Keskellä rauhan ja rakkaiden maailmaa

Ajoissa kotiin (19:30), Täydellisen päärynän herkullista kasviskummajaista masuun (paistettua fetaa ja manteleita kasviksilla), hitunen romantiikkaa, komediaa ja uusia ajatuspolkuja leffan muodossa (The Invention of Lying), monta lämmintä halia kylässä käyneiltä eri ihmisiltä (<3 <3 <3) ja lähes ärsyttävyyksiin asti noussutta elämän ihmellisyyden keskellä kehräämistä (khurrrr) oli ihan kiva resepti viikonlopun aloitukseen :)

Kyllä ne työt sitten vielä leffan jälkeen takaisin koneen ääreen vetivät, mutta illasta jäi kuitenkin sellainen tasaisen seesteinen olo, jota tässä onkin jo hetki ehditty kaipailemaan. Nukkumatti saatteli sängyn pohjalle jo ennen kahta ja lähes 8 tunnin yöunien jälkeen tuntuu siltä kuin olisi todella levännyt kunnolla. Kiitos maailma <3

Statusraporttina voinen kertoa, että en enää muista montako kertaa kävin salilla ja montako kertaa kävelin tällä viikolla, mutta suhteellisen normaaleissa lukemissa kuitenkin liikutaan satunnaisten "koti"harjoitusten (eli toimistoharjoitusten) kanssa. Olen yrittänyt miettiä jotain vähän vähemmän kuormittavaa salitreeniä ja olenkin tässä viime aikoina kokeillut sellaista, että tiputan normaalit painot lähes puoleen ja teen vain yhden sarjan jokaista lihasryhmää lihasten lopulliseen uupumiseen asti (24-36 toistoa). Alkuun tulokset ovat ainakin harjoittelun jälkeisestä lihaskivusta päätellen olleet ihan hyviä, mutta veikkaan tähänkin tottuvan aika pian.

Ihan loppuun asti toistojen tekeminen useammalla ilhasryhmällä saman salikerran aikana tosin on osoittautunut hitusen liian rankaksi, joten olen pohdiskellut käyntikertojen lisäämistä ja ohjelman jakamista kahteen lyhyempään osaan. Erityisesti jalkojen isojen lihasten treenaaminen vetää muiden juttujen ohella ihan kuitiksi ja ainakin allekirjoittanutta pelottaa viime talven kokemusten jälkeen se, että liian loppuun vedetyn trenin jälkeen on alttiimpi erilaisille taudeille. Tässä salitreenikertojen lisäämisessä tosin huolettaa se, että salille raahautumiseen menee aina niin paljon ylimääräistä aikaa siirtymisten ja pukeutumisten muodossa, mutta ehkä sen saisi jotenkin kätevästi yhdistettyä tavanomaisiin peseytymisrutiineihin. Pitää selkeästi suunnitella ja testata jotain!

Painon suhteen ollaan palattu taas normaalisti ruokailevien vesipitoisten ihmisten joukkoon ja vaaka näytti tänä aamuna 76.9kg. Jonkin verran ihan oikeata painon tippumistakin on ilmeisesti siis tapahtunut, mutta ei tässä mitään hirvittävää kiirettä ei ole näyttänyt sinne 72 kilon tavoitepainoon olleen ainakaan ruokailuissa lepsuiluista päätellen ;) Kolmen kuukauden rajapyykki tulee vastaan parin viikon päästä, jota varten voisi yrittää taas hitusen skarpata tätä meinikiä, vaikka alkuperäiset tavoitteet eivät tuon kuukauden sairastelutauon takia enää mitään realistisia olekaan.

Haaste löytää painonsa aamuisin tuolta 72 kilon tietämiltä kuitenkin varmasti jatkuu kuukauden vaihteen jälkeenkin, mutta jos olo on suhteellisen normaali tuossa kuun vaihteen jälkeen niin käynnen mittauttamassa onko siihen mennessä pudotettu paino vaikuttanut kolesteroliarvoihin. Jos kolesteroli on edelleen koholla niin täytyy ehkä vaan suosiolla hyväksyä se mahdollisuus, että pelkkä pellavansiementen ja pellavansiemenöljyn kautta saatava ALA ei elimistössä konvertoidu riittävissä määrin EPA -> DPA -> DHA ketjun kautta tuomaan samoja terveysvaikutuksia kuin mitä kalaperäisten omega 3 rasvahappojen syömisen on todettu tekevän. Mikään tieteellinen todisteaineisto tämä ei luonnollisesti olisi suuntaan tai toiseen, mutta muuttaisi varmaan ainakin omaa toimintaani siten, että alkaisin kiinnittämään enemmän huomiota kalan määrään ruokavaliossani. Tai sitten sitä on vaan kiltisti opeteltava eroon kalaöljykapseleita kohtaan kokemastani irrationaalisesta vastenmielisyydestä ;)

Verenpaineenmittasin tänä aamuna kahdesti ennen aamiaista saaden seuraavat tulokset: 123/80 (51) ja 118/77 (55). Siinä ihannearvojen rajamailla siis pyöritään, mutta olisihan tuo mukava normaalitilassa vielä vähän alemmaksikin saada. Suunta on kuitenkin oikea ja pulssikin jo itselleni normaaleissa lukemissa.

Myös Täydellinen päärynä mittautti heräämisensä jälkeen verenpaineensa ja vaikka neidin vaatteet ovatkin viime aikoina sen verran kutistuneet, että halit tuntuvat enstistäkin ihanamman pehmeiltä (72 kg punaisten housujen kanssa) niin huolta huomisesta ei tuolla puolella ole havaittavissa: 116/63 (56) :)

Selityksenä sille miksi en ole erityisen ihmeissäni ylläolevien lukemien erinomaisuudesta voisin vielä tähän loppuun laittaa (erityisesti äitini iloksi) pienen palasen tämän blogiviestin kirjoittamisen aikana "itsekseen" syntynyttä lauantaiaamun arkea, joka muistuttaa siitä miksi Täydellinen päärynä on nimensä veroisesti todellakin täydellinen: