Ensimmäinen kontakti

En tiedä olenko aikaisempina aamuina näyttänyt niin kuolleelta, että minua ei ole uskaltanut lähestyä, vai oliko tämä päivä vain jotenkin poikkeuksellisen "onnekas" vastaantulijoiden suhteen, mutta jopa kaksi (2!) ihmistä kommentoi lenkkeilyäni niiden 11.6 kierroksen aikana, jotka 12 minuutissa ehdin säntäämään. Ensin joku koiraansa ulkoiluttava mies kyseli, että mitä varten treenaan ja sitten sinikeltapukuisen heimon naaraspuolinen edustaja alkoi kannustamaan ja kyselemään, että pitäisikö heidän laskea kierroksia. Lupasi laskea sitten huomenna! :D

Tulokset ovat odotetusti hiljalleen parantuneet ja pääsin siis tänään jo kokonaisen kierroksen pidemmälle kuin maanantaina. Saatoin tosin aloittaa tällä kertaa hitusen liian ripeästi, sillä alun keveyden (ja 50 sekunnin kierrosten) jälkeen tunnot olivat hyvin tuskaisat ja ensimmäistä kertaa tunsin pysähdyttyäni niiden kaikkien muiden ahdistavien tunnetilojen lisäksi sellaista juoksemiselle tavanomaista pistämistä vatsassa. Lopetin tällä kertaa juoksemisen jopa kesken kierroksen heti 12 minuutin täyteen tultua koska olo oli niin kamala.

Asiaan saattaa olla useita vaikuttavia tekijöitä, mutta veikkaisin ainakin yhden merkittävän olevan pienoinen unen vähyys viime päivinä. Olen poikkeuksetta mennyt nukkumaan siinä muutamaa minuuttia vaille yhden, mutta tästä huolimatta olen automaattisesti herännyt aina ensin kello 6, mennyt takaisin nukkumaan ja sen jälkeen herännyt uudelleen joskus vähän ennen kahdeksaa. Kertaakaan en ole siis oikeasti edes tarvinnut herätyskelloa, vaikka unen määrässä ja yhtenäisyydessä olisi varmasti kyllä parannettavaa. Asiaan saattoi tietysti myös vaikuttaa se, että olin tällä kertaa varustautunut niin hyvin (mm. tuulipuvun takki! :D), että kylmä ei iskenut mihinkään kohtaan kehossa ja ei täten vienyt huomiotani pois täistä perinteisimmistä ahdistuksista. Oli miten oli, hengitin puuskuttaen vielä jonkin aikaa suihkussa käymisenkin jälkeen, jota ei ole kyllä aikaisempina kertoina tapahtunut.

Kertaan jos toiseenkin on tullut sellainen olo tässä viime päivien aikana, että on tämä kyllä ihan hullua touhua :D Jalkojen lihaksia on kolottanut jatkuvasti eilisestä aamusta asti ja olen jo onnistunut saamaan yhden vesikellon oikeaan jalkaani. Mielessä on pyörinyt kerran jos toisenkin ajatus esimerkiksi haasteen rajoittamisesta vain viikkoon, mutta en minä kuitenkaan ihan vielä ole periksi antamassa :)

Vähän kuitenkin tuntuu siltä, että rajiolla liikutaan ja jätin jopa eilisen salireissun väliin koska pelkäsin rasittavani itseäni liikaa. Tällä tavalla en kyllä halua haasteen elämääni vaikuttavan, joten voisinkin yrittää korajata tilannetta vaikka menemällä heti takaisin sänkyyn ottamaan pienet torkut ennen työpäivän alkua! :D