Juoksin kuin tuuli..

..ainakin siis kuin sellainen väsynyt, laiska, puuskuttava ja kolea tuuli, joka rapistelee hiljaa pusikoissa.. Mutta onhan tuulillakin persoonallisuuksia, eikö niin?

Taisi ilmeisesti hitusen jännittää kun heräsin viiden tunnin yöunien jälkeen jo kuuden maissa ilman herätyskelloa. Yritin siinä sitten vielä parhaani mukaan torkkua jonkun aikaa, mutta 7:45 annoin periksi ja kampesin itseni ylös sängystä. Tämä oli sikäli hyvä, että ehdin kuin ehdinkin vielä Täydellisen Päärynän matkassa töihin yhdeksäksi, mutta toisaalta tästä syystä ei myöskään tullut käveltyä töihin :( Vaikea valinta miten aamunsa tulevaisuudessa järjestää näiden kahden hyvän vaihtoehdon väliltä..

Ilma oli aamulla suhteellisen viileä, enkä ehkä osannut varautua kunnolla. Osittain ehkä tästä johtuen keuhkot olivat juoksemisen jälkeen melkein puoli tuntia sellaisen ahdistavan ja painostavan kivun kohteena. Veikkaan kuitenkin, että isoimpana tekijänä oli se, että ei ole ihan hirveästi tullut tätä aerobista harjoiteltua viime aikoina :D Huomenna aamulla voisin yrittää ottaa mukaan kuumaa juomavettä jos se vaikka vähän avittaisi tottumisen lisäksi, eikä olo olisi jälkikäteen ihan niin kuoleman korjaama.

Toinen ihana yllätys oli se, että kiivettyäni Katri Valan puistoon odotti minua ihana näky: kivikasoja, rakennustyövälineitä, rekka-autoja ja luonnollisesti tällaisessa ympäristössä viihtyviä sinikeltaisia raksamiehiä! (Ja yksi raksanainen, joka muuten oli ainoa, joka näytti tekevän jotain :D). Päädyin siis juoksemaan noin kymmenpäisen yleisön edessä, kallioiden kautta kivikasoja väistellen ja mukulakivetysten yli hypiskellen :D Mutta ei siinä vaiheessa enää voinut perääntyä..

Tuloksista on kivikasojen väistelyn lomassa vähän hankala sanoa mitään, sillä jossain vaiheessa sekosin myös laskuista kierrosten kanssa, mutta kierrosnopeus oli jotain hieman minuutin yläpuolella, joten olettaisin juosseeni 11 kierrosta, joista ehkä 10,4 kierrosta ensimmäisen 12 minuutin aikana. Ennen kaikkea olen yllättynyt siitä, että en joutunut missään vaiheessa 13 minuutin aikana pysähtymään, mutta tämä saattaa kyllä johtua ihan siitä, että juostessa oli siinä määrin kylmä, että keho ei välttämättä muistanut signaloida siitä, että se on kuoleman partaalla :D

Tässä vielä muisto kentästä siltä ajalta kun se ei se ei vielä ole ollut rakennustyömaan alla:



Huomista "innolla" odotellen..