Hitaasti eteenpäin

Hyvää uutta viikkoa!

Maanantaini kului villin viikonlopun jälkeen ruokailun osalta suhteellisen mallikkaasti:

Myöhäiseksi aamiaiseksi (kokouksen aikana nukuttujen torkkujen jälkeen) söin jälleen jugurttia siemenillä sekä omenan. Täytyy myöntää, että meni suhteellisen pitkälle päivään ennen kuin sai itseensä mitään ängettyä. Ei vain yhtään tehnyt mieli taas jugurttia ja omenaa sunnuntaistenkebabmättöjen jälkeen, mutta pakotin sitten itseni lopulta tunkemaan tavarat naamaan, että säilyisi edes jonkinlainen ruokailurytmi.

Päivälliseksi söin 125g Ingmanin tuorejuustoa ja 90g Wigrenin rosvopaistiviipaleita. Jälkiruoaksi kokeilin puristaa ostamani mandoran, joka ei osoittautunut erityisen hyvänmakuiseksi.

Olin 8 tunnin työpäivän jälkeen jo niin armottoman kuollut, että päätin lähteä kotiin ja tehdä loput työt sieltä. Ulkona tuli sen verran lunta, että katsoin parhaaksi ottaa metron ja urheilla sitten vasta kun pääsin kotiin.

Tämä suuri urheilulupaus ei sitten missään vaiheessa oikeasti toteutunut. Työpäivää rasittanut uupumus ja nuhaisuus jatkui ja päätin suhteellisen pian kotiin tultuani mennä vain suosiolla nukkumaan. Heräsin joskus keskellä yötä, kävin suihkussa ja tein aamuun asti töitä, jotka piti olla valmiita tiistaiksi. Kun työkaverit alkoivat heräilemään, totesin oloni kokonaisuudessaan monen pienemmän fyysisen ongelman johdosta niin ahdistavaksi, että päätin pitää toipumispäivän ja tehdä tarvittavat työt kotoa.

Tiistai kuluikin aamun jälkeen pääosin sängyssä. Suurimman osan päivästä olen nukkunut ja tuijotellut Battlestar Galacticaa puolitietoisesti sängyssä maaten. Päätin toipumisen jouduttamiseksi syödä vähän enemmän ja söin aamiaiseksi appelsiinin, kaksi munaa siemenillä sekä muroja (sekoitus bran flakesia ja mysliä) maidon kera. Iltapäivällä Janne luvutti minulle ystävällisesti osan kermaisesta kanakastikkeestaan, jonka kyljessä söin jonkin verran tummaa pastaa ja hitusen riisiä. Tämä annos oli sen verran iso, että se on pitänyt minut riittävän kylläisenä lopun päivää.

Jossakin vaiheessa iltaa sain jostain (taisi olla joku valkoinen mekko jonkun BSG:ssä esiintyneen naisen päällä) päähäni, että valkoinen suklaa maistuisi juuri nyt erityisen hyvältä. Ajatus oli sinänsä varsin viihdyttävä koska suurin osa valkoisesta suklaasta on mielestäni aivan liian makeata, eikä maistu laisinkaan siltä mitä mielessäni juuri sillä hetkellä himoitsin. Kyse ei siis ollut mistään todellisesta valkoisesta suklaasta vaan ideaalisen valkoisen suklaan aiheuttaman makuelämyksen kaipuusta, joka meni suhteellisen pian ohi kun tajusin, että en edes tiedä yhtään suklaamerkkiä, joka olisi koskaan maistunut siltä.

Hieman runsaamman ja hiilihydraattipitoisemman ruokailun sekä ruokakaapistani löytyvän hätäruokavaihtoehtokokoelman laajuuden vuoksi päähäni juolahti useamman kerran illan aikana myös se, että olisin tunkenut naamaani nuudeli con burro-annoksen. Totesin kuitenkin kerta toisensa perään, että en oikeasti ollut nälkäinen - himoitsin tätä ruokaa lähinnä syömisen ilon takia, enkä täten halunnut antaa periksi, vaikka olinkin päättänyt syödä tänään vähän enemmän.

Anyway, fyysiset ongelmani pääosin kaikkosivat vähitellen pitkin päivää otettujen nokosten myötä ja tätä kirjoittaessani (keskellä yötä) olo alkaa olemaan jo huomattavasti parempi. Taustalla häilyy kuitenkin pieni uupumus, jonka oletan johtuvan siitä, että en ole saanut harrastettua juuri minkäänlaista liikuntaa lauantain jälkeen ja keho on jollain tavalla tottunut torkkumiseen ja makaamiseen. Muuta ratkaisua ei siis oikein ole näköpiirissä kuin vain pakottaa itsensä tekemään asioita, jotta keho palaa taas elävien pariin.. Hitaasti, mutta varmasti.

Teen siis pari huomiseksi aamuksi lupaamaani työtä ennen nukkumaanmenoa, nukun sen verran kuin nukuttaa ja aloitan huomisen pirteällä kävelyllä töimistolle. Wish me strength :)