Torstaina söin aamiaiseksi kolme kananmunaa siemenillä. Heräsin vähän myöhään ja ilta olikin jo yllättävän pian edessä. Löysin itseni aamiaisen voimin samasta baaripöydästä Arin, Saijan ja Emman kanssa. Heidän seurassaan nautiskelin illalliseksi kaksi vahvaa (n. 8-10% tienoilla) olutta sekä yhden fishermans friend shotin. On kieltämättä varsin taitava suoritus tulla humalaan kahdesta oluesta ja yhdestä shotista, mutta näköjään riittävän yleinen alkoholista pidättäytyminen ja vähäinen ravinto ennen nauttimista tekivät tehtävänsä ja olin omasta mielestäni jopa ehkä liiaksi humalassa. Ekonomisen alkoholinkäytön A ja O ovat selkeästi hallussa! :D Eipä siis alkoholia Antille taas vähään aikaan, vaikka Emma urhoollisesti lupautuikin antamaan tällaiselle aloittelijalle oppitunteja ihan kädestä pitäen, kunhan taas palaa Suomeen ;)
Perjantain olo oli edellisen päivän suorittamisen jäljiltä todella huono ja oli koko päivän sellainen olo, että voisi ottaa ruokailun suhteen vähän rennommin. Söin aamiaiseksi pari munaa siemenillä, jonka jälkeen piti suhteellisen pian lähteä ulos syömään aamiaista. Tämä "suhteellisen pian" osoittautui kuitenkin lopulta noin 9 tunniksi ja kun lopulta pääsimme Arin kanssa aamiaiselle keskustaan, oli kello jo 6 iltapäivällä. Tämä "aaamiainen" piti sisällään Tandoorin erinomaista Butter Chickeniä pienellä määrällä riisiä, melkein kaksi Naan -leipää (joista toinen tuorejuustotäytteellä) sekä hieman yli puolikkaan mangolassin.
Aamiaisen jälkeen menimme katsomaan Watchmen -leffan (joka jaksoi yllättäen viihdyttää koko 3 tunnin kestonsa ajan) ja sitten olikin aika mennä Playgroundiin tanssahtelemaan muutamaksi tunniksi Jannen, Tonyn ja Amman kera. Tanssahtelun jälkeen jaoimme Jannen kanssa puoliksi pizzan ananaksella, sipulilla ja tuplakebabilla siinä Kallion parhaassa kolmen jälkeen auki olevassa pizzeriassa, jonka nimestä minulla ei ole harmaintakaan aavistusta ;)
Erityisesti perjantain ruokailu oli siis vähintäänkin kuvailtavissa leväperäiseksi, eikä tanssahtelun lisäksi tullut pahemmin liikuttua, mutta tulihan sitä taas jo pari päivää tsempattuakin ;) Vähän on kyllä edelleen viikonlopputunnelmat, eikä tekisi mieli niin hirmuisesti skarpata dieetin suhteen - aurinko paistaa, kaverit on menossa puistoon grillailemaan.. saa nähdä miten käy ;)
Niin ja väliaikapunnituksena viime viikon laiskottelun seurauksena en ollut ihan päässyt tavoiteltuun 1kg/viikko painonpudotukseen.. Torstaina aamulla vaaka näytti 74,9kg, eli vain 0,9kg vähemmän kuin edeltävän torstain aamuna. Voi ei! Suuri epäonnistuminen! :D Melkein kyllä itseäkin naurattaa kuinka hyvin tuo paino tippuu, vaikka vähän välillä lipeää kuri ruokailun suhteen.. ;) Mutta eiköhän tuo laihtuminen pian hidastu tällä menolla kun kroppa on koko ajan kevyempi kantaa.. Varovaisesti voisi vaikka toivoa, että parin kuukauden päästä aamupaino alittaisi 70 kilon rajan, jolloin voisi kokeilla ruokavalion korjaamista niin, että normaalipaino pyörisi siellä tavoitellun 72 kilon tuntumissa.
