keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Mene salille, sen jälkeen väsyttää vähemmän!

Miksi en kirjoittanut kuukauteen? No siksi, että ei minulla hirveästi mitään positiivista raportoitavaa ollut, eikä negatiivisista asioista kertominen nosta kenenkään mielialaa tai saa ketään insipiroitua tekemään mitään. Miksi siis turhaan käyttää aikaansa ja energiaansa moiseen?

Olin siis jälleen kipeänä parillakin enemmän ja vähemmän omalaatuisella tavalla, mutta nyt olen jälleen kunnossa ja elämä hymyilee! :D (Kyllä se kipeänäkin hymyilytti suurimman osan ajasta, oikeastaan pahimmat fiilikset jopa nauratti, mutta mihinkään suuriin riemuihin ei ollut aihetta).

Paino taisi tänä aamuna olla 78.4kg, joten aika samassa pisteessä sitä ollaan kuin viimeisenkin viestin yhteydessä. Kun kuitenkin ottaa huomioon sen kuinka vähän motivaatiota painon hallitsemiseen kipeänä ja kuitenkin terveyden viitearvojen sisäpuolella oli, olen erittäin tyytyväinen siihen, että painoa ei tullut merkittävästi lisää. Kolesterolia nyt ei pääse joka päivä mittailemaan ja veikkaankin sen edelleen olevan hieman koholla, jonka takia laihdutusprojekti saa nyt jälleen tervehdyttyäni jatkua alkuperäiseen tavoitteeseen saakka.

Mutta mitä tästä viimeisestä kuukaudesta nyt sitten oikein voi kertoa? Salikäyntejä on kertynyt pyöreät nolla, mutta mahdollisuuksien rajoissa olen hieman tervehdyttäviä ("hahaha") lihaskuntoharjoitteita pyrkinyt kotoa toimittamaan. Kävelyjä on kyllä varsinkin viime viikkojen aikana kertynyt taas suht normaaliin tahtiin ja painostakin päätellen ruokailu on ollut normaaleissa mitoissa ilman suurempia porsasteluja.

Mitään sen suurempaa raportoitavaa ei yleisestikään ole ja tämä on lähinnä tällainen "hei, olen vielä elossa!" -tyylinen blogiviesti. Näin kuukauden ensimmäisenä päivänä on jälleen ihan hyvä kuitenkin muistuttaa itseään siitä, että olen onnistunut käyttämään työkiireitä tekosyynä sille, että en ole käynyt salilla ja [[[tässä kohtaa lausetta sain itseni lopulta raahattua salille - loput on kirjoitettu salikäynnin jälkeen]]] tänäänkin liikkeelle lähtö oli todella todella tuskaista, mutta palkintona odotti virkistäytynyt ja energinen olo!

Laitan tämän nyt tähän, että seuraavalla kerralla salille lähteminen olisi helpompaa: MENE SINNE SALILLE VAIKKA KUINKA LAISKOTTAISI - OLO ON PAREMPI SEN JÄLKEEN KUNHAN VAAN MUISTAT OLLA VETÄMÄTTÄ ITSEÄSI IHAN LOPPUUN! :D

Niin ja palkitsinhan minä vielä itseni tästä suunnattoman kynnyksen ylittämisestä uudella Tupla Shuffle -patukalla, joka odottaa tuossa pöydän reunalla vielä kiltisti sitä, että tsemppaan ja suoritan tänä iltana vielä tämän viikon viidennen työmatkakävelyn :) Kuinka voikaan elämä hymyillä niin paljon enemmän yhden pienen salitauon ansiosta <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti