika tuntuu kuluneen nopeasti. Tämä dieettaaminen on kai onnistunut muodostumaan jo niin luonnolliseksi osaksi elämää, että ei sitä oikein enää edes noteeraa suuremmin.. Liekö tuo sitten hyvä vaiko huono asia..?

Pizza päivässä pitää lääkärin loitolla

Lääkärini on kuitenkin todella mukava, joten en syönyt viime viikolla pizzaa kuin kahtena päivänä ;) Pizza ei ole lopulta edes mitenkään erityisen huono ruoka edes dieetillä jos sen sisuksiin on panostettu enemmän kuin sen pohjaan. Isoimpana ongelmana pizzoissa tuntuu yleensä kuitenkin olevan niiden annoskoko.

Jokaiselle tilataan perinteisesti oma pizza, jotta kukin saa haluamansa täytteet. Kokonainen pizza on kuitenkin todella iso kerta-annos, mutta se on siitä huolimatta helppo syödä kerralla loppuun jos sen kanssa ei pidä varaansa. Tilanteeseen vaikuttaa varmasti sekä fysiologisia, että psykologisia tekijöitä, mutta ainakin itse olen huomannut ongelman olevan helposti ratkaistavissa sillä, että tilaa pizzan aina puoliksi kaverin kanssa :)

Mutta sitten viime viikkoon. Alkuviikon lomailu vähän sotki liikuntarutiineja, mutta kyllä sitä silti pari salikäyntiä ja ainakin viisi kävelykertaa tällekin viikolle mahtui. Kuumuuden keskellä (ja kenties vähän myös energiavajeiden ansiosta) saleilut ovat kieltämättä jääneet ehkä hieman normaalia energiattomammiksi, mutta kyllä niillä vielä varmasti peruslihaskuntoa saa ylläpidettyä.

Tänään sunnuntain aamupaino oli 79,6kg. Tuo vielä perjantaina 81,0 kg:ssa roikkuneen painon katoaminen ihmetytti ensin kyllä vähän itseäkin.. Mutta sitten kun muisteli perjantain tapahtumia niin syitä nesteiden kehosta poistumiseen alkoi vähitellen ilmestymään.

Isoimpana syynä lienee varmaankin se, että maistelin perjantaina pitkästä aikaa pari lasillista kuohuviiniä ja punaviiniä, johon valmistauduin jättämällä muut päivän ruokailut aamiaisena syötyyn SEMENiin. Päädyin SEMENin lisäksi lopulta syömään perjantaina ainoastaan pari irtokarkkia ja pienen haukkauksen porkkanaleivoksesta. Kun muisti, että perjantaille sattui lisäksi osumaan kaksi hieman normaalia raskaampaa käveltyä työmatkaa, salilla käynti ja vielä illalla kävely Kallion lävitse ja takaisin, ei tuo nesteiden kaikkoaminen enää niin hirveästi kummastuttanutkaan.

Hesari 4:n porkkanaleivos ( kiitos Pekka & Viivi <3 ) maistuin muuten varsin taivaalliselta kun ei ollut syönyt oikein mitään kunnollista viimeiseen 16 tuntiin - suosittelen kokeilemaan :) Huomattavasti kohtalokkaammaksi koitui kuitenkin nuo pari Pepsun minulle syöttämää karkkia. Niiden ansiosta perjantain vieraiden jäljiltä jäänyt karkkikulho osoittautui hieman liian suureksi haasteeksi pienelle mielelleni, jonka oli äärimmäisen helppo keksiä "hyviä" ja "vakuuttavia" syitä sille miksi voisin aamiaisen päälle napsaista kulhosta yhden sellaisen Pepsunkin minulle syöttämän erinomaisen pienen mustan karkin.. Ja sitten toisen... Ja sitten vielä pari.. Ja sitten ne loputkin karkit siitä kulhosta ;) Ensi viikolla siis jälleen luvassa karkkihampaan kolottamista kun pitää vieroittautua namuista uudelleen *sigh* Mutta sellaista on elämä ;)

Tämän hienon mielen taipuvaisuutta demonstroineen uroteon jälkeen keksin vielä syödä muutaman kourallisen popcorneja ja sekoittaa runsaasti hunajakuorrutettuja pähkinöitä proteiinipatukkoihini,  joten päivän "oikeiden" ruokien lisäksi tuli täten helposti syötyä noin 1000 kcal edestä ylimääräistä "roskaa". Unohdin ilmeisesti pääosin myös juoda lauantaina, sillä paino tippui tästä mässäilystä huolimatta lauantaiaamun 80.0 kilosta tuohon 79.6 kiloon.. Paluu nesteytettyjen yksilöiden joukkoon on siis varmasti jälleen luvassa ensi viikon alussa ja painokin löytää kiltisti takaisin kotiin *blush*

Syytä suurempaan juhlimiseen ei siis hirveästi ole, vaikka maaginen lievän ylipainon raja onkin taas alitettu. Matka sinne 72 kilon reaalipainon tuntumille on vielä suurimmalta osin kivisenä edessä, mutta ainakin suunta on taas oikea. Verenpaine oli äsken mitattuna 128/74 ja pulssikin on palannut lähemmäksi minulle ominaisia alhaisempia lukemia 59:n.

Lautanen pitää syödä tyhjäksi :/

Olen monen monituista kertaa yrittänyt päästä eroon siitä ajatuksesta, että ruokaa ei saa heittää hukkaan, mutta näköjään se on edelleen jurtuneena johonkin syvälle mielen uumeniin ja iskee pahimmalla mahdollisella hetkellä.

Janne sai minut nimittäin eilen houkuteltua Palmeriin maistamaan pizzaa ja pastaa. Söin suunnitelmien mukaan kiltisti noin neljäsosan kummastakin annoksesta ja olo oli varsin kylläinen. Mutta sitten kun pasta ei ollutkaan Jannen mieleen (liian tulista) ja siitä meinasi jäädä yli puolet harakoiden syötäväksi (kun kumpikaan meistä ei halunnut viedä pastaa mukana), iski tämä vanha "no sääli sitä nyt on tuohonkaan jättää" -mentaliteetti. Ihan kaikkea en pasta-annoksesta syönyt, mutta mieli tuntui olevan tyytyväinen vasta sitten kun kaikki juustokuorrutus oli kadonnut ja annos oli "syödyn" näköinen :D

Tämä ei oikein enää uponnut kärsivällisen suopeuteni rajoihin, sillä kyse oli ihan vain typerästä tavasta, josta ei ole useista yrityksistä huolimatta onnistunut pääsemän eroon. Hyvittelin hitaasti oppivaa päätäni siis illasta alakerran kuntosalin kuntopyörän päällä hikoillen.. Ja näillä keleillä se hikoileminen oli kyllä ihan kirjaimellista ;)

Mutta ehkä sitä sitten taas ensi kerralla paremmin kun tuo pyörärääkki on vielä tuoreesti muistissa.. Niin ja viikonloppuna onnistuin kuitenkin jo heittämään Valion erinomaisen lakritsituutin roskiin heti kun päällä olevat nonparellit olivat loppuneet ( :D ), joten ihan täysin edistyksetöntä taipaleeni ei ole tälläkään saralla ollut ;)

Mökiltä mökille

Yllätin itseni (ja kenties pari muutakin ihmistä :D) ottamalla kaksi päivää lomaa Niinan Suomen matkan kunniaksi ja vietin aikani lauantaista tiistaihin eri mökeillä saunoen ja syöden. Dieetti ei oikein pysynyt viimeisinä mökkipäivinä rippijuhlatarjoilun ja lihaisan grillailun äärellä linjassa, mutta kunhan saa itsensä taas nopeasti ruotuun niin tällaisten erityistilanteiden äärellä voi aina välillä vähän joustaa :)

Muilta osin edellinen viikko sujui ihan mallikkaasti. Lähes järjestäin päädyin kyllä syömään hitusen verran yli 1000 kcal päivässä, mutta vastapainoksi taisin kahden salikerran jälkeen kävellä työmatkan ainakin kuusi kertaa, jonka lisäksi matkasin vielä sunnuntaina rippijuhlista jalan takaisin mökille. Tällä kertaa kiitos kävelyjen runsaudesta kuuluu pääosin Täydelliselle Päärynälle, joka käveli kotimatkan kanssani useampaankin otteeseen <3 Myös lyhyehköjä uintireissuja on tullut pulikoitua useampaan otteeseen, mutta seuran puutteessa mitään merkittävän pituisia uinteja ei plakkariin kertynyt.

Torstaina viikon dieettaamisen jälkeen aamupaino oli 81.3, mutta kunhan tästä pitkästä viikonlopusta on selvitty niin eiköhän sitä ole ainakin nesteet onnistuttu taas keräämään takaisin. Lannistumista ei kuitenkaan ole näköpiirissä, sillä nälkää ei ole (satunnaisten pienten makeanhimojen lisäksi) ollut missään vaiheessa.

Mitään tarkempia suunnitelmia en ole vieläkään onnistunut dieettiä varten kehittämään vaan aika pitkälti fiilispohjalta mennään. Esimerkiksi jäätelöä tulee aina välillä kauhottua yksi lusikallinen pakastimesta makeanhimon tyydyttämiseen :D

Taidan tässä kuitenkin vielä jatkaa aivan liian kuuman lomapäiväni loppuun rennoissa merkeissä vaikkapa elokuvan parissa, joten seuraavaa väliraporttia sitten taas viikon loppupuolella. Iloisia ja aurinkoisia kesäpäiviä kaikille :)

Alussa kiitos.. ei seiso?

Rakas Omron M3:ni kertoi minulle tänään rennon aamupäivän jälkeen, että verenpaineeni on 125/84. Painoni oli hetki sitten mitattuna 81.6 kg ja peilikuvakin näyttää nesteiden poistumisen seurauksena hitusen verran inhimillistyneen. Suunta on siis oikea, vaikka ei tässä juuri mitään nesteiden karistusta suurempaa ole vielä ehtinyt tapahtumaan.