On muuten jännää kuinka ihan vaivihkaa viime vuosina BMI alipainon raja on laskenut (ainakin Suomessa) vanhasta 20:sta 18,5:n.. Mikäköhän tämän takana on ollut? Tuntuu vähän kyllä omituselta ajatella itseään vielä tästäkin 15 kiloa laihempana ja edelleen "normaalipainoisena"! Onhan se kai teoriassa ihan ymmärrettävää, että kunhan keho vain saa säännöllisesti tarvitsemansa ravinteet, joka on jo länsimaissa mahdollinen tila kaikille kansanryhmille, niin kehossa ei tarvita juurikaan vararasvoja. Mutta jos BMI olisi 18.5 niin itseäni kyllä ainakin alkaisi vähän jo huolettamaan tukilihaksistonkin kokonaismassa.
Eihän tukilihastonkaan kai massaltaan suuri tarvitse olla toimiakseen treenattuna ja venyteltynä riittävän hyvin normaaleihin tehtäviin, mutta itselle tulee tällaisesta lähinnä mieleen sellainen viimeiseen asti optimoitu veitsenterällä eläminen, joka näyttää heikkoutensa sitten kun jotain normaalista poikkeavaa tapahtuu. Sairastuminen tai loukkaantuminen saattaa lopulta olla vähän liikaa tällaiselle "normaalipainoiselle" ruumiille, joka on optimoitu äärirajoilleen normaalielämää varten.. Enkä minä kyllä tällaista miksikään "normaaliksi" lähtisi kutsumaan, luoden vielä vähän lisää paineita muutenkin ylettömän ulkonäkökeskeisessä maailmassamme..
Kukakohan tämänkin alentamisen älynväläyksen on siis saanut? Se kuulostaa suurinpiirtein yhtä typerältä kuin nostaa normaalin BMI:n yläraja vaikkapa 28:n koska kyllähän 180 cm pitkä mies voi vielä 91-kiloisenakin olla erittäin hyvässä kunnossa, kunhan kehosta vain riittävän suuri osa on läskin sijaan lihasta. Ikävä totuus on kuitenkin se, että suurimmalla osalla näistä "normaaleista" 180 -senttisistä miehistä tuo 91 kiloa tulee täyteen nimenomaan siitä läskistä.. Ja samalla tavalla suurin osa niistä "normaaleista" 170-senttisistä naisista, jotka painavat 54 kiloa tuskin osaavat pitää kehostaan optimaalisen hyvää huolta sairauksien ja loukkaantumisten varalta..
No esimerkiksi minä painoin ensimmäiset 6 vuotta sitä aikaa, kun tunnettiin niin vähän, että 20 alittui. Joskus silloin alussa olin jopa lähellä 18,5 BMI:ä enkä kyllä koe, että olisin koskaan silloinkaan keikkunut veitsenterällä, vaan olen aina ollut mielestäni ihan terverakenteinen nuori naisenalku :)
VastaaPoistaJa lihaksiakin sai kertyä enemmän, kuin keskivertonaiselle, että pääsin edes yli 20 rajapyykin. Ei nuo nykyiset rajat mielestäni vielä vaaralliset ole. Joskin nykyään pidän 18,5:ttä lähenteleviä rimpuloita muutenvain epäesteettisinä ja säälittävinä kyniksinä ;)
Lisättäköön vielä yleinen mielipiteeni BMI:stä yleismittana: Poop.
VastaaPoistaJärkevämpää olisi miettiä kroppaa kokonaisvaltaisesti, miten hyvässä kunnossa lihaksisto ja luusto on ja onko niiden päällä terveydelle haitallinen/riittävä määrä rasvaa.
BMI on toki vain karkea mittari, mutta karkeus ei vielä tee siitä täyttä kakkaa. Määritelmällisesti se ei ole sovellettavissa todella lihaksikkaisiin ihmisiin. Tilastollisesti ihmiset joiden painoindeksi on välillä 19–22 elävät pisimpään, mikä perustelee myös alarajan laskemista.
VastaaPoista