Alussa kiitos.. ei seiso?

Rakas Omron M3:ni kertoi minulle tänään rennon aamupäivän jälkeen, että verenpaineeni on 125/84. Painoni oli hetki sitten mitattuna 81.6 kg ja peilikuvakin näyttää nesteiden poistumisen seurauksena hitusen verran inhimillistyneen. Suunta on siis oikea, vaikka ei tässä juuri mitään nesteiden karistusta suurempaa ole vielä ehtinyt tapahtumaan.

Kolmen ja puoli päivää on takana ja yleisfiilis on erinomainen. Olen kävellyt taas runsaammin ja salireissujakin on ehtinyt kertymän kaksin kappalein. Suuri kiitos hyvin alkuun lähteneestä kävelytahdista kuuluu Tuskan ajan meillä majoittuneelle serkkutytölle, joka tarjosi hyvää kävelyseuraa perjantaina ja lauantaina :) Kiitos!

Siirtymä normaalista porsastelusta niukempaan ruokavalioon sujui tällä kertaa varsin kivuttomasti. Veikkaan, että ensimmäisen päivän jälkeen ilman ruokaa valvottu yö ja aamuauringossa kotiin käveleminen herättelivät kehon normaalia nopeammin tuottamaan aivojen tarvitsemaa enegiaa rasvaa polttelemalla. Ainoa vähän kyseenalaisempi ruokavalinta tähän mennessä oli eilen syöty suklaajäätelötuutti, jonka oikeutin itselleni kaksi tuntia ennen salireissua "glykogeenivarastoja täydentämään" :D

Pahin vaihe on siis ohitettu! Edessä enää saman vanhan kaavan pitkäjänteistä toistamista kolmen kuukauden verran ;)

Ihan samaa ei kuitenkaan voi vielä sanoa Täydellisen Päärynän taipaleesta, joka fiksuna tyttönä päätti tasaisen laskun sijaan rientää vielä viikonlopuksi Pipipi-siskonsa luokse ennen dieetin alkua.. Pipipi on siskonsa tavoin vähintäänkin Täydellinen, mutta kun tämä täydellisyys sattuu ilmenemään mm. taivaallisten kestitysten muodossa niin.. No.. Sanotaanko, että en haluais olla Täydellisen Päärynän kengissä ensi viikolla kun tyttö on uhannut olevansa valmis ja valmistautunut ;)