Kolmen ja puoli päivää on takana ja yleisfiilis on erinomainen. Olen kävellyt taas runsaammin ja salireissujakin on ehtinyt kertymän kaksin kappalein. Suuri kiitos hyvin alkuun lähteneestä kävelytahdista kuuluu Tuskan ajan meillä majoittuneelle serkkutytölle, joka tarjosi hyvää kävelyseuraa perjantaina ja lauantaina :) Kiitos!

Siirtymä normaalista porsastelusta niukempaan ruokavalioon sujui tällä kertaa varsin kivuttomasti. Veikkaan, että ensimmäisen päivän jälkeen ilman ruokaa valvottu yö ja aamuauringossa kotiin käveleminen herättelivät kehon normaalia nopeammin tuottamaan aivojen tarvitsemaa enegiaa rasvaa polttelemalla. Ainoa vähän kyseenalaisempi ruokavalinta tähän mennessä oli eilen syöty suklaajäätelötuutti, jonka oikeutin itselleni kaksi tuntia ennen salireissua "glykogeenivarastoja täydentämään" :D

Pahin vaihe on siis ohitettu! Edessä enää saman vanhan kaavan pitkäjänteistä toistamista kolmen kuukauden verran ;)

Ihan samaa ei kuitenkaan voi vielä sanoa Täydellisen Päärynän taipaleesta, joka fiksuna tyttönä päätti tasaisen laskun sijaan rientää vielä viikonlopuksi Pipipi-siskonsa luokse ennen dieetin alkua.. Pipipi on siskonsa tavoin vähintäänkin Täydellinen, mutta kun tämä täydellisyys sattuu ilmenemään mm. taivaallisten kestitysten muodossa niin.. No.. Sanotaanko, että en haluais olla Täydellisen Päärynän kengissä ensi viikolla kun tyttö on uhannut olevansa valmis ja valmistautunut ;)

Laihduttaa tähtien kanssa

Tänään aamulla tähdet olivat oikeassa asennossa ja päätin taas aloittaa laihduttamisen!

Syitäkin on taas kertynyt roppakaupalla. Päivällä sain verikokeeni takaisin ja kolesterolini on hieman viitearvojen yläpuolella. Myös verenpaineeni oli viime viikolla mitattuna taas hieman viitearvojen yläpuolella. Olen lisäksi jälleen ylittänyt painoindeksiltäni lievän ylipainon rajan, eikä sitä tosiasiaa kyllä millään lihasten määrälläkään voi väistellä, että ns. "elintasovatsaa" on taas hieman kertynyt. Kaiken tämän päälle kuuman kesäpäivän helle sai olon työmatkalla tuntumaan epämukavan hikiseltä, johon lievä ylipainoni varmasti oli osallisena.

On siis aika ryhtyä toimiin! Olen tätä tulevaa koitosta jo hieman ounastellutkin ja olen tästä syystä ollut jo useamman viikon karkkilakossa pehmentääkseni kivistä laskua painonhallinnan ihanaan maailmaan. Jäätelöä on sitten kesän kunniaksi kulunut sitäkin enemmän, joten se siitä suuresta suunnitelmasta ;)

Tavoitteena olisi jälleen päästä johonkin sinne 72 kilon normaalipainon paikkeille noin kolmen kuukauden rutistuksella. Painoin tänään kevyen aamiaisen jälkeen 84 kiloa, joten todellista painopudotusta pitäisi tapahtua noin 12 kiloa, eli keskimäärin kilo viikossa. Perinteiseen ja hyväksi havaittuun 1000 kcal päiväannokseen siis jälleen pyritään kevyen liikunnan säestämänä.

84 kiloa?! Jep. Viimeksi blogatusta tammikuun 77 kilosta on siis onnistuttu elopainoa hankkimaan taas kuudessa kuukaudessa seitsemän kiloa lisää.. Jos tuon 7 kilosta tulevan 49,000 kcal energiamäärän jakaa kuuden kuukauden päiville niin päivittäinen liikaenergia jää vielä reilusti alle 300 kcal. Ihan loputonta porsastelua tässä siis ei ole tullut harjoitettua, mutta mistään erityisen onnistuneesta tasapainoiseen ruokavalioon siirtymisestä ei kuitenkaan voi puhua ;) Josko sitten sitäkin taas yrittäisi uudelleen kun paino on taas niissä lukemissa, että se toinenkin puolikas vaatekaapista mahtuu päälle..

Tarkemmat ajatukset strategiasta varmasti tarkentuvat taas matkan varrella, mutta ainakin nyt tuntuu siltä, että vähintääkin viikottainen raportointi, runsas kävely, rennot salireissut sekä turhien hiilarien karsiminen ovat osana perusohjelmaa seuraavat kolme kuukautta.. Niin ja tietenkin SEMEN! :D

Tästä eteenpäin taas hieman säännöllisemmin esiintyvistä kirjoituksista ensimmäinen lieneekin nyt hyvä päättää lausahdukseen, joka saattaa itsestäänselvän viestinsä lisäksi herättää joissakin vanhan koulukunnan nettinostalgikoissa positiivisia värähdyksiä:

Moi, kävelyseuraa?