Elämässä parasta ovat ihmiset

Niin se aika rientää kun tekee töitä - ei ole edes blogiin kerennyt syntejään tunnustamaan :D Edellisellä viikolla jäi nimittäin kävelyt vain kahteen kertaan kun nukuin pari yötä toimistolla, eikä tilaisuuksia hyötyliikunnalle ollut monia. Huono tekosyyhän tuo työnteko on laiskuudelle ollut ja tämä blogin kirjottaminen on ihan hyvä hetki katsoa taas peiliin. En nimittäin usko kovin pitkään jaksavani painaa tällaisia työviikkoja jos en pidä itsesäni fyysisesti huolta.

Tälläkin viikolla sain kasaan vain kaksi hyötyliikuntakävelyä, mutta salireissuja kertyi kuitenkin sunnuntain kotisalivierailujen ansiosta neljä, jotka vähän kompensoivat. Ei tässä siis hirveästi auta tällä rintamalla itseänsä soimata, mutta jonkinlainen tasaisempi rytmi voisi auttaa varmistamaan, että saa nukuttua riittävästi ja hyötyliikuntamahdollisuuksia tulee luontevammin.

Viime viikkoina on nimittäin töiden ja satunnaisten World of Warcraftin pelailujen seurauksena jäänyt välillä vähän yöunet vähiksi. Saan usein määrittää työaikani aika vapaasti ja voisin monesti nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, mutta olen useampaankin kertaan herännyt alle viiden tunnin yöunien jälkeen - hieman tokkuraisena, mutta kuitenkin sen verran pirteänä, että nukkumaan palaaminen ei enää tunnu luontevalta. Tarkoituksella en tätä ole tehnyt, mutta dieettini valossa tämä on luonnollisesti tarkoittanut sitä, että olen saanut syödä paljon enemmän :D

Paino ei ole merkittävästi muuttunut (74.9 tänä aamuna), mutta epätasaisen elämänrytmin kanssa dieettini on tuntunut hieman aikaisempaa rajoittavammalta. Vaikka lisääntynyt valveillaoloaika on mahdollistanut runsaamman ruokailun, on hieman väsyneenä tuntunut useammin siltä, että haluaa syödä ja että haluaa nimenomaan isompia annoksia. Ja kun isommista annoksista seuraa armotta pidempi aika syömättä niin olen pariinkin otteeseen huomannut odottavani ruokailua jo useampia tunteja ennen kuin se on sallittua.

Toissaviikon tiistaina jouduin lisäksi tekemään ensimmäisen virallisen poikkeukseni dieetin suhteen kun Mikko veti sellaisen vatsa- ja niskatreenin salilla, että katsoin parhaaksi vetää pyörtymisen ehkäisemiseksi palautusjuoman heti salin jälkeen, eli kaksi tuntia sallittua aikaisemmin. Koska takana oli runsas lounas päivältä niin virallisten sääntöjen orjallisen noudattamisen seurauksena tästä olisi seurannut seuraavan päivän aamiaisen ja lounaan väliin jättäminen, joten katsoin parhaaksi vain pidentää palautusjuoman jälkeistä ruokailutaukoa kahdella tunnilla.

Lettilörpöttelyn saralla ei ole paljoa raportoitavaa. Kummatkin viikot ovat menneet kiltisti alle viiden tunnin. Olen pelannut vähän World of Warcraftia kahdella eri tavalla, joista toisen olen laskenut mukaan lörpöttelyyn ja toisen olen jättänyt merkitsemättä. Merkitsemättömän ajan olen pelannut trial accountilla, jolla keskustelumahdollisuudet ovat täysin olemattomat ja merkityn ajan olen pääosin seisoskellut vuosien takaisella hahmollani kaupungissa ja kysellyt vuosien takaisten kiltakavereidenki kuulumisia :) WoWin parissa on tässä viimeisen viikon aikana kulunut yhteensä noin 9 tuntia, joka on aika paljon. En kuitenkaan ajatellut tehdä tästä ongelmaa itselleni, sillä tämä harrastus tulee todennäköisesti olemaan hyvin väliaikaista. Katsotaan tilannetta sitten uudelleen jos tämä toistuu useampana viikkona.

Minulla ei ole teille vieläkään elämän pienten rutiinien suunnitelmaa, mutta asian ajatteleminen on onneksi saanut nämä rutiinit hoitumaan hieman aikaisempaa paremmin. Tämän lisäksi olen pyöritellyt päässäni hieman myös erilaisten sosiaalisten kontaktien roolia elämässäni ja todennut, että pitäisi todennäköisesti keskittyä vähän enemmän nimenomaan niihin itselle merkityksellisiin ihmisiin. Tämän ajatuspolun ensimmäinen konkreettinen tulos oli se, että liftasin tänään vanhempieni kyydillä Tampereelle noutamaan Täydellisen Päärynän junamatkalle Helsinkiin :)

Näihin tunnelmiin päätän blogiviestini täältä Tampereen Cafe Europasta, joka löysi tiensä sydämeeni heti kynnyksen yli astuttuani. Sekalaisten sohvasarjojen ja kuluneiden seinien keskellä hymyilevät persoonalliset ihmiset lunastivat välittömästi ikkunaan liimatun lupauksen: "Europassa parasta ovat ihmiset" <3 Se sai minut hymyilemään niin, että lause löysi omassa muodossaan tiensä myös blogiviestini otsikoksi :